Metafyysinen monadologinen fysikalismi ei ole Järjen Ääni, fyysikko Kari Enqvist
Tästä aiheesta on jo palstalla Toni Honkalan saarna, jossa keskustelu on estetty, koska bloggaaja ei usko pärjäävänsä sellaisessa.
Joudun siis tekemään uuden avauksen, jossa aion kommen- toida myös Honkalan hengentuotetta, jonka en sivumennen sanoen katso poikkeavan juurikaan edukseen Enqvististä.
… Se voi olla absolutisoidun muodollisen logiikan ääni, mutta järki (reason, razum, Vernunft, raison, ratio) ei ole samaa kuin varsinkaan absolutisoitu muodollinen logiikka.
Enqvistin pitäisi esimerkiksi tietää, että todella suuret fysikaalisen maailmankuvan edistysaskelet ovat aina vaikuttaneet ensi alkuun ”järjettömiltä”: pyöreä pyörivä Maa avaruudessa, jatkavuuden laki, ”homogeeninen maailmankaikkeus”, gravitaatiolaki, energia, sen säilyvyys, valonnopeuden vakioi- suus kaikkien havaitsijoiden suhteen, kvanttimekaniikka, alkuräjähdys… Vaikka nuo ovat ”sotineet järkeä vastaan”, ne on toisaalta myös johdettu nimenomaan muodollista logiikkaa rikkomatta, mutta tavallista perstuntumista poikkeavista aksioomista.
Julkilausuttujen loogisesti moitteettomien tieteellisten aksioomien lisäksi on usein ideologisia piiloaksioomia. Sellaiset on paljastettava ja otettava myös tieteellisen tarkastelun eikä vilpillisen julistuksen alaisiksi.
https://yle.fi/uutiset/3-10163218
Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko!
Luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi ikään kuin he eivät muusta tietäsi mitään. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän tieteellisen kompetenssinsa rajoihin, kirjoittaa Kari Enqvist.
18.4.2018 klo 06:45
Edesmennyttä Stephen Hawkingia on muisteltu tieteen yleistajuistajana. Hän ei kuitenkaan kääntä- nyt luonnontieteiden väittämiä tavallisen ihmisen ymmärrettäviksi. Ei ainakaan samassa mielessä kuin vaikkapa yleistajuistamisen supertähdet, amerikkalainen Neil deGrasse Tyson ja englantilainen Brian Cox. ”
RK: Ei kauhean hyvältä näytä ainakaan Tyson…:
” Tyson on arvioinut, että maailmankaikkeus on 50 prosentin todennäköisyydellä jonkin korkeamman voiman tai sivilisaation tuottama simulaatio, jossa ihmiskunta elää. [4]
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002929026.html ”
KE: ” Sen sijaan Hawking toi nimikkeet ”teoreettinen fysiikka” ja ”kosmologia” tavallisen ihmisen kielenkäyttöön. Hän antoi näille vaikeille tieteenaloille helposti tunnistettavan hahmon. Omansa. ”
RK: Kyllä ne ennestäänkin tiedettiin; Einstein tiedettiin sekä teoreettiseksi fyysikoksi että kosmolo- giksi. Myös muuan Paul Kustaanheimo tiedettiin, joka oli ratkaissut matemaattisesti kosmologiassa tärkeän kolmen kappaleen ongelman, mm.osoittanut, että tämä paketti ei ole stabiili,mikä johti myös kaaosteoriassa edistykseen. Hänelle kävi myöhemmin Helsingin yliopistossa samoin kuin Ragnar Granitille. Harrastaneissa piireissä tunnettiin ukrainalainen englantiin siirtynyt kosmologi Georgi Gamov mm. Mr. Tompkins -popularisoinneistaan. Harva osasi arvata, että juuri hän oli laskenut ratkaisevan ennusteen, josta Big Bang -teorian kehitys lähti vyörymään.
Teoreettinen fysiikka on EKSAKTI tiede aivan kuten rakennusstatiikkakin, joka on sovellettua, tek-nistä fysiikkaa. Se ei tarkoita, että nämä täysin tarkasti kuvaisivat kohdettaan just niin, kuin se on (se taas on objektiivisuutta eli objektilähtöisyyttä), vaan se tarkoittaa sitä, että nämä koostuvat loogistesti ristiriidattomista tulkinnallisista matemaattisista teorioista, joista lasketaan yksikäsitteisesti asioita, ja niitä ”seurauksia” (ja siten myös itse aksioomia) kokeellisesti testataan.
Nämä teoriat ovat aina abstrakteja: ne ei vät kuvaa koskaan tutkimiensa olioiden KAIKKIA ominai-suuksia, ja niissä tuodaan myös kohteiisiin ”uutta”, nimenomaan malliin kuuluvaa, ainakin se muo-dollinen logiikka! Matematiikka on periaatteessa kohteessa, muodollinen logiikka vain kielessä, jolla sitä kohdetta ja ”sen matematiikkaa” kuvataan ja käsitellään.
KE: ” Niinpä Hawking oli tieteen pikemmin kuin tiedon lähettiläs. Sitä oli myös Albert Einstein. Kaikki näet tietävät Einsteinin tiedemieheksi ja fyysikoksi. Me tunnistamme hänet helposti valokuvista: Einsteinin hulmuava hiuspehko, Einstein ilman sukkia, Einstein joka näyttää kieltään kameralle.
Sekä Einstein että Hawking ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuvakkeiksi. En yllättyisi, jos molemmista olisi jo olemassa emoji, jolla tekstareissa voisi korvata käsitteen ”teoreettinen fysiikka”.
Molempiin liittyi outous ja toismaailmallisuus, ikään kuin he eivät olisi olleet aivan normaaleja ihmisiä. Tämän ansiosta teoreettisista fyysikoista on suurelle yleisölle muodostunut mielikuva, joka on osin vahingollinen.
Ajatellaan, että teoreettiset fyysikot ovat kummajaisia. Että heidän ajatuksensa liikuskelevat ainoastaan toisilla planeetoilla ja muissa ulottuvuuksissa.
Hawking tosin kommentoi ilmastonmuutosta ja varoitteli yhteydenotoista avaruuden muukalaisiin. Tämä hänelle sallittiin, koska hän oli kuin omaa rotuaan. Hänen tiedettiin asuvan salaisuuksien verhon toisella puolella. Hänen kuviteltiin omaavan muilta piilotettua tietoa. ”
RK: Hawking myös filosofoi, ja hörhöilikin: hän on esittänyt hyvinkin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muuten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollaisesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni. Hän on ollut satunnaisesti joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareidenkin pölhöhankkeissa, kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.
KE: ” Minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän. ”
RK: Sikäli kuin sellaista todella on tapahtunut…
KE:Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa mää-rittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä. Tämän olen kokenut monta kertaa omakohtaisesti, kun minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän.
Outoa tässä on se, että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estävän keitään muita laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdesta kulttuurista, josta englantilai-nen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on varattu yleisasiantuntijan rooli. Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämiehiä. He kertovat laajalla pensselillä, miten asiat ovat. Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä. Luonnontieteilijät vain näpertelevät laput silmillä yksityiskohtien parissa. Näin siis ajateltiin Snown aikoihin ja ajatellaan ehkä vieläkin.
Mutta jos fyysikko eroaisi toimestaan,jättäisi yliopiston ja ilmoittaisi ryhtyvänsä vapaaksi toimittajaksi, yhtäkkiä hänen olisi hyväksyttävää kirjoittaa mistä hyvänsä. ”
RK: Kyllä. Tosin toimittaja ei saa kirjoittaa mitä hyvänsä ainakaan Suomessa, vaan hänen pitää kirjoittaa nimenomaan paskaa. VAIN PASKASTA MAKSETAAN.
Minä olen muuten tehnyt noin, tosin olen jättäytynyt vain pätkätöistä, joita olen tehnyt ikäni. Ja olen niitä tehdessänikin kirjoittanut esimerkiksi filosofiasta just siten kuin olen tarkoittanutkin. HYVÄK- SYTT(ÄV)YYDESTÄ en tiedä… Se ei mun asiani tieteilijänä oikeastaan olekaan, pääsia on, että on asiaa ja totta!
Ei kaikesta erityistieteellisestäkään tuotannosta ole aina tykätty!
KE: ” Siitä huolimatta, ettei mikään olisi oikeasti muuttunut. Tutkijan erottaa toimittajasta vain käytävä, selän takana kolahtanut ulko-ovi ja kadulle vievät rappuset. ”
RK: On siinä ero. Virassa istuvalla perustieteiden tai filosfiatieteiden professorilla on velvollisuus olla puhumatta paskaa tuolinsa arvovallalla (joka on hupaa myös haihtumaan…), sillä perustieteiden ja filosofiatieteiden tehtävänä on MYÖS luoda ideologista maailmankuvaa, esimerkiksi fysikaalista maailmankuvaa tai tieteellistä ihmiskuvaa.Meillä sovellettujen alojen ihmisillä sellaista velvoi- tetta ei ole: huomattavan monet rakennusstaatikot ovat kreationisteja professoreja myöten (aivan kuten monet matemaatikotkin). Ja muitakin hörhöoppeja esiintyy…
Myöskään virassa oleva tai instituutiensa nimissä esiintyvä FILOSOFI ei saa jauhaa mitä tahansa paskaa erityistieteistä kuten fysiikasta, biologiasta tai sosiologiasta, eikä sovelletuistakaan tieteistä!
KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan.
Jos luonnontieteilijä ryhtyisi poliitikoksi, hänen olisi lupa puhua mistä tahansa. En ole nimittäin huomannut, että esimerkiksi kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaarta vaadittaisiin pidättäytymästä lausumasta mistään muusta kuin kasvatustieteen asioista. ”
RK: Hän ei puhu valtiollisen tieteen ”arvovallalla” mistään asiasta. Hän on luterilainen uskonnonopet-taja, ja hänelle on sallittua uskoa siten, kuin tuossa Suomen kirkossa on sallittua – myös kreationisti-sesti – sillä se on luterilaisille sallittua mutta ei suinkaan pakollista eikä kovin tavanomaistakaan. Us-konnonopettaja pastori Ilari Kuuliala selitti tuon asian lukiossa perusteellisesti ja paljasti myös, ketkä silloiset teologisen professorit olivat kreationisteja: taisi olla vain yksi sillä kertaa: arkelogi Aapeli Saarisalo.
KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.
Tämä on tietysti aivan oikein. Jokaisella meistä on rajoittamaton sanan- vapaus – myös vapaus puhua puuta heinää. ”
RK: Paitsi eräillä professoreilla ja muilla – ei ainakaan pitäisi olla…
Eikä pitäisi tulla valituksikaan, jos kannattaa esimerkiksi irrationalistisa ja antirationalistisia pölhöoppeja… (Ruvetkoon sitten vaikka luonntieteenopettajaksi…)
KE: ” On tärkeää, että julkinen keskustelu on mahdollisimman moniäänistä. Jokainen mielipide on potentiaalisesti arvokas. Korvataan siis mediassa edes joskus yhteiskuntatieteilijä vaikkapa insinöörillä!
Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtö-asenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdiskeleva.
Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä. ”
RK: Monadologinen, muodollisen logiikan itse luonnon ominaisuudeksi kirjoitteva, metafyysinen (antidialektinen, antiemergentti) ”fysikalismi” EI OLE ”Järjen Ääni”, vaan yksi HUUHAA-oppi muiden joukossa…
https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871
KE: Muistettakoon kuitenkin, että on parempi erehtyä kiinnostavalla tavalla kuin olla oikeassa tylsällä tavalla. Uskon, että tässä suhteessa me fyysikot olemme taitavia.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä. ”
RK: ”Fysikalistien” hölmöyksiä:
Enqvistin oppilas ja entinen apulainen Syksy Räsänen:
https://www.tiede.fi/keskustelu/45601/ketju/rasanen_sekoilee_fysikaalisessa_analogiassaan_tahdosta
Ja Enqvistin kollega ja kaveri Esko Valtaoja:
https://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia
PS: Periaatteessa olisi tietysti mahdollista,että luonto olisi jollakin tavalla ”digitaalinen”, eli olisi ole-massa jossakin jokin sellainen todellisuudentaso, joka olisi jaettavissa sellaisiin ”pisteisiin”, joissa jo-kin perusominaisuus (joista voitaisiin periaatteessa johtaa muut) joko täysin olisi , tai sitä ei olisi lain-kaan. Tämä olisi juuri sen monadologian peruaksiooma, jonka tunnetuin edustaja on kai edelleen Gottfried Wilhelm von Leibniz, mekaanisen energiakäsitteen keksijä ja differentiaalilaskennan kehittäjä Isaac Newtonin ohella, fanaattinen fundamentalistinen luterilainen kreationisti muuten.
