ristojkoivula

Vuosi 1917: Venäjän Väliaikaisen hallituksen parhaiten onnistunut uudistus

 

Nyt mennään tasavuosipäivistä hämäläisttäin myöhässä, mutta kun täällä monet ainakin välillisesti ylistävät Venäjän vuoden 1917 Väliaikaista hallitusta ja sen diktaattorin Suomeen (laittomasti) mää-räämiä maakuntavaaleja (joilla Kerenski muuten munasi itsensä separatistikannattajiensa joukossa erityisesti mm. puolueensa siihen asti johtamassa Ukrainan Keskusradassa), niin KEHUTAAN SITTEN OIKESTAKIN ASIASTA, kun alkuun on päästy!

 

Tämän homman keskeisin toteuttaja oli akateemikko Aleksandr Petrovitš Karpinski (18471936), venäläinen geologi, joka tutki Uralin geologiaa, maansa vuorisuola- ja rautamalmiesiintymiä ja kivi-hiilikauden muinaisjäännöksiä. Vuosina 1877–1896 hän oli Pietarin vuoriopiston professori. Vuosina 1885–1903 hän johti maansa geologista tutkimusta, ja vuosina 1917–1936 hän toimi tiedeakatemian esimiehenä. [1] Hän oli Akatemian työntekijä vuodesta 1886, ylimääräinen akateemikko vuodesta 1889 ja elinikäinen vakinainen akateemikko vuodesta 1896.

 

Alexander Karpinsky

PSM V51 D224 Alexander Karpinsky.png

Born7 January 1847 Turyinskiye Rudniki (now Krasnoturyinsk) Died15 July 1936 (aged 89) Nationality Russian Soviet geologist. Syntymäpaikan nimi Turja-joki tulee saamelaisten vanhasta venäläisestä nimestä.

Karpinskin kerrotaan kehitelleen toisaalta mikroskooppisia mineralogisia) ja toisaalta makroskooppisia (tektonisia, geohistoriallisia) menetelmiä malminetsinnässä.

Karpinski on vanhin (joskaan ei ensimmäinen) Kremlin muuriin haudattu NL:n silmäätekevä.

 

Vuonna 1916 akateemikko Karpinski ryhtyi hoitamaan Pietarin keisarillisen Tiedeakatemian varapuheenjohtajan tehtäviä. 

Tsaari Nikolai II ei ollut nimittänyt Akatemialle puheenjohtajaa, edellinen sellainen hänen serkkunsa suuriruhtinas,kenraali  Konstantin Konstantinovitš Romanov oli kuollut 15.06.1915. Suuriruhtinas Konstantin oli monipuolinen kulttuuripersoona, mm. näytelmäkirjailija, mutta ei ollut kyllä varmaan koskaan väittänytkään olevansa mikään tiedemies. Hän oli kummallista kyllä myös jonkinmoisissa väleissä bolševistisen näytelmäkirjailija  Maxim Gorkin kanssa, jota akateemikkojen protestiliike johdossaan mm. todennäköisyyslakennan perustajiin kuuluva Andrei Andrejevitš Markov Sr. oli kampanjoinut kunnia-akateemikoksi  vuosisadan alussa.  Nikolai oli kieltäytynyt nimittämästä. Sittemmin hänen vangittu poikansa Gavriil pääsi sisällissodan aikana Gorkin avulla emigroitumaan karkotettuna länteen.

Suuriruhtinas, kenraali Konstantin Konstantinovitš Romanov (22. 8 185815.6. 1915)

 

Grand Duke Constantine Constantinovich of Russia.jpg


Pietarin Keisarillisen Akatemian viimeinen johtaja, tsaarin serkku, värikäs kulttuuri- ja hallintomies, ilman tiedetaustaa. Akatemiaan kuului myös ansioituneimpia kirjailijoita kuten Tšehov ja Tolstoi  kunnia-akateemikkoina. Suomalainen Wiki ei mainitse Akatemiasta sanakaan hänen kohdallaan.

Suuriruhtinas Konstatin oli korkealla kruununperimyshierarkiassa tsaarisuvussa, jota vaivasi Eng-lannin kuningatar Viktorialta peritty miesten verevuototauti. Ylhäisaateliston piirissä hän oli asennoi-tumiseltaan lähinnä räyhäradikaali: 25-vuotiaana hän oli kirjoitteleva esikuntaupseeri ja julkihomo-seksuaali (mikä ei ollut jyrkästi kiellettyä armeijassa, oli jopa laillisia homobordelleja), joka oli kirjois-saankin käsitellyt asiaa. Hänen uransa laivastossa oli katkolla, mutta hänet valittiin sittemmin kome-ana ja muutenkin edustavana tsaarin Henkivartiokaartiin,samaan jossa palvelivat mm. Mannerheim ja Budjonnyi. Tuolloin hän tutustui keski-Euroopan kirjallisissa piireissä niin ikään mitä ilmeisimmin seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvan, heidän tutustuessaan 16-vuotiaan sukulaislikkansa Saksi-Altenburgin prinsessa Elisabetin kanssa,joka kohta ilmaisi olevansa omasta puolestaan kiinnostunut solmimaan suuriruhtinaan kanssa saksalaistyyppisen porvarillinen diiliaviliiton (jossa on yhteistä elä-mää ja myös sitä muuta...). Kun suvut vakuuttuivat likan olevan tosissaan, he rupesivat painamaan päälle,että näin tehdään,kuten sitten tapahtuikin.He saivat peräti yhdeksän lasta,joista neljä oli kruu- nunperillisiä poikia, joista kuitenkin kolme kuoli sodissa ja niiden jälkiselvittelyissä (jolloin kruununperijyys oli myllynkivi).

Ajat olivat sekavia ja vaarallisia.Tsaariperhettä ”lumouksessaan” pitänyt lahkolaissaarnaaja  Grigori Rasputin oli onnistunut vaihtamaan jopa Turkin-vastaisen eteläisen rintaman komentajan ukraina-laisen kenraali  Nikolai Judenitšin (just se sama mies) tsaariperheen suuriruhtinas  Nikolai Nikola-jevitš Romanoviin. Lähes mitä tahansa olisi saattanut tapahtua Pietarin keisarillisessa akatemiassa- kin silloin. Ilja Repinin muotokuvassa suuriruhtinas Konstantin on maalattu mustaa taustaa vasten,  mikä luultavasti tarkoittaa asennoitumista taantumusta vastaan (kuin mm. kunnia-akateemikko Mihail Setšenov, Ivan Pavlovin opettaja).

 

Akatemian tilanne oli olosuhteisiin nähden ja muihin maihin verrattuna yllättävän hyvä…

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/St.+Petersburg+Academy+of+Sciences

” … At the end of the 18th century, as universities and other higher educational institutions and scholarly societies were established and developed, the original functions of the academy narrowed. The Academy University and Academy Gymnasium were closed; geological, cartographic, trans-lation, and other applied work was turned over to other departments. The efforts of academy mem-bers were focused primarily on theoretical research. From 1841 the academy consisted of three branches: (1) physics and mathematics; (2) Russian language and linguistics,under which the Class of Belles Lettres was instituted in 1899;(3) history and philology.Full members of the Academy were divided into three categories: adjunct,academician extraordinary,and academician ordinary (a single title, academician, was introduced in 1912); in addition, there were Russian and foreign honorary members and corresponding members, who were not members of the staff and had no scientific or scholarly obligations to the academy.

Russia’s most important scientists and scholars were usually full members of the academy. Among them were the mathematicians M.V. Ostrogradskii, B. Ia. Buniakovskii, P.L. Chebyshev, A.A. Mar-kov,and A.M. Liapunov, the physicists V.V. Petrov, E. Kh. Lents, B.S. Iakobi, and B.B. Golitsyn, the chemists N.N.Zinin, A.M.Butlerov, N.N. Beketov, and N.S.Kurnakov, the astronomers V.Ia. Struve, A. A. Belopol’skii, and F. A. Bredikhin, the biologists K.M. Ber and A.O. Kovalevskii, the physiologist  I. P. Pavlov, the mineralogist N.I. Koksharov, the geologist A.P. Karpinskii, the philologist A. Kh. Vostokov, the literary critic A. N. Veselovskii, and the historian S. M. Solov’ev.

Many prominent scientists and scholars, however, remained outside the academy. Progressive members of the academy tried to enlist their services by making use of the right to confer the title of honorary member (the mathematician F. G. Minding, the explorers of Central and Middle Asia N. M. Przheval’skii and P.P. Semenov-Tian-Shanskii, the linguist V.I. Dal’, the naval historian F.F. Vese-lago, and the physician G.A. Zakhar’in) and corresponding member (the mathematician S. V. Kova-levskaia, the mechanical engineer N. E. Zhukovskii, the philologist A. A. Potebnia, the historians V. S. Ikonnikov and N. I. Kostomarov, the biolo- gists E. Metchnikoff, I. M. Sechenov, and K. A. Timi-riazev, and the che- mists D. I. Mendeleev and A. A. Voskresenskii). Among those elected honorary academicians in the Class of Belles Lettres were V. G. Korolenko, A. P. Chekhov, L. N. Tolstoy, and V. V. Stasov.