MUTTA MISSÄÄN TAPAUKSESSA TUOLLAISTA FILOSOFISTA EKSENTRISTÄ ÄÄRIASEN- NETTA EI PIDÄ HUUTAA MUKA ”TODISTETTUNA FYSIIKKANA” SEN ALAN PROFESSORIN ”VIRKALAUSUNTONA”, joka esimerkiksi valtion pitäisi uskoa, ja tehdä sen mukaan ”laillisesti” virkamiespäätöksiä!!!!
Filosofian raja on siinä, mihin ihminen ajattelullaan pystyy. Se ei ole todellisuuden tai maailmankaikkeuden raja.
Sitäpaitsi, ei ole enää professorin virkoja, on vain toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Filosofia on ”hengen” taidemaalarin sutin jälki. Eipä ns. oikea taidekaan ole päässyt muuhun kuin lähinnä itseihailuun. Olemmepa kauniita, usein ilman omaa syytä. Ihan sama tieteen- tai minkä vaan filosofiassa. Ihmeellinen on maailma kun tutkimushomma ei etene (lopulliseen) maaliin. Ilmeisesti koko maali on sananakin jo väärä. Täytyy vaan elää kituuttaa, se on se polku, josta voi löytyä joskus (tiedon( jyviä.
Tie, totuus ja elämä tapahtuu juuri nyt, liveshowna. Muuta ei sitten olekaan, paitsi on, ihmisen aivot. Siellä lymyää filosofia, aikuisten (miesten) henkistä onanointia. Kuka saa parhaat orgasmit, hän on kuningas, usein itsensä määrittelemänä.
Sykkivän universumin teoria on järkeenkäypä metafora. Se tarkoittaa jatkuvaa kaikkeuden orgasmia, aikamääreillä ei ole mitään väliä, pääasia että se tapahtuu. Aaah, aah, aaaaaaah ;D
Hyvää viikonloppua filot, me tavikset hymyillään teille, hellästi ja muka ymmärtävästi ;D
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoidaan tuota Honkalan sanomaa sitten täällä, saadaan ilmeisestikin humasistin näkemys fyysikoiden näkemysten joukkoon:
http://tonihonkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255727…
” Fyysikon ilmaisunvapaudesta ja tiedeviestinnän skientismistä
23.5.2018 16:12 Toni Honkala
Kommentteja Kari Enqvistin kolumniin 18.4.2018
https://yle.fi/uutiset/3-10163218
Ylen uutisten kolumnissaan 18.4.2018 (https://yle.fi/uutiset/3-10163218) Kari Enqvist kirjoittaa fyysikon ilmaisunvapaudesta puolustaen ylipäätään julkisen keskustelun moniäänisyyttä.
Kolumnissaan Enqvist puolustaa fyysikoiden oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun puhumalla myös heidän ammatillisen erityisosaamisalueidensa ulkopuolisista asioista.
Enqvistin esiinnostama sanomisen vapaus pitäisi tietenkin olla itsestään selvä asia meidän ny- kyisessä yhteiskunnassamme:fyysikoilla ja luonnontieteilijöillä ylipäätään on sama sanomisen vapaus kuin kaikilla muillakin yhteiskunnan jäsenillä ammatti- ja koulutustausta riippumatta.
Tieteenfilosofioiden ja elämänkatsomustiedon näkökulmista Enqvistiin esittämät näkemykset herättävät seuraavanlaisia ajatuksia:
1. Enqvist viittaa C.P. Snow:n 1959 keskusteluun nostamaan näkemykseen kahdesta kulttuu- rista: humanistis-yhteiskuntatieteellisestä ja luonnontieteellisestä. 1966 Yle lähetti radiosarjan, jossa tuon ajan suomalaiset vaikuttajat (tutkijat, toimittajat, kirjailijat, poliitikot, jne.) ottivat kantaa Snow:n esittämiin ajatuksiin. Radiosarjan puheenvuorot on julkaistu kirjana ”Aikamme kaksi kulttuuria” 1967 (WSOY).
Mielenkiintoisena seikkana voi mainita, että eräs noista radion puheenvuorojen esittäjistä oli avaruustähtitieteen professori K.V.Laurikainen. Omana aikanaan hän osallistui yhteiskunnalli- seen keskusteluun, ja propagoi kristillistä ideologiaansa. ”
RK: Laurikainen väitti Stephen Hawkingin edeltäjän Cambridgen fysiikan professorina (Isaac Newtonin entisessä virassa) Paul Diracin väittäneen, että ”On olemassa kvanttihyppyjä säteilevä Jumala”. Ehkä hän kertoo kirjassaan missä Dirac olisi noin sanonut. Yleensä Diracista kerrotaan aivan muuta: että hän oli tiukk ateisti. Tällainen lähde kuitenkin on annettu
Dirac, Commentarii 2, no. 11 (1972): 15. täällä:
https://jewishaction.com/science-technology/kabbal…
https://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Dirac
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn…
” >Mr.KaT: Tulee mieleen hämmästykseni kun
>NL:ssä käynyt opettajatuttu kertoi
>mulle että sikäläisessä koulussa
>kvanttimekaniikasta opetettiin
>”ylikriittisesti” koululaisille
>”Länsimaisen käsityksen mukaan
>Heisenbergin epätarkkuusperiaate
>kuuluu..”.
RK: Kyllä Heisenbergin epätarkkuusperiaate kuuluu DM:n mukaiseen fysikaaliseen maailmankuvaan niin, että fysikaalisen tyhjiönkin katsotaan noudattavan sitä.
Heisenbergin persoonasta ei tietenkään pidetty eikä pidetä tunnetuista syistä, jotka eivät vaikuta hänen tieteellisten saavutustensa arvoon.
>Puhumattakaan mannerliikuntateorioiden
Enpäs todellakaan ole ikinä kuullut, että kukaan tuota olisi vastustanut, ainakaan mistään ideologisista syistä!
>ja alkuräjähdysmallien, BigBangin, torjunnasta.
NO sitähän ei toki loppuun asti todistettuna tietenä pidäkään esittää, koska se ei sitä ole, kuten ei ole koko yleinen suhteellisuusteoriakaan ainakaan tyhjentävästi, kun taas ERITYINEN suhteellisuuteoria sitä kyllä on, edellytystensä voimassa ollessa!
>Niiniluodon kirjasta
>tajusin sittemmin, että Heisenberg
>ja kvanttimekaniikan
>indeterministinen sattuma ei sopinut
>deterministiseen kommunismiin, jossa
>kaiken pitää olla ennalta laskettavaa
>ja määrättyä.
AI SEMMOISTAKO SE NYKYÄÄN KIRJOITTAA!!!
Taitaa olla siirtynyt K.V.Laurikaisen kannalle, joka tuota höpsi parinkin kirjan verran, ja muut kreationistitkin joutuivat kojaamaan!
En minä tuollaista, kaikesta huolimatta, Niiniluodosta ihan tällä perusteella usko (mutta ihan kaikki ei kyllä ole myöskään siten kohdallaan, kuin pitäisi, ja NIINILUOTO kyllä tuntee taatusti Vygotskin ajatteluteorian, koska hän on lukenut jopa Stalinin kirjoituksen, jossa se julistettiin ”ainoaksi oikeaksi ajatteluteoriaksi” formuloijan nimeä mainitsematta (”koska teos oli ideologinen eikä kielitieteelinen”), ja hän on viitannutkin siihen teostensa viitteissä.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn…
… ”
TH: ” Tänä päivänä suomalaisessa julkisuudessa Laurikaisen ”seuraajat” Kari Enqvist ja Esko Valtaoja puolestaan propagoivat skientismiään. ”
[RK: Englannin sana science tarkoittaa perus- ja sovellettuja luonnon- ja formaalisia tieteitä eli luontotieteitä. Näihin luetaan myös taloustiede johtuen sen matemaattisuu- desta ja läheisestä kytkennästään teknisiin tieteisiin. Skientismi tulee tästä sanasta.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/scientism
Muita tieteitä ovat humanistiset eli ihmistieteet (human arts) ja filosofiatieteet.
Monet skientistit eivät pidä näitä tieteinä lainkaan.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn… ]
TH: ” Kenties C.P. Snow:n taannoin keskusteluun nostama näkemys kahden kulttuurin erosta on edelleen ajankohtainen muun muassa siinä mielessä, että näiden kahden ”suuren tieteenhaaran” tieteenfilosofisissa lähtökohdissa on eroavaisuuksia?
Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla esimerkiksi tietoteoreettinen oletus saattaa rakentua vahvemmin konstruktivismille, luonnontieteissä taas positivismille. Hyvin karkeasti ottaen konstruktivismi painottaa, että kaikki tieto on ihmisen rakentamaa, ja perustuu ihmisen ymmärryskyvyille ja merkityksenannoille. ”
RK: Konstruktivismiksi nimitetään tavallisesti esimerkiksi Hegeliin yhdistettyä käsitystä, että luonnonlait (ja yhteiskunnan) eivät varsinaiseti olisi todellisia, ennen kuin niitä käytetään johonkin, tai että emme tiedä tuosta asiasta ennen sitä. Tämä johtaa esimerkiksi myös toisinpäin käsitykseen, että toiminna objektiivisi lainalai-suuksia voidaan ”luoda tietoisesti” ja että luonnalaieilla ja ihmisen säätmillä vaikkapa juridisilla laeilla, perinnäistavoilla jne ei olisi periaatteellist eroa.
Sitä, että kulttuurissa katsotaan kaikkea pitävän kuvata kielellisesti ja että itse tajuntakin on kielellinen, ei pidetä konstruktivismina (paitsi silloin, kun kyseisen opin vastustajat fuskaavat). ”
TH: ” Ei ajatella olevan mitään varmoja keinoja tietää ”asioista sinänsä”. ”
RK: ” Asiat, oliot sinäsnsä” eli SELLAISNA, JOISTA EMME VOI SAADA KOSKAAN MITÄÄN TIETOA, on Immanuel kantin sisäisesti loogisesti ritiriitainen aivopieru, jota päättelyssä käytettäessä voidaan ”päätellä” MITÄ TAHANSA MISTÄ TAHANSA sopivatsi puliveivaamalla, joten se ei kuulu titeen piiriin lainkaan. Ainoa, missä roolissa se voi palvella tieteellistä päättelyä’, on reductio ad brurdum -kriteerinä.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/thing-…
TH: ” Positivismi taas perustuu uskomukseen, että ihminen voisi jossain vaiheessa päästä selville siitä, mitä ”maailma itsessään ilman ihmistä” on, ja että ihminen jo nyt voisi tietää jotain todellista, totuutta joistain maailmassa kokemistaan ilmiöistä. ”
RK: Positivismin peruteesi on, että se yrittää tulla toimeen ”ilman filosofiaa”.
Esimerkiksi positivismi ei sano tutkivansa syitä ja seurauksia, koska nämä ”ovat filosofiaa”, vaan positivisti tutkii KORRELAATIOTA, koska ne ovat ”mitattavia positiivisia tosiasioita”.
Toinen positivismille ominainen piirre on HUMEN GILJOTIININ käyttö TIETEENKRITEERI- NÄ: siitä, miten asiat ovat, ei pitäisi voida tieteellisesti päätellä, miten niiden pitäisi olla. Sellainen johtaminen ja perusteleminen olisi aina MUUTA KUIN TIETEELLIS-TÄ, ja näin ollen kaikenlainen ”TIETEELLINEN YHTEISKUNTA” olisi aina pelkkää huijausta ja hörhöilyä! Tästä syystä positivismi, joka on aika uusi filosofia Ranskan vallnkumouk-sen ajoilta, herätti kaikista ”porvarillista” filosofioista mustinta kiukkua Neuvostoliiton filosofien piirissä.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/positi…
” Positivism
a philosophical trend based on the thesis that all genuine, “positive” knowledge can be obtained only through the individual specialized sciences or through their synthesis, and that philosophy as a separate discipline, claiming to study reality independently, has no right to exist.
Positivism took shape as a distinct trend in the 1830’s. During its history of more than a century, positivism has evolved steadily toward expressing more clearly and carrying to a logical conclusion its inherent tendency toward subjective idealism.
The term “positivism” was introduced by the French philosopher A. Comte, the founder of the positivist school, who proclaimed his decisive break with the philosophical (“metaphysical”) tradition. He believed that science has no need for guidance from philosophy. In the opinion of the positivists, however, this does not exclude the existence of a synthesis of scientific know- ledge, to which the term “philosophy” may be applied. Thus, philosophy is reduced to a set of general conclusions drawn from the natural and social sciences. Inasmuch as positivism has nothing to do with metaphysical problems, it rejects both idealism and materialism. The claim that causes and essences can be discovered is attributed by Comte to the vestiges of meta- physics, which, in his opinion, ought to be eliminated from science. Science does not explain phenomena but describes them, answering the question “how,” not “why.” By consistently de- veloping this thesis, Comte arrived at a phenomenalist point of view. However, the subjective idealist tendencies in Comtean positivism continued to coexist with certain elements of natural scientific materialism, which stemmed from the traditions of the French Enlightenment of the 18th century. Like the Enlightenment thinkers, Comte stated his conviction that science has an infinite capacity for development.
… ”
TH: ” Kenties osittain tästä tietoteoreettisesta orientaatiosta johtuen humanististen ja yhteis- kuntatieteiden tutkijat näyttävät harvemmin puhuvan varmoista totuuksista, tai absoluuttisista, ihmisen ymmärryksestä ja merkityksenannoista riippumattomista totuuksista ylipäätään. Tässä suhteessa humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden kielenkäyttö ja puhetavat tuntuvat olevan sovittelevia.
Luonnontieteisiin puolestaan näyttäisi kuuluvan tapa ajatella ja puhua (diskurssi) hyvin varmoin äänenpainoin totuuksista, osoittamisista, paljastamisista, jne., joita luonnontieteen keinoin ajatellaan tehtävän.
Karkeasti yleistäen humanisti ja yhteiskuntatieteilijä sanoo, että jokin asia vaikuttaisi olevan niin tai näin, kun sitä katsotaan tietystä näkökulmasta, so. tietynlaisesta teoreettisesta viitekehyksestä katsoen.
Luonnontieteiden parissa, tai ehkä pikemmin luonnontieteellisten teorioiden ja näkemysten populaarijulkaisuissa, asioista sitä vastoin vaikutetaan puhuvan enemmänkin varmoina totuuksina eikä niinkään tietyistä teoreettisista näkökulmista muodostettuina teorioina.
Länsimaisen filosofia on perinteisesti ajateltu tieteiden äidiksi. Eikä tarvitsekaan kuin lukea hetki vaikkapa klassikkoajattelijoiden kirjoituksia, erityisesti Aristote-leen, niin huomaa, että siellä on jo luotu perustuksia nykyisinkin vallalla oleville tieteille, tieteistä tutuille kriittisen kysymisen ja analyyttisen tutkimuksen lähtökohdille. ”
RK: Juu, Aristoteles on määritellyt muodollisen logiikan ja tehnyt siitä tieteen, ja määritellyt myös tieteen peruskäsitteen totuuden. Häntä voidaan pitää ”tieteen isänä”, vaikka tiedettä oli jo ennenkin tehty muiden yhteiskunnallisen päällysrakenteen ilmiöiden kuten uskonnon piirissä.
TH: ” Länsimaisen filosofian toimintakenttä on laaja, ja siinä monia suuntauksia. Tietoteorian alalla lienee kuitenkin valtavirtaa Immanuel Kantin esittämä ”vallankumous”, jossa hän esitti, että ihmisen ei ehkä ole mahdollista tietää mitään asioista sinänsä itsensä ulkopuolella vaan ihminen on aina oman käsitys- ja ymmärryskykynsä rajoittama. Tällaisesta näkökulmasta ajatellen me kenties lopulta kuitenkin olemme Platonin luolan asukkaita? ”
RK: Immu Kantin ”vallankumous” oli väärä häly. Hänen vahvin puolensa oli moraalifilosofia: että pitäisi toimia niin, että aiitä voisi ainakin omasta mielestään tehdä yleisen säännön.
TH: ” Pragmatistinen filosofia taas painottaa käytännöllistä elämää eikä niinkään keskity pohtimaan filosofisia, ratkaisemattomia ikuisuuskysymyksiä. Kenties tämän vuoksi pragmatismi onkin aika suosittua nykypäivänä. ”
RK: Pragmatismi ei ole missään tapauksessa ainakaan mikään ”ratkaisu totuuskysymyk-seen”. Varsinkaan pragmatismilla ei ole mitään virkaan perustieteissä kuten Enqvistin kosmo- logiassa. Sen sijaan sovelletuissa tieteissä kuten teknillisessä mekaniikassa tiedon sovellet- tavuus kuuluu myös tutkimuskohteeseen (joka määrittelee tieteenalan), joten totuudessakin on eräänlainen pragmaattinen puoli, joka ei kuitenkaan ole sen peruspiirre vaan ehkä enempi loppusilaus.
TH: ” 2. Toinen Enqvistin kolumnista herännyt ajatusketju koskee sitä, säilyykö jonkin tutkijan ammatillinen pätevyys uskottavana, jos hän julkisuudessa esittää mielipiteitä asioista, joista hänellä ei tunnu ole kovin syvällistä näkemystä, tai jos hän tarkoituksenhakuisesti tai huomaamattaan/tietämättömyyttään vaikkapa julistaa maailman- tai elämänkatsomuksellisia ”totuuksiaan”?
Jos halutaan edistää käsitystä tieteellisistä tutkijoista mahdollisimman neutraaliin objektiivi- suuteen pyrkivinä ammattilaisina, sitä ei ehkä edistä julkinen maailmankatsomuksellisten ideologioiden propagointi – ei kristillisten, skientististen tai minkään muidenkaan. ”
RK: Objektiivisuus tarkoittaa tieteessä OBJEKTILÄHTÖISYYTTÄ eli kohdelähtöisyyttä (eikä poliit- tisen journalismin toimittajan objektiivisuutta tuoda kaikkien poliitikkojen mielipide esiin sellaisena kuin he sen ovat esittäneetkin, eli suhteessa subjektiiviseen kohteeseen).
Objektiivisuus eli siis kohdelähtöisyys on tieteellisen totuuden määritelmä ja olemus.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/lenini…
TH: ” Kuten Enqvist pohti, vaikuttaisi sitten olevan eri asia, jos vaikkapa fyysikko siirtyy poliiti- kon uralle. Siitä asemasta hänkin ehkä voisi laukoa julkisuudessa mitä vain, koska häntä ehkä ajateltaisiin enemmänkin poliitikkona eikä niinkään tutkijana.
Kenties juuri jostain tällaisesta uskottavuus-syystä johtuen monet tutkijat eivät ehkä ole kovin kiinnostuneita osallistumaan julkiseen keskusteluun muuten kuin rajoittumalla tarkasti omaan pätevyysalaansa?
Tämä on harmi,sillä julkinen ja yhteiskunnallinen keskustelun voi ajatella olevan vallalla olevalle demokraattiselle järjestelmällemme perustavanlaatuista toimintaa. Olisi hedelmällistä, että mahdollisimman moni rohkeasti osallistuisi yhteisiin asioihin, ottaisi kantaa ja esittäisi näkemyksiä. ”
RK: Olen tasan samaa mieltä siitä, että tuollainen rajoittuminen on harmi.
TH: ” Kenties tilannetta auttaisi se, että kantaaottaessaan toisi julki oma tausta-ajattelunsa? Voisi sanoa, että tää mun ajattelu perustuu sellaiseen ja tällaiseen taustafilosofiaan, josta näkökulmasta katsottuna ihminen ja maailman näyttävät tältä tai tältä. Sitten esittäisi omat näkemyksensä.
Käsittääkseni tällainen näkökulmittaminen on arkipäivää esimerkiksi humanistisilla ja yhteis- kuntatieteellisillä tutkimuskentillä: pitää selvittää itselle ja lukijoille, millaisessa teoreettisessa viitekehyksessä (oletetussa maailmassa) tutkimus tehdään ja tulokset esitellään. ”
RK: Taaskin olen pilkulleen samaa mieltä: julkinen ideologia on parempi kuin piiloideologia. Ideologiasta ilmiönä ei päästä millään eroon: aina on ideologia, ja sen on psyykkinen, vakaumuksellinen ohjaustaso. ideologia on sellaista, johon uskotaan, ja joka ohjaa toimitaa, vaikka sitä ei olekaan tieteellisesti todistettu. Ideologia on läheinen ilmiö paitsi tieteelle ja uskonnolle myös moraalille: ideologian katsotaan yleensä vakuuttuneiduudeksi tosiasioiden ja terorioiden eli tiedon suhteen, moraali taas vältämättömien käyttäytymisnormien ja menettelytapojen suhteen, joka lisäksi EI makaa pelkän todistetun tiedon varassa.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/ideology
On myös parempi, että kansanedustaja Huhtasaari sanoo julki, että hänen ideologiansa on krea- tionismi (joka Suomessa laillinen ideologia), kuin että hän vain hautoisi sellaista mielessään, ja myös monet sellaiset saattaisivat äänestää häntä,jotka eivät ideologisesti missään tapaukses- sa hyväksy kreationismia ja sen edistämistä yhteiskunnassa (esimerkiksi Enqvist ja minä).
Kunpa vain nekin tekisivät samoin, joiden ideologia on ”rotumurhapeilineuroni”…
https://www.pirkanblogit.fi/?s=Dalai
TH: ” Nykyään (luonnon)tieteiden väitteitä ja tulkintoja esitetään julkisuudessa pääasiassa pii- lotetuista, julkilausumattomista näkökulmista välttämättöminä ”totuuksina”. Näin tuntuisi olevan esimeriksi valtamedian tiedeuutisoinnissa, YLE:n tiedeuutisissa, BBC:n tiedeuutisissa ja (luon- non)tiedettä popularisoivissa julkaisuissa (mm. Tiede, Tieteen kuvalehti ja sen Historia-lehti).
Tällaisessa tiedeviestinnässä on pahasti skientistisen propagandan tuntu. Miksi ei voida näkö- kulmittaa viestintää/uutisia tyyliin: (Luonnon)tieteellinen ajattelu perustuu filosofisiin oletuksiin ihmisestä, maailmasta ja tiedon mahdollisuuksista.
Sen sijaan, että sanotaan: ”Geeni mutatoitui 140 000 sitten.”, sanotaankin: ”Sen ja sen tutkijan / näkemyksen mukaan geeni mutatoitui 140 000 vuotta sitten.”
Tieteellisyyttä, analyyttisyyttä ja kriittisyyttä korostavan ”kansalaiskasvatuksen” näkökulmasta tämäntyyppinen kontekstoiva tiedeviestintä voisi olla hedelmällistä, koska silloin tulee näkyvämmäksi ja pinnalle myös tiedon ja tiedonmuodostuksen pohdinta – koko tietojärjestelmien perusteiden pohdinta. ”
RK: Nuo mainitut eivät tietenkään voi kakistaa ulos sitä ”rotumurhapeilineuroniann” …
TH: ” 3. Realismi on eräs filosofinen suuntaus. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä ”todellisuuden itsensä” kanssa, jos sellaisen ajatellaan jotenkin olevan olemassa ihmisen käsityskyvyistä riippumatta.
Otetaan esimerkiksi vaikka evoluutioteoria, jossa käsittääkseni ympäristöön sopeutumisen, eloonjäämisen ja suvun jatkamisen kai ajatellaan olevan perimässä tapahtumien mutaatioiden koetinkivi: soveltuvimmat geenimutaatiokompleksit pärjäävät.
Tästä näkökulmasta on toisarvoista,vastaako yksilön mielikuva,kokemus- ja selitysjärjestelmä ”todellisuutta sinänsä”. Pääasia on, että se takaa sopeutumisen, eloonjäämisen ja suvunjatka- misen.Tässä mielessä meidän ihmisten kuvittelemat ”realismit” ja ”järkevyydet” näyttäytyvät sepitteinä – olemmeko me Platonin luolassa arvailemassa ja selittelemässä varjojen liikkeitä?
Samaan tapaan voidaan ajatella myös ”Occamin partaveitsestä”: mikään ei takaa, että yksin- kertaisin selitys ilmiölle olisi välttämättä ”totuudenmukaisin”, varsinkin kun ”absoluuttista totuutta” ei näyttäisi koskaan edes olevan saatavilla, vaan ”totuudet” saattavat olla aina suhteellisia. ”
RK: Minun ymmärtääkseni Occamin partaveitsen voima piilee siinä, että ei pidä sekoittaa eri teorioita. Juuri teoriat viime kädessä ovat tosia tai epätosia, vaikkakin muodollisesesti sitä ovat erilliset lauseet.
TH ” Esittämäni näkemys ei tarkoita,että (luonnon)tieteiden tarjoamat maailmanselitykset tulisi hylätä. Tietenkin ne ovat erittäin käyttökelpoisia, ja tieteelliset teoriat ja menetelmät tuntuvat olevan arkielämässä ”järkevimpiä” ja ”tehokkaimpia” tällä hetkellä tunnetuista tieto- ja teknolo- gisuuntautumisista – ainakin sillä perusteella, minkälaista teknisiä laitteita ihminen on kyennyt rakentamaan sekä muun muassa arvailemaan ja ennustelemaan planeettojen, sään tai talouden muutoksia.
Vaikka (luonnon)tieteet ovat erittäin käyttökelpoisia ja niiden avulla on mielekästä operoida tutkimusmielessä sosiaalisessa ja fyysisessä havainto- ja kokemusmaailmassa, ne kuitenkin ovat filosofisia selitys- ja kuvausjärjestelmiä, joiden perustavanlaatuisia olettamuksia ei voida vahvistaa tai kumota. ”
RK: Mielestäni periaatteessa voidaan, mutta yleisimmät, kokonaisuutta muodostavat oletta- mukset ovat teorioiden löysintä tietoa: emme esimerkiksi lopultakaan tiedä ainakaan vielä varmsti, ”vetääkö Maa”, vai ”työntääkö taivas”!
TH: ” Elämä ja maailma(-t) saattaa myös olla paljon suurempaa, ihmeellisempää ja monimuo- toisempaa, kuin mitä me laatikkomaisissa (tiede)selityksissämme pystymme kuvaamaan- kaan. Meillä vain tuntuu olevan taipumus haluta saada ”varmuuksia” ajatteluumme, uskomuksiimme.
Loppupohdintaa
Jotkut väittävät meidän ihmisten tekevän koko ajan identiteettityötä määrittelemällä itseämme ja viiteryhmiämme. Esimerkiksi tutkijassa arvostetaan kriittisyyttä, analyyttisyyttä ja niin sanottua ”realismia”, jolloin tällaisia piirteitä on ymmärrettävästi tärkeä korostaa omassa minä-narratiivissa.
Me ihmiset helposti ”heimoudumme” ihmisryhmiin, ideologioihin ja tarinoihin. Myös pidemmälle opiskellessamme ajaudumme helposti oman tieteenalamme lokeroon, ja saatamme rakentaa koko ”maailmanrakennuksemme” oman lähestymiskulmamme teorioiden perustalle.
Tässä riittänee meille kaikille kasvunpaikkaa: Oppia tunnistamaan omia perusoletuksiamme ja näkemyksiämme sekä tutkia niiden perusteita. Säilyttää avoimuus erilaisia näkemyksiä kohtaan, ja tutkia myös niiden perusteita – sekä omia perusteiden tutkimisen perusteita ja motivaatioita.
Voi olla myös hedelmällistä kehittää tiedollisen epävarmuuden sietokykyä, ja koettaa hahmot- taa maailmaa komplementaarisesti. Se on: erilaisia selitys- ja kuvausjärjestelmiä soveltaen niiden pätevyysalueille. Esim. Mona Lisa -taulun arvoa ei ole mielekästä arvioida metrimitalla, vaikka sillä toki saadaan tärkeää tietoa taulun fysikaalisista ulottuvuuksia. ”
Ilmoita asiaton viesti
… jatkuu:
” RK 05.09.2011 00:22:12
341332
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>RK, sinä vaan et ymmärrä
>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>luvun fysiikassa.
Aika ”kova” väite henkilöstä, jonka käsialaa teknisen taivutusteorian tämänhetkinen ’objektiivisen voimasuureen’ määritelmä on.
http://www.students.tut.fi/~koivular/
>Ps. Sitäpaitsi Pavlov oli väärässä:
>oppiminen on muutakin kuin
>ruuansulatuselinten toimintaa.
En välitä kommentoida enempää absoluuttiselle tietämättömyydelle perustettuja järjettömyyksiäsi.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Ivan+Pe…
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/HIGHER+…
http://ristokoivula.puheenvuoro.toimisto.uusisuomi…
>RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
hurtta 05.09.2011 00:22:17
341337
Re: Kari E: ”Voimia ei ole olemassa”….
Ateisti262779 kirjoitti 04.09.2011 (341243)…
>hurtta kirjoitti 02.09.2011 (341082)..
>.
>>Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>
>>>RK, sinä vaan et ymmärrä >
>>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä. >
>>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1. >
>>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800- >
>>luvun fysiikassa.
>…………….
>>pätevät kappaletasolla mutta eivät
>>kvanttitasolla. Kaikilla teorioilla
>>on aina pätevyysalueensa, joka on
>>rajallinen, myös kvanttimekaniikalla.
>>Enqvist ei tätä valitettavasti
>>ymmärrä.
>Luultavasti meillä on paljon syytä
>kiittää tätä tieteilijää
>tiedottamisestaan ym., mutta
>tuollainen keskustelutapa on täysin
>väärä, liian henkilökeskeinen. Se
>sotkee kaikki hakukoneiden haut.
>Tietyn väitejoukon vääryyttä voi
>ilmaista myös ilman henkilöihin
>viittaamista, jos on eri mieltä
>joistain väitteistä.
Mulla ei ole ainakaan mitään syytä olla kiitollinen enqvistille…
>Kyllä se kvanttimekaniikka ja myös
>suhteellisuusteoria vaikuttaa myös
>pöytien ja tuolien skaalassa, mutta
>todella vähän, ja siksi tässä on
>semanttinen kysymys pätevyysalueesta.
Kvanttimekaniikan lait koskevat pöytien ja tuolien yksittäisiä atomeita ja alkeishiukkasia. Newtonin lait eivät koske yksittäisiä atomeita tai alkeishiukkasia vaan niiden muodostamia, täsmälleen tietynlaisia, kompleksisia organisaatioita, materiaalisia kappaleita. Kyse ei ole mistään ”semantiikasta”, vaan laadullisesti eri objekteista.
Kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian lait ovat edellytys Newtonin laeille: ne ovat tietyssä mielessä alemman (materian organisaatio)tason lakeja suhteessa Newtonin lakeihin, jotka tässä mielessä ovat korkeamman (materian organisaatio)tason lakeja suhteessa kvantti- mekaniikan lakeihin. Materian organisaatiotason kasvu on seurausta materian (ja liikkeen) evoluutiosta.
>Jos väärässä olo riippuu semanttisen
>kysymyksen vastauksesta, silloin ei
>pidä olla niin jyrkkä tuomitsemisessa.
>Ja:
>Valon interferenssikuviot voivat
>olla myös paljain silmin näkyviä.
>100Mhz FM radion aallot ovat 3
>metriä leveitä. VLF antennin aallot
>100 kilometriä ja ELF antennin aallot
>neljännes Maan läpimitasta.
Newtonin mekaniikka EI koske sähkömagneettista säteilyä. Sitä käsittelee Maxwellin-Lorent- zin elektrodynamiikan teoria, joka ei huomioi sähkö- ja magneettikenttien kvantti-ilmiöitä. Niitä puolestaan tutkii kvanttielektrodynamiikka.
hurtta 05.09.2011 00:22:19
341339
Re: Occamin partaveitsi
TomiP kirjoitti 05.09.2011 (341325)…
>Huomauttaisin, että myös koko
>klassinen fysiikka voidaan muotoilla
>täysin ilman voiman käsitettä. Ns.
>Lagrangen ja Hamiltonin mekaniikoissa,
>jotka ovat ekvivalentteja Newtonin
>mekaniikan kanssa, ei ole voiman
>käsitettä.
Lagrangen ja Hamiltonin mekaniikassa voima on kyllä edelleenkin määritelty ihan samalla tavalla kuin Newtonin mekaniikassakin, liikemäärän aikaderivaattana ja potentiaalienergian miinusmerkkisenä gradienttina. Lagrangen ja Hamiltonin mekaniikat poikkeavat Newtonin mekaniikasta muodollis- ja matemaattisloogisesti, mutta kuvaavat tasan samaa reaalimaail- man ilmiöluokkaa kuin Newtonin mekaniikkakin. Ne lähestyvät ongelmaa variaatiolaskennan periaatteiden kautta tulkiten mekaniikan ongelman optimointiongelmana, kun taas Newtonin formulaatiossa menetellään toisin.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Variati…
Lagrangen mekaniikassa voiman määritelmää voidaan ”laajentaa” ns. yleistetyksi voimaksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Generalized_forces
TomiP 05.09.2011 00:22:20
341340
Re: Occamin partaveitsi
Totta kaikki mitä sanot, mutta voima käsite on niissä tarpeeton. Sitä ei siis tarvita liikeratojen ratkaisuun tai ongelmien formulointiin, niin kuin Newtonin mekaniikassa. Kvanttimekaniikka saadaan suht. suoraan Hamiltonin mekaniikasta, eikä siinä puhuta koskaan mitään voimista.
hurtta kirjoitti 05.09.2011 (341339)…
RK 05.09.2011 00:22:28
341348
Re: Occamin partaveitsi
Krm kirjoitti 04.09.2011 (341280)…
>Ateisti262779 kirjoitti 04.09.2011
>(341243)…
>>hurtta kirjoitti 02.09.2011 (341082).
>. >.
>>>Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>>
>>>>RK, sinä vaan et ymmärrä
>>>>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>>>>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>>>>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>>>>luvun fysiikassa.
>>…………….
>>>pätevät kappaletasolla mutta eivät
>>>kvanttitasolla. Kaikilla teorioilla
>>>on aina pätevyysalueensa, joka on
>>>rajallinen, myös kvanttimekaniikalla.
>>>Enqvist ei tätä valitettavasti
>>>ymmärrä.
>>Luultavasti meillä on paljon syytä
>>kiittää tätä tieteilijää
>>tiedottamisestaan ym., mutta
>>tuollainen keskustelutapa on täysin
>>väärä, liian henkilökeskeinen. Se
>>sotkee kaikki hakukoneiden haut.
>>Tietyn väitejoukon vääryyttä voi
>>ilmaista myös ilman henkilöihin
>>viittaamista, jos on eri mieltä
>>joistain väitteistä.
>>Kyllä se kvanttimekaniikka ja myös
>>suhteellisuusteoria vaikuttaa myös
>>pöytien ja tuolien skaalassa, mutta
>>todella vähän, ja siksi tässä on
>>semanttinen kysymys pätevyysalueesta.
>>Jos väärässä olo riippuu semanttisen
>>kysymyksen vastauksesta, silloin ei
>>pidä olla niin jyrkkä tuomitsemisessa.
>>Ja:
>>Valon interferenssikuviot voivat
>>olla myös paljain silmin näkyviä.
>>100Mhz FM radion aallot ovat 3
>>metriä leveitä. VLF antennin aallot
>>100 kilometriä ja ELF antennin aallot
>>neljännes Maan läpimitasta.
>Jos fysikaalisen maailmankuvan
>esityksessä pannaan vähääkään painoa
>Occamin partaveitselle, niin kyllä se
>on klassinen fysiikka jota tarvitaan.
Fysiikkatieteen (kuten muidenkaan tieteiden) opetuksessa ei voida lähteä liikkeelle kulloises- takin IDEOLOGISESTA (KOKONAISUUS)MAAILMANKUVASTA, joka on tieteenlan löysintä eikä kovinta antia, ja VAIHTUU TIETEELLISISSÄ KUMOUKSISSA, vaan nimenomaan sellai- sesta tieteellisesta aineksesta, joka EI TULE MUUTTUMAAN OMALLA PÄTEVYYSALUEEL- LAAN tuollaisissa kumouksissa. Varmasti todistettua on ainakin erityinen suhteellisuusteoria ”LOKAALINA” aika-avaruuden ilmiönä, mutta esimerkiksi yleinen suhteellisuusteoria voi kyllä vielä häipyä ”lähes olemattomiin” alkupaukkuteorioineen, jos niikseen sattuu.
http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3003319/materi…
>Kaikki selittelyt modernista
>fysikaasta ilman tarpeellista
>matematiikkaa, ovat vain turhaaa
>löpinää, josta klassillisessa
>fysikaassa päästiin ja oli pakko
>päästä eroon. Yleinen periaate, jota
>ei voi käyttää, ei ole minkään
>arvoinen minkäänlaisessa tekemisessä,
>ei edes maailmankuvan selittämisessä.
RK 06.09.2011 00:22:59
341379
Re: Occamin partaveitsi
TomiP kirjoitti 05.09.2011 (341325)…
>Huomauttaisin, että myös koko
>klassinen fysiikka voidaan muotoilla
>täysin ilman voiman käsitettä. Ns.
>Lagrangen ja Hamiltonin mekaniikoissa,
>jotka ovat ekvivalentteja Newtonin
>mekaniikan kanssa, ei ole voiman
>käsitettä.
On se siellä johdannaisena käsitteenä.
Noilla tekniikoilla voidaan formuloida proseessin liikeyhtälöt, mutta esimerkiksi reunaehtojen antamiseen tarvitaan voimia ja ja kun ne ovat voimia.
hurtta 06.09.2011 00:23:08
341388
Re: Occamin partaveitsi
TomiP kirjoitti 05.09.2011 (341340)…
>Totta kaikki mitä sanot, mutta voima
>käsite on niissä tarpeeton. Sitä ei
>siis tarvita liikeratojen ratkaisuun
>tai ongelmien formulointiin, niin
>kuin Newtonin mekaniikassa.
Kuten RK totesi, niitä tarvitaan variaatiolaskennassakin sellaisissa ongelmissa, joissa on reunaehtoja. Ja vaikka niitä ei eksplisiittisesti käytettäisikään (reunaehdottomissa ongelmissa), niin silti niiden määritelmä ei muuksi muutu.
>Kvanttimekaniikka saadaan suht.
>suoraan Hamiltonin mekaniikasta, eikä
>siinä puhuta koskaan mitään voimista.
Kvanttimekaniikkaa ei saada mitenkään ”suoraan” klassisesta Hamiltonin mekaniikasta tai muistakaan klassisen mekaniikan formalismeista. Kvanttimekaniikka kuvaa täysin eri reaali- maailman ilmiöluokkaa kuin klassinen mekaniikka, eikä sitä voida johtaa ”loogisesti” klassises- ta mekaniikasta, vaan tarvitaan uusia empiirisiä havaintoja ja edelleen uusia käsitteitä ja määri- telmiä klassisen mekaniikan pätevyysalueen ulkopuolelta. Näiden kahden välillä vallitsee kyllä matemaattisia analogioita, joista Lagrangen ja Hamiltonin formalismit ovat hyviä esimerkkejä.
Samaa (yleistettyä) variaatiolaskennan formalismia voidaan käyttää edelleen teknisten ja yh- teiskuntatieteidenkin ongelmissa,erityisesti säätöteoriassa ja taloustieteissä. Optimiohjausteo- rian Hamiltonin-Pontryaginin formalismi on tietyssä mielessä Hamiltonin variaatioperiaatteen yleistys, sillä se kattaa paitsi (”puhtaasti” fysikaalisen) Hamiltonin periaatteen myös teknis- sosiaalisen ”ulottuvuuden” mahdollistamalla tarkasteltavan systeemin ohjauksen optimoinnin. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka kuulentojen optimointi: miten rakettia kannattaa ohjata kulla- kin ajanhetkellä, jotta tietyt (mielivaltaisesti valitut) kustannukset, kuten polttoaineenkulutus, lentoaika ja onnettomuusriskit minimoituvat? Ongelma ei taatusti ratkea pelkästään fysikaa- listen periaatteiden (klassisten tai kvantti sellaisten) avulla, koska kyse ei ole pelkästään fysikaalisesta vaan myös teknis-sosiaalisesta ongelmasta, joka kuitenkin ratkeaa optimiohjausteorialla.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Optimal…
http://en.wikipedia.org/wiki/Optimal_control
http://en.wikipedia.org/wiki/Hamiltonian_%28contro…
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Pontria…
TomiP 06.09.2011 00:23:39
341419
Re: Occamin partaveitsi
Jos haluat kutsua reunaehtoja voimiksi, niin siitä vaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että fysiikaaliset ongelmat voitanee ratkaista ilma yhtään voiman käsitettä. Newtonin toista lakia ei siis fysiikassa välttämättä tarvita.
hurtta kirjoitti 06.09.2011 (341388)…
hurtta 06.09.2011 00:24:09
341449
Re: Occamin partaveitsi
TomiP kirjoitti 06.09.2011 (341419)…
>Jos haluat kutsua reunaehtoja
>voimiksi, niin siitä vaan, mutta se
>ei muuta sitä tosiasiaa, että
>fysiikaaliset ongelmat voitanee
>ratkaista ilma yhtään voiman
>käsitettä. Newtonin toista lakia ei
>siis fysiikassa välttämättä tarvita.
Sanopa siis, miten ratkaiset Lagrangen tai Hamiltonin mekaniikassa ilman voimia sellaisia ongelmia, joissa on epäholonomisia rajoitteita?
RK 07.09.2011 00:25:48
341548
2. laki on Newtonin mekaniikan ydin
TomiP kirjoitti 06.09.2011 (341419)…
>Jos haluat kutsua reunaehtoja
>voimiksi, niin siitä vaan, mutta se
>ei muuta sitä tosiasiaa, että
>fysiikaaliset ongelmat voitanee
>ratkaista ilma yhtään voiman
>käsitettä. Newtonin toista lakia ei
>siis fysiikassa välttämättä tarvita.
Ehdottomasti tarvitaan!
Nimenomaan Newtonin 2. laista on johdettavissa sekä 1. (integroimalla) että 3. laki (tarkas- telemalla tietynlaista kolmen kappaleen systeemiä voimien välittyessä näiden välillä näiden ollessa kiihtyvässä liikkeessä).
https://www.tiede.fi/comment/1117506#comment-1117506
Sitä vastoin 1. ja 3. laki eivät ymmärtääkseni ehdottoman välttämättä edellytä juuri tällaista 2. lakia, vaan jokin vähän muukin kelpaisi…
>hurtta kirjoitti 06.09.2011 (341388).
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan täältä todellinen nettikeskutelu fysikalisimista toiselta palstalta malliksi:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn…
Risto Koivula
15.04.2012 02:54:44
360682
” Fysiikasta fysiikalla fysikoidaan fysiikkaa fysiikaksi… LALLAA!
Lainaus: pulivari, 13.04.2012 20:01:59, 360669
Lainaus: Risto Koivula , 09.04.2012 01:48:21, 360575
Lainaus: pulivari, 08.04.2012 15:30:17, 360556
Lainaus: Risto Koivula , 08.04.2012 03:39:03, 360545
Lainaus: pulivari, 07.04.2012 12:33:18, 360524
Lainaus: Risto Koivula , 07.04.2012 07:20:35, 360517
… ja niiden välisiä vuorovaikutusprosesseista, tai että biologian ”lait” eivät ole efektiivisiä lakeja vastaavasti kuin esim. kuuraketin ”lait”..8.
R: Kuurakentinkaan lait eivät ole täysin efektiivisiä, koska sitä ohjataan ja siihen näin ”syötetään muuta lakia”.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Ei yksi vesimolekyylikään vielä merta tee, mutta riittävän moni yhdessä tekevät.
R: Meri sellaisenaan ei ole emergentti olio fysiikkaan nähden.
p: Eikä elävä olento ole mikään vitaalivoiman avulla elävä emergentti olio fysiikkaan nähden.
R: Kukaan muu kuin sinä ei ole puhunut mistään ”vitaalivoimasta”.
p: Sinä olet väittämällä biologisia systeemejä epäfysikaalisiksi.
R: Sitä ne systeemiseltä erikoislaadultaan ovatkin ja sisältävät lisäksi uusia emergenttejä lakeja kuten luonnonvalinnan.
p: Uudet emergentit lait ovat efektiivisiä, kuten esim. Newtonin laitkin.
R: Luonnonvalinta ei kyllä palaudu kuin yhteen suuntaan…
Puhut hetkellisestä toiminnasta, mutta et esimerkiksi uudenlaisten olioiden muodostumisesta. Ja se on just emergenssiä! Sitä ei ole mikään vanhojen lakien ”palautuminen” eteen eikä taaksepäin.
p: Uudenlaisissa olioissa ei ole kyse muusta kuin kompleksisista alkeishiukkassysteemeistä.
R: Alkeishiukkaset ovat ´materian ja liikkeen´ ykseyttä, eikä niihin ole ”kirjoitettu sisään” mitään muuta kuin niiden omat lait, jotka nekin ovat jonkin kosmisen evoluution tulosta. Lisäksi jokisella ´oliolla´on märitelmällisesti ainakin ominaisuudet ´sisältö ja muoto´ ollakseen olio lainkaan. Lait ovat aina olioiden lakeja. Alkeishiukkaset ovat myös olioita.
http://nakokulma.net/index.php?topic=9454.msg19179…
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Siinä tapahtuvat ilmiöt tapahtuvat täsmälleen niin kuin fysikaaliset vuorovaikutusprosessit ”sanelevat”.
R: Fysiikka tapahtuu siten, mutta jo elollisille materiaaleille ominaisen katalyysin kohdalla on kysyttävä, onko sitä pidettävä fysikaalisena vain informatiivisenä ilmiönä, koska siinä välittyy muoto eikä mikään erityisesti fysikaalinen suure eri tavalla kuin ilman ko. ilmiötä tapahtuisi.
p: Katalyysi on puhtaasti fysikaalinen prosessi. Kyse on vain siitä, mitä (johdannais)suureita halutaan mitata.
R: Katalyysille voi rakentua myös informaatioprosesseja, jos systeemi saa koko ajan jostakin uutta ainetta (eikä vain energiaa).
p: Saakoon rauhassa. Kyse on koko ajan alkeishiukkasista ja niiden välisistä vuorovaikutusprosesseista.
R: Ihan vapaasti. Ongelma on siinä pysytäänko laadullisesti koko ajan vain fysiikan laeissa, vai syntyykö informaatiolakeja. Nämä olisivat kuitenkin palautuvia, koska sama katalyytti aiheuttaa samassa tilanteessa uudestaankin tasan saman reaktion.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Sillä on sellainen informaation ominaisuus, että jokin tuotos monistuu rajattomasti ilman että sen määrä sen lähteessä pienenisi.
p: Tämä ei ole kerrassaan mitään epäfysikaalista, vaikka Lenin sinulle toisin on opettanutkin.
R: Uskon häntä enkä sinua.
p: Se on minulle päivänselvää, että tieteenvastainen taistelu on sinun elämäntehtäväsi.
R: Elämäntehtäväni on haistapaskantieteen vastainen taistelu. Se on ollut sitä aina. Ja olen aina ollut myös ”punainen vaate” kaikenvärisille haistapaskan-, puoskari- jne valetieteilijöille.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Ne ILMIÖT pelkästään, jotka ovat vain elollisilla olioilla LAKEJA, voivat olla elottomillakin olennoilla olemassa, mutta satunnaisina, mahdollisina, ohimenevinä, epäolennaisina, esimerkiksi proteiinit voivat hetken olla stabiileja (ja niitä voi jopa satunnaisesti syntyäkin)muuallakin kuin elävässä solussa (jossa sielläkään ne eivät ole stabiileja, mutta ne UUSIUTUVAT, mitä ne elävän solun ulkopuolella eivät tee).
p: Se ja sama: ne palautuvat alkeishiukkasiin ja niiden välisiin vuorovaikutusprosesseihin.
R: Ei niiden tarvitse palautua LAKEINA alkeishiukkasiin, sillä koko valttämättömyyspuoli niissä saattaa tulla alkeishiukkasia ja kemiaakin ylemmästä emrgenssitasolta.
p: Sinun mielestäsi ei ehkä tarvitse, mutta valitettavasti mielipiteesi on merkityksetön ja faktat puhuvat puolestaan.
R: Minulla on faktat puolellani ja minun kantani on päässyt nettikeskusteluista akateemisiin opinnäytteisiinkin, vaikka itse en ole aiheesta sellaisia tehnyt:
http://kotisivu.dnainternet.net/tomkari/lopputyo%2…
” o. Risto Koivula ilmoittautuu vahvan emergenssin kannattajaksi, mutta hän muuttaisi lauseen ”Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta ominaisuuksia joita alemmilta tasoilta ei löydy” pragmaatiseen muotoon ”ei löydetä”: ”Mehän emme tiedä, millaisten analogioiden avulla, millaista logiikkaa ja millaista integraalin määritelmää käyttäen ne kuvaukset tapahtuvat sitten, kun nämä nykyisten havainto- ja kuvausmenetelmiemme ulkopuolella olevat ilmiöt ovat lopulta tulleet teknologisten ja siten myös kokeellisten käytäntöjemme piiriin, tai pikemminkin viimemainitut nousseet niiden kuvaamisen vaatimalle tasolle”.34 Ontologinen emergenssi näyttäisi tällä muutoksella muuttuvan Koivulalla episteemiseksi.
Koivulalla on kuitenkin oma tapansa pitää kiinni vahvasta emergenssistä. Hän katsoo, että kokonaisuuksilla on aivan omanlaisia, tasojen välisiä vuorovaikutuksia. Esimerkiksi selluloosamolekyylissä olevan hiiliatomin sijainti, atomin suhteet molekyylin muihin osiin, ”heijastuu” varmasti jollakin tavalla tämän atomin elektronien todennäköisyyksissä tietyssä aikaavaruuden alueessa.”. Näitä Koivula kutsuu ohimeneviksi, tilannekohtaisiksi objektiivisiksi piirteiksi. Tällaiset piirteet ovat syntyneet siten, että ne ovat aikanaan maailmankaikkeuden alkuaikoina olleet eräällä tavalla olemassa epäolennaisina mahdollisuuksina (jotka eivät toteudu) olemassa, mutta ne eivät olleet silloin lainalaisia, tietyssä kokonaisuudessa yleisiä (aina ilmeneviä), olennaisia (sen kokonaisuuden kehitykselle) ja välttämättömiä.”. Tällä tavoin Koivula näkee emergenssin paitsi objektiivisena asiana, myös tuloksena luonnonlakien evoloitumisesta. ”
p: Opinnäytetyön tekijä on luultavasti selannut google-osumia ja sattumalta kopsinut jostain nettisivulta sinun mielipiteesi muiden joukkoon.
Näkemyksesi on idealistista hölynpölyä, jolle ei löydy perustaa tieteessä.
R: Olet maksettu tieteenvastainen skitsolallatteluterroristi.
p: Heheh. Ai aina kun saat tukkiisi väittelyssä, niin vastapuoli on maksettu kapitalistinen imperialistipaskiainen?
R: Eipä ole ainakaan tässä väittelyssä mihinkään ”tukkiin” tullut… ainkaan minulle!
p: Sinulle juuri on tullut niin paljon tukkiin, että onkohan tukkaa jäljellä enää lainkaan…
R: Tukkakin on. Tukistaminen ei tieteessä auta.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Noissa hypettämissäsi emergoituvissa ”laeissa” ei ole kyse muusta kuin efektiivistä laeista, jotka eivät ole mitään muuta kuin alkeishiukkastason vuorovaikutusprosesseja.
R: ”Idealismi” sopisi osoittaa konkreettisesti täältä:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Tuossa on harvinaisen hyvin tiivistetty meikäläisen ajatus. Ja luonnonlakien evoluutio tapahtuu tuossa alkeishiukkastasoa koskien fysikaalisesti samanarvoisten ja siten keskenään satunnaisten vaihtoehtojen muuttumisen kautta ulkoa lainaisiksi hiukkasen ulkoisten suhteiden kautta muihin hiukkasiin. Tosin tuota tapahtuu kvanttimenkaniikan ja kemiankin välillä, (ilmeisesti) ilman emergenssirajaa, palautuvasti.
p: Kaikki emergenssirajat ovat hatusta temmattuja, eikä sellaisia tarvita mihinkään (paitsi ehkä leninismissä).
R: Rajasta ei usein tiedetä, missä se tarkasti ottaen mm. historiallisesti on, mutta tiedetään, että se on kuitenkin jossakin.
Välissä on tavannut olla muotoja, jotka eivät ole enää vanhaa, mutta eivät vielä uuttakaan emergenssitasoa, ns. siirtymämuotoja.
p: Ontologisia emergenssitasoja ei ole olemassa, vaan kaikissa systeemeissä on ontologisesti kyse alkeishiukkasten ”tanssista”.
R: Tanssi ei ole vastakkaista emergenssille eikä dialektiikalle, päinvastoin.
p: Ei se vastakkaista olekaan, vaan dialektiikka kuten muutkin emergentit ovat alkeishiukkasten tanssia!
R: On se hyvä, että sinä sentään tunnistst ´materian ja liikkeen´ (Matter amd motion´) erottanmattoman dialektisen yhteenkuuluvuuden!
p: Älä turhaan höpötä dialektiikasta, sitä ei tarvita kerrassaan mihinkään.
R: Tarvitaan itse ´totuuden´ ja sitä kautta ´tieteen´ määrittelemiseenkin… (Muut kulkevat tuossa suhteessa ilmeisesti jonkinlaisessa ”sumussa”…)
p: Minua ei kiinnosta sinun ja Leninin pseudomääritelmät.
R: Tämä on erinomainen määritelmä ja kaikkea muuta kuin ”pseudo”. Se on Aristoteleen määritelmän konkretisaatio, jota on käytetty yli 2000 vuotta.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Truth
” Truth
an accurate reflection of objective reality in the consciousness of man;
the reproduction of reality as it exists in itself, outside of and independent of man and his consciousness.
The conception of truth as a correspondence between knowledge and things dates back to the thinkers of antiquity.
Thus, Aristotle wrote, “He who thinks the separated [in reality; ed.] to be separated and the combined to be combined has the truth” (Metaphysic).
This tradition in the interpretation of truth was continued in the philosophy of modern times, represented by F. Bacon, B. Spinoza, C. Helvétius, D. Diderot, P. Holbach, M. V. Lomonosov, A. I. Herzen, N. G. Chernyshevskii, and L. Feuerbach. ”
Lainaus
p: Minä nojaan tieteellisiin määritelmiin.
R: Kun sulla ei ole tietellistä määritelmää ’totuudelle’, kun kerran ehdottomasti kieltäysdyt sitä taunnustamasta, koska siinä on dialektiikkaakaa, niin sulla ei voi olla mitään kunnollista määritemää ’tieteestäkään’, koska tiede on totuuden etsimistä ja todellsissuden kuvaamista tosissa teorioissa.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Science
” Science
the field of human endeavor that elaborates and theoretically systematizes objective knowledge of reality; one of the forms of social consciousness. In the course of historical development science becomes a productive force in society and a highly important social institution. The concept of science includes both activity aimed at gaining new knowledge and the result of such activity — the sum of the scientific knowledge acquired up to a given time, which constitutes the scientific conception of the world. The term “science” is also used to designate the various branches of scientific knowledge. ”
(Käännös on vähän huono: Tuon on käännös vavranajan sanssta ”nauka”, joka on suomen tiede-sanan synonyymi ja kattaa myös humaistiset tieteet, jotka ovat englanniksi ”human arts”.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Tuo hikisen ensyklopediasi liikkeen määritelmä puolestaan on aivan päin persettä, tässä tieteellinen määritelmä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Motion_(physics)
”’In physics, motion is a change in position of an object with respect to time. Motion is typically described in terms of velocity, acceleration, displacement and time.[1] Motion is observed by attaching a frame of reference to a body and measuring its change in position relative to another reference frame.”
R: Tuo on eri tieteenalan, mekaniikan määritelmä. Kyllä sekin löytyy Entsiklopedijastakin. Et voi ymmärtää tieteen rakennetta ja eri tieteenaloja ja niiden suhteita, kun kaiken on sinulla vain ”Hallejujaa, Vysiikasta-Laallaa!”
p: Ymmärrän tieteen rakenteen ja eri tieteenlojen väliset suhteet erinomaisesti, mutta sinä et näytä ymmärtävän reaalimaailman toiminnasta hölkäsen pöläystä. DM:n käsitys liikkeestä on puhtaasti pseudotieteellinen ja siihen kuuluu oleellisena osana erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian kiistäminen:
http://books.google.fi/books/about/Einstein_and_So…
RK: Erityinen suhtellisuusteria ON DIALEKTISEN MATERIALISMIN EHDOTON KULMAKIVI fysiikan puolella!
Muutoin tämä kohta on käsitelty jo.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Luonto ei välitä paskaakaan siitä, miten me jaottelemme systeemejä omien mieltymyksiemme mukaan.
R: Ei, mutta luonto jakautuu objektiivisesti suhteellisen itsenäisiin vuorovaikuttaviin olioihin, eri tasoisiin.
p: Ne tasot rakentuvat alkeishiukkasista ja niiden välisistä vuorovaikutusprosesseista.
R: Täysin tyhmää jankuttaa vaikkapa, että sosiaalinen olio ´demokratia´ (muka) ”koostuu alkeisiukkasista ja niiden välisitä vuorovaikutusprosesseista”!
p: Vaan kun se muodostuu.
R: Ei mitään tolkkua…
p: Et valitettavasti ymmärrä fysiikasta mitään ja olet pudonnut totaalisesti kehityksen kelkasta.
Olen yhden alan tekninen fyysikko, ja sen alan tieteelisitä peruskäsitteidtä osa on nykyisessä muodossaan minun määrittelemiäni. (Enqvst tosin sanoo, että ”selaisia suureita ei ole olemassakaan”, ja ehdottaa lan kaiken opetuksen lopetaamista koulusissa, ja sen vaihtamista laulututeihin aihesta ”Hoosiaannaa, Kvanttifysiikasta-Lallaaaa!!!!
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Elät täysin omissa idealistisissa harhamaailmoissasi.
Elän materiamaailmassa ja olen materialisti.
Kuvittelet kvanttiteorian vastaisesti materian olevan klassista ”töhnää”,
En kusittele. Sitäminä nimenomaan EN kuvittele. Ja tarkastelen aina materiaa ja liikettä yhdessä.
Lainaus
minkä lisäksi kuvittelet ihmisen hengen olevan erityislaatuista ”töhnää”, joka ei noudata fysiikan lakeja laisinkaan.
Ei se informaatio-oliona sellaisenaan noudatakaan. Ei siihen vaikuta gravitaatiokaan.
Lainaus
Olet puhdas pseudomaterialisti, jopa uskovainen.
Itse olet sitä.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Tälle ei ole esteitä, kun EI RIKOTA fysiikan lakeja. Fysiikan lait kieltävät ilmiöitä tapahtummasta niiden vastaisesti, mutta eivät ehdottoman yksikäsitteisesti määrää niiden kaikesta mahdollisesta käyttäytymisestä, johon vaikuttavat mm. informaatiolait, jotka eivät ole fysiikan sisällöllisiä lakeja.
p: Fysiikan lait nimenomaan määräävät, miten jokin systeemi käyttäytyy.
R: Tuolla tavalla ne määräävät vain puhtaasti fysikaalisita objekteista.
p: Ne määräävät myös kompleksisten systeemien käyttäytymisen.
R: Et ymmärrä ’systeemin’ käsitetettä. Mikä hyvansä (liikkuvakaan) materialäjä ei ole systeemi. Lisäski mikä tansa systeemi, kuten symbolinen systeemi, ei ole fysikaalinen laeiltaan. Myös ’systeemin’ määrutelmässäkin on taas jopa dielktiikkaakin.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/System
” System
a set of elements linked and related to one another and forming a definite unity or whole.
In the mid-20th century, after a long historical evolution, the concept of system emerged as a key philosophical, methodological, and specialized scientific concept.
In contemporary science and technology, the problems of studying and designing systems of various kinds are dealt with in the framework of the systems approach, general systems theory, various specialized systems theories, and in fields such as cybernetics, systems engineering, and systems analysis. … ”
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Informaatiolait ovat ihmisen tapa jäsennellä tiettyjä kokonaisuuksia, eikä niissäkään viimekädessä ole kyse kuin monimutkaisista fysikaalisista vuorovaikutusprosesseista.
R: Luonnossa on myös objektiivisia informaatiolakeja, kuten mm. tuo katalyysi, ja esimerkiksi se ”pyhä” DNA osoittavat.
p: Kyse on vain siitä, mitä (johdannais)suureita halutaan mitata. Alkeishiukkasista ja niiden välisistä vuorovaikutusprosesseista niissäkin on kyse.
R: Alkeishiukkastenkin välillä esiintyy epäilemättä informaatiota eli heijastusilmiöitä.
P: Siellä esiintyy lähtökohtaisesti vain vuorovaikutusprosesseja.
R: Informaatio on olemassa aina juuri vuorovaikutusprosesseissa.
p: Informaatio on luonteeltaan matemaattista ja siten emergenttiä.
R: Totta. Annat vain samalle ´emergenssi´ väärän, nihilisoivan pseudotiedemerkityksen.
p: Ei, vaan annan korrektin, tieteellisen merkityksen.
R: Vain jos ”Tiede” olette Enqvist ja sinä… Se on kuitenkin arveluttava ”määritelmä”…
p: Sinä uskovaisena tuskin ymmärrät tieteestä mitään.
R: Sinä et pysty sitä edes periaatteessa määrittelemäänkään. Se olisi pikkusormen antamista materialistiselle dialektiikaslle.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: (Mitähän kaikkiea sää vielä päädyt ”kiistämään”, kun nyt on menossa jo informaatiokin…)
p: En ole kiistänyt, vaan todennut vain faktat.
R: Eivät ole faktoja (jotka ovat tavallisesti kokeellisia).
p: Kyllä ovat.
R: Jaa että muka ”mitään informaatiota ei ole olemassa”?
p: En ole väittänyt, etteikö informaatiota olisi olemassa, vaan että se on emergenttiä ja liittyy ihmisen tiedostussysteemiin kuten muukin matematiikka.
R: Eivätkö esimerkiksi apinat vaihda informaatiota, ja eikö sallaista ole myös esimerkiksi DNA:ssa?
p: Informaatio on symbolisen systeemin ominaisuus.
R: Niistä se käsite on lähtenyt kehittymään:
p: Kerroin jo oleelliset asiat tästä, älä turhaa pidettä tekstiä turhalla paskalla.
R: Tajunta ja kieli ovat symbolisia systeemejä, ja myös esimerkiksi ATK-kielet, jotka ova oikeastaan merkkisysteemejä.
Kummaa, että tuppaat tähän nyt väellä ja vängällä SYMBOLIA, VAIKKA ET HYVÄKSY SITÄ PSYLOLOGIASSA TAJUNNAN PERUSTANA:
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Symboliset systeemit puolestaan ovat emergenttejä, ja niissä on loppujen lopuksi kyse kvanttikenttien värähtely- ja vuorovaikutusprosesseista.
R: Eivät ole. Symboliset systeemit on nimenomaan abstrahoitu taäydellisesti irralleen kaikesta sellaisesta täysin KONVENTIONAALIKSI joltakin osin!
p: Symboliset systeemit rakentuvat kvanttikenttien värähtely- ja vuorovaikutusprosesseille. Et ymmärrä kompleksisista systeemeistä mitään!
R: Minä jo totesin että sinä et ymmärrä koko SYSTEEMIÄKÄÄN. Systeemeillä pitää olla jokin sisäinen ykseys. Esimerkisi tähtikuvioista tai sateenkaaresta EI TULE SYSTEEMIÄ SILLÄ, ETTÄ JOKU KATSOO JA SELLAISIA NÄKEE! Koska nehän kuten systeemisyyskään eivät kuitenkaan ole ”PÄÄN SISÄLTÄ”!
VAI VÄITÄTKÖ MUUTA!!!???
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Sikäli, kun apinoiden toimintaa tai DNA:ta tulkitaan jossain symbolisessa järjestelmässä (jossa on merkityksiä), ne sisältävät informaatiota.
R: Kenenkään muun en ole nähnyt enkä kuullut väittävän, että ”DNA ei ole informaatiota”!
p: Olet täysin sekaisin. DNA on MOLEKYYLI, deoksiribonukleiinihappo. Samaistat molekyylin ja informaation.
R: Informaatio siinä on olennasta: ei se DNA sellaisenaan tee kajsta pissaa munuaisissa, vaan rakenteet, jotka elistö tuotta ja uusintaa sen DNA:n KANTAMAN INFORMAATION varassa.
VAI VÄITÄTKÖ VASTAAN???!!
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Systeemin käyttäytyminen voidaan ennustaa tuntemalla pelkästään siihen liittyvät fysiikan lait sekä alku- ja reunaehdot.
R: Ei voida. On jopa SYSTEEMIKN MÄÄRITELMÄ, ainakin yksi niistä, että mikään tuollainen Laplacen tai muu MEKANISTINEN DETERMINISMI ei ole voimassa.
Nuo alku- ja reunaehdot muuten usein liittyvät informaatioon: se vaikuttaa usein fysikaaliseen rakenteeseen tai prosessiin niiden [reunaehtojen] muuttumisen eikä sen prosessin ”perusfysiikan” kautta.
p: Kyllä voidaan, enkä ole puhunut determinismistä yhtään mitään. Kaikki mahdolliset ulostulemat ovat periaatteessa laskettavissa, kun alku- ja reunaehdot tiedetään.
R: Ei voida, esimerkiksi kaoottisissa ja satunnaisissa systeemeissä. Laskennallisuus niiden MALLISSA ei todista muuta.
Todellisuudesahan nekin muuttuvat.
p: Se ei ole mikään ongelma.
R: Paitsi että ne juuri usein vähän muuttuvat, kun vuorovaikuttavat objektit muodostavat toistaan muodollisia heijastumia, jotka kantavat sitä informaatiotakin.
p: Ei ole mikään ongelma. Päin vastoin, perusfysiikkaa.
R: Ei se muodostuessaan ”fysikalismille” olekaan, mutta sitten se jo alkaa olla, kun jonkin vuorovaikutusopuolen pitää ”lukea” niitä muutoksia ja toisarvoisia yksityiskohtia, jotta ne todella toimisivat informaationa! ja VARSINKIN kun joku tai jokin vielä ”lukee” niitä VÄÄRINKIN! Eläimetkin osaavat paitsi kommunikoida, jopa tuotta ”väärinkästyksiäkin” esimerkisi naamioitumalla joksin muuksi kuin mitä ovat. Kissakin osaa taitavasti asettua oman väriseensä paikkaan, vaikka se olisi epämukavakin.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Jokin mahdollisista ulostulemista toteutuu, mutta sikäli kun luonto toimii nykykäsityksen mukaan indeterministisesti alkeishiukkasten tasolla, ei tiedetä tarkalleen, mikä. Oikea ratkaisu kuitenkin löytyy kaikkien ratkaisuhaarojen joukosta.
RK: Tuo on Schrödingerin diffisyhtälön ratkaisuja. Kun tuolla on satunnaisuus, se tarkoittaa, että Laplacen determinismi ei ole voimassa. Tämä yhtälö tarkkoine ennusteineen (toiseksi tarkin teoria EST:n jälkeen) sen nimenomaan todisti.
p: Indeterministinen käytös ilmenee vain mittaustilanteessa
R: SITÄHÄN SINÄ ET VOI TIETÄÄ vain tuolla tavalla muka ”vääristyneiden mittausten” perusteella!
p: Systeemin tila tunnetaan tarkasti siihen asti kunnes systeemiä häiritään (mittaustilanteessa) riittävän paljon.
R: Mistä se ilman mittausta tunnetaan noin ”varmasti”?
p: Se tunnetaan mm. lomittumisilmiön kautta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen
R: Mielenkiintoista, mutta tarkoitat tässä ilmeisesti lasketun tilan tuntemista. Minä puhin itse objektin todellisesta materiaalisesta tilasta, sitä johontuota verrataan tai jota tuolla ennakoidaan.
p: Ei tuossa mistään pelkästä ”lasketun tilan tuntemisesta” ole kyse, vaan reaalisesta lomittumisilmiöstä, joka voidaan todentaa monilla eri tavoin. Et näköjään ymmärrä edes kvanttimekaniikan perusteita. Ilmeisesti myös kiistät kvanttitilojen olemassaolon väittäen niitä porvarilliseksi pseudotieteeksi?
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Käyttäytymistä kuvaa epärelativistisessa kvanttimekaniikassa deterministinen Schrödingerin yhtälö ja systeemin tila on sen kaikkien mahdollisten tilojen lineaarikombinaatio, kunnes mittauksessa ympäristön vuorovaikutus systeemin kanssa tuhoaa interferenssin (dekoherenssi) ja systeemi jää hetkellisesti tiettyyn yksittäiseen tilaan, joka sitten havaitaan.
R: Se on TODENNÄKÖISYYSTILA.
p: Se on yksi kaikista mahdollisista tiloista, eikä kvanttimekaniikan todennäköisyyslaskenta ylipäänsä noudata tavanomaisen todennäköisyyslaskennan aksioomia.
Lainaus
R: Se on ”olevaa”, mutta ei kaikinpuolin ´aktuaalista´ vaan pelkästään ´mahdollista´. (Mahdollisuudella ja todellisuudella on sama matematiikka, joten pelkästään sen sisällä niitä ei voi erottaa toisitaan).
p: Kuten sanoin, kvanttimekaniikan todennäköisyyslaskenta ei noudata tavanomaisen todennäköisyyslaskennan aksioomia (Kolmogorovin aksioomia) johtuen mm. siitä, etteivät observaabelit kommutoi keskenään, ja tästä johtuen niillä ei esim. voi olla yhteisjakaumia samalla tavalla kuin kolmogorovilaisessa todennäköisyyslaskennassa. Esim. kvanttitilojen (tai kvanttitodennäköisyysjakaumien) superpositioille ei löydy vastinetta klassisesta todennäköisyyslaskennasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_probability
Lainaus
Lainaus
p: Välittömästi ”romahduksen” jälkeen systeemin aikakehitys noudattaa jälleen Schrödingerin yhtälöä.
R: Kyllä epätarkkuus käsitetään nykyään AVARUUDEN OMINAISUUTENA, ja double special relativity -teoriassa onkin avaruuden sisäinen parametri, kuin valonnopeus.
Schrödingerin yhtälö on energiayhtälö, energia on liikkeen mitta.
Se voi olla avaruuden ominaisuus tai sitten ei.
Lainaus
R: Jos muuten epätarkkuus olisi vai mittaustilanteiden ominaisuus, niin Schrödingerin differentiaaliyhtälökin käsittelisi ”vain mittaustilanteita”, eikä ollenkaan ihmisen koskematonta luontoa…
p: Ei pidä paikkansa. Se käsittelee nimenomaan kaikkia muita tilanteita paitsi mittaustilanteita.
R: No suurin piirtein noin minäkin olen ymmärtänyt…
p: Et ainakaan aiemman perusteella.
R: En ole kirjoittanut asiasta mitään kavanttimekaniikan mittaustilanteista.
p: Olet kyllä livauttanut dialektisia älyttömyyksiäsi epäsuorasti niihinkin, joskaan itse tuskin olet Leninin paskanhöyryissäsi mitään ymmärtänyt.
R: Ai missä?
p: Muun muassa siinä, että ymmärrät lomittumisen päin persettä.
R: En ole perehtynyt koko asiaan, enkä aio ihan heti perehtyäkään. Se ei ole tässä mitenkään olennaista.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: (joka selittyy modernissa fysiikassa dekoherenssilla), eikä missään ole tyhjentävästi todistettu, etteikö siinäkin kyse voisi olla vain kaoottisesta mutta deterministisestä käytöksestä.
R: Kaoottinen käytös on ontologisesti indeterminististä, VAIKKA SE ON LOOGISESTI ”DETERMINISTISTÄ” eli täysin loogistikin laskettavissa:
p: Kaoottisen systeemin ennustettavuutta rajoittaa alkuarvo- ja laskentatarkkuus.
R: Se myös todella on periaatteellisesti ennustamaton yksityiskohdissaan. Joissakin tapauksissa ilmenevä laskennallinen toistettavuus on luonnosta puuttuva matemaattisen mallin ominaisuus.
p: Tarkka ennustamattomuus johtuu nimenomaan siitä, ettei alkuarvoja voida käytännössä tuntea äärettömän tarkasti. Täsmälleen samalla alkuarvolla laskettuna systeemi käyttäytyy samanlaisesti, mutta pienikin muutos alkuarvossa johtaa täysin erilaiseen käytökseen ja käytännössä systeemi on ennustettavissa vain tiettyyn efektiiviseen (aika)rajaan asti. Kaoottisessa systeemissä pienet virheet alussa kasvavat eksponentiaalisesti ajan funktiona, mikä tarkoittaa sitä, että ajan kasvaessa aritmeettisesti vaadittu alkuarvotarkkuus kasvaa geometrisesti. Jos esimerkiksi tarkkuus 0,1 riittää ennustamaan systeemin käyttäytymisen 1 tunnin päähän, niin 2 tunnin päähän ennustamnen vaatii tarkkuuden 0,01 ja 4 tunnin päähän ennustaminen tarkkuuden 0,0001.
R: Luonnossa tuollaista puhtasti laskennallista (malliin kuuluvaa) toistettavuutta ei kaoottisilla prosesseilla esiinny.
p: Entäs sitten? Lienee ongelma lähinnä dialektiselle (vale)materialismille, ei millään tapaa fysikalismille…
R: Ei ole ongelma DM:lle olenkaan.
p: DM:lle kaikki faktat ovat pelkkiä ongelmia…
R: Sinun piereskely”faktasi”, ehkä…
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Kaikki mahdolliset ratkaisuhaarat ovat kuitenkin ratkaistavissa ja efektiiviset lainalaisuudet esim. molekyylitasolla voidaan usein johtaa esim. Monte Carlo tjs. -tyyppisillä menetelmillä.
R: Jos tarkoitat differentiaaliyhtälön ratkaisua, niin sitähän kaoottisiin ilmiöihin johtavat epälineaariset differentiaaliyhtälöt eivät anna parametrien epäkaoottisillakaan arvoilla.
p: En tarkoita nyt pelkkää Schrödingerin yhtälön ratkaisua. Se on periaatteessa ratkaistavissa kaikissa systeemeissä, joskaan ei analyyttisesti kuin muutamissa erikoistapauksissa. Tarkoitan tuossa esimerkiksi sitä, että kahden hiukkasen ”törmätessä” toisiinsa tapahtuu tietty vuorovaikutus tietyllä todennäköisyydellä, joka voidaan laskea tuntemalla kyseisen reaktion vaikutusala. Uusia mahdollisia ratkaisuja syntyy aina vuorovaikutustilanteessa ja hiukkasfysiikan standardimallin perusteella pystymme ratkaisemaan oleellisesti ne kaikki (emme tietenkään välttämättä tunne kaikkia). Esimerkiksi Monte Carlo -simulaatiossa sitten hyödynnetään tunnettuja todennäköisyyksiä kullekin mahdolliselle reaktiolle ja toistetaan tarkastelun kohteena olevaa simulaatiota N+1 kertaa arpomalla kunkin reaktion lopputulos tunnettujen todennäköisyyksien perusteella ja lopputuloksena saadaan esim. ennuste sille, kuinka paljon esim. jonkin hiukkasdetektorin pitäisi tietyssä ajassa ”piipittää”. Vastaavasti mikään ei estä johtamasta esim. molekyylitason efektiivisiä lainalaisuuksia esim. Monte Carlo -menetelmällä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Monte_Carlo_method
http://en.wikipedia.org/wiki/Monte_Carlo_method_in…
http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_Monte_Carlo
Lainaus
R: Kaoottisuus ja satunnaisuus (joka EI ole loogisestikaan deterministitä) ovat aivan eri asioita.
p: Kuka niitä on samoiksi asioiksi sitten väittänyt?
R: Toivottavasti ei kukaan.
p: Sinä ilmeisesti…
R: Missään tapauksessa en!
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Eikä monissakaan tilanteissa edes tarvitse tietää systeemin eksaktia käyttäytymistä, vaan esim. monen hiukkasen systeemien ns. korkeamman tason ”lait” (sinun terminologiaasi käyttäen; nämä eivät siis ole fundamentaaleja luonnonlakeja) voidaan periaatteessa saada selville vaikkapa Monte Carlo -simulaatiolla.
R: Efektiiviset lait ovat erikseen. Emergenssi on erikseen: se edellyttää uudenlaisia oliotyyppejäkin, ei vain uusia lakeja, jotka sitä paitsi valikoituvat evoluutiossa, esimerkiksikemiallisessa, monista vaihtoehdoista.
p: Leninististä potaskaa.
R: Kun ei ole niin ei ole. John Stuart Milliä. Myös yhteiskunta on tuollainen uusi oliotyyppi, mm. juuri ontologisine determinismeineenkin.
p: Se determinismi mikä esim. yhteiskunnassa esintyy on seurausta sen muodostaman alkeishiukkassysteemin ominaisuuksista ja vuorovaikutuksista.
R: Tuo taso ei ”selitä” mitään yhteiskunnassa.
p: Jälleen sekoitat ”selittelyn” ja ontologian toisiinsa. En ole missään vaiheessa väittänyt, että asioiden selittämisestä alkeishiukkasilla ”tulisi hullua hurskaammaksi”, mutta empiirinen fakta on se, että mitään muuta kuin alkeishiukkasia ja niiden välisiä vuorovaikutuksia ei ontologisesti ole ja ”korkeamman tason” ilmiöt vain niiden kompleksisia systeemejä.
R: Kompleksiset systeemit ovat myös olemassa, eli ilmenevät vuorovaikutusten piirissä, jos ne ovat olioita.
p: Ovat olemassa kyllä ja palautuvat kvanttikenttien värähtely- ja vuorovaikutusprosesseihin.
Lainaus
R: http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Ontology
” Ontology
a subdivision of philosophy that studies universal principles of being, its structure and its laws. Essentially, ontology expresses a picture of the world that corresponds to a particular level in the knowledge of reality and that is recorded in a system of philosophical categories characteristic of a particular period and philosophical tradition (for example, materialism and idealism). In this sense, every philosophical and, in general, every theoretical system rests on certain ontological concepts that constitute its stable content foundation but that change as cognition develops.
The term “ontology” was first used in the philosophical lexicon (1613) of R. Goclenius (Germany) as a synonym for metaphysics. It gained currency in the school of C. Wolff, for whom ontology came to signify the primary fundamental part of metaphysics, concerned with definitions of being as such. Until the early 19th century, ontology developed on the basis of speculation and consisted chiefly of ideas concerning the hidden essences of things. The flimsiness of these teachings on being was criticized by German classical philosophy and was fully surmounted by Marxism, which demonstrated the necessary ties among and unity of ontology, epistemology, and logic and, consequently, the dependence of ontological concepts on the existing level and forms of cognition.
In the 20th century the heightened level of abstract scientific cognition has presented certain basic ontological problems — the construction of an adequate ontological interpretation of abstract concepts of modern science (for example, cosmology and the physics of elementary particles) and the creation of a theoretical foundation for modern methodological approaches and trends (for example, the ontological basis of a systems approach, or of cybernetics). The issue of ontology is discussed in contemporary Marxist literature. Although some Marxist philosophers believe that ontology is not entitled to an independent existence, others assert that it should be a special branch of dialectical materialism.
Attempts to restate problems of ontology in a new, primarily subjective, personal vein, as a matter of the strata and levels of being of the personality, are characteristic of a number of schools of modern bourgeois philosophy, particularly phenomenology, existentialism, and personalism. This line of thought reflects the world view of the pessimistic, alienated individual.
E. G. IUDIN ”
Tuollainen ´oleva´ jakaantuu edelleen ”mahdolliseen ja aktuaaliseen”: esimerkiksi lumihiutaleetovat ´olennaisena mahdollisuutena´ olemassa, vaikka kaikki lumihiutaleet hävitettäisiin, juuri koska se on PALAUTUVA olio.
Sen sijaan jos kaikki elävät solut hävitettäisiin, elävä solu muuttuisi ´epäolennaiseksi mahdollisuudeksi´, jota mikään nimenomainen luonnonlaki ei edellennkään kieltäisi, mutta joka ei sellaisenaan voisi koskaan ”toteutua” uudestaan.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Existence
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Possibi…
p: Turhaa leninististä hourailua, kun et kerran pysty sanomaan yhtäkään konkreettista kriteeriä, miten esim. elävä solu periaatteellisella tasolla on eri asia kuin vaikkapa Newtonin mekaniikan jäykät kappaleet.
R: Juuri edellisessä lauseessani sanoin konkreettisen kriteerin! Pulputat jollakin refleksillä, etkä näe etkä ymmärrä.
p: Et ole antanut yhtään konkreettista kriteetiä. Fakta on se, että kvanttikentät värähtelevät ja vuorovaikuttavat hieman eri tavalla biologisissa olioissa kuin ei-biologisissa olioissa.
Lainaus
Lainaus
Kvanttikenttätason prosessit ovat hieman erilaisia ja sillä sipuli. Et pysty leninistisen hourailusi avulla kumoamaan tätä empiiristä faktaa, vaan päin vastoin, se kumoaa koko leninistisen hourailusi.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Kyllä kvanttitasollakin (muutaman hiukkasen systeemeissä) esiintyy ”determinismiä”, jossa tietyn ulostuleman todennäköisyys saturoituu ykköseen, kunhan alku- ja reunaehdot ovat sopivat.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Et ole osoittanut yhtäkään kriteeriä, mikä esim. erottaisi emergentin lain efektiivisestä laista.
R: Olen: lakien/oliotyypin palauttamattomuus sen hävittämisen jälkeen.
p: Et ole. Et esimerkiksi pysty sanomaan ainuttakaan järkiperäistä kriteeriä, miksi Newtonin lait pysyvät, vaikka kaikki klassisen mekaniikan mukaiset kappaleet hävitettäisiin universumista, kun taas biologian lait eivät pysy, vaikka kaikki biologiset oliot hävitettäisiin universumista.
[hyvä huomio…]
R: En mene sanomaan varmaa Newtonin laeista, jos universumista hetkellisestikin hävitettäisiin kaikki niitä noudattavat oliot eli kappaleet. Lait ovat nimittäin aina olemassa olioiden kautta, korkeamman oerganisaatiotason olioissa