Among the new scientific and scholarly institutions organized in the 19th and early 20th centuries were the Asian Museum (founded 1818), the Egyptian Museum (1825), the Zoological Museum (1832), the Botanical Museum (1823), the Pulkovo Observatory (1839), the Physiology Laboratory (1864), the Laboratory for Plant Anatomy and Physiology (1889), the Pushkin House (1905), and the Commission on the Study of the Natural Productive Forces of Russia (1915). International scientific and scholarly ties expanded,and the number of foreign honorary members and corresponding mem- bers increased (P. Berthelot, C.Darwin, E.Du Bois-Reymond, C.Hermite, F. Kekulé, G. R. Kirchhoff, C. Lyell, F. Nansen, F. Palacký, L. Pasteur, M. Planck, W. Thomson [Lord Kelvin], and R. Virchow).

The conditions for the academy’s creative activity were extremely unfavorable. The government functionaries who headed the academy were openly arbitrary, obstructing the admission to full membership of such scientists and scholars as I. M. Sechenov, D. I. Mendeleev, K.A. Timiriazev, and A.G. Stoletov. In 1902, Emperor Nicholas II imposed a ban on the election of M. Gorky as an honorary academician. ’

Inadequate funds were allocated for the support of the academy.This made it impossible to increase the small number of academic scientists and scholars and impeded the establishment of scientific and scholarly institutions, including specialized institutes and laboratories, the organization of which became an indispensable condition of the development of science at the turn of the 20th century. The Great October Socialist Revolution opened a new era in the history of the Academy of Sciences. ”

 

Pietarin Akatemia järjestäytyi uudelleen Venäjän Tiedeakatemiaksi

 

Toukokuun 15. päivä 1917 Venäjän Tiedeakatemia järjestäytyi uudelleen itsehallinnolliselta pohjalta Karpinskin johdolta, jonka Akatemia valitsi keskuudestaan ensimmäiseksi uuden mallin mukaiseksi pu- heenjohtajakseen. Tämä malli oli se Väliaikaisen hallituksen kestävä linjaus.

Väliaikaisen hallituksen opetus- ja tiedeministerinä toimi Moskovan valtionyliopiston taloustieteen professori ja entinen rehtori  Alexander Manuilov,   Perustuslaillinen puolue, jolle ilman muuta kuuluu osaltaan kunnia kauskantoisesta ja oikeasta uudistuksesta.

 

Alexander Appolonovich Manuilov (Russian: Алекса́ндр Аполло́нович Ману́йлов; April 3, 1861 in Odessa – July 20, 1929 in Moscow) was a Russian economist and politician.He was one of the founding mem- bers of the Constitutional Democratic party (known as the Kadets) and was the Rector of Moscow State University between 1908 and 1911. He was the Minister of Education in the first Provisional Government and from 1924 was in the central administration of Gosbank, the Soviet state bank.

 

Tässä yhteydessä on ehdottomasti vielä mainittava akateemikko, joka syntyi ja kuoli lähes samoihin aikoihin kuin Karpinskikin ja toimi tämän kanssa samoissa organisaatioissa mutta eri alalla, akatemian uudelleenorganisoim tämän hallinnollisena alaisena:

The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904

 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/28/I.P.Pavlov_by_Repin.jpg

Ivan Pavlov: "mökkinaapuri" Ilja Repinin maalaus Terijoella kesällä 1924.

Ivan Petrovich Pavlov

Prize share: 1/1

The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1904 was awarded to Ivan Pavlov ”in recognition of his work on the physiology of digestion, through which knowledge on vital aspects of the subject has been transformed and enlarged”.

Pavlov oli ainoa akateemikko, jonka tulokset Lenin kirjasi asetuksella Neuvostoliiton lakiin, jossa ne pysivät maan hajoamiseen asti. Suomalainen Wiki valehtelee taas hänestä täysin räävittömästi: häntä esimerkiksi EI ”estetty matkustamasta”, vaan hänellä oli diplomaattipassi ja myös kesähuvila Suomen puolella Terijoella, jossa hän vietti kesät aina vuoteen 1926 asti. Hän ei missään tapauksessa tutkinut VAIN eikä väittänyt koskaan eikä missään tutkivansa VAIN ”(koiran) ruoansulatusjärjetelmää”!!!

Hän on nykyaikaisen neurofysiologian perustaja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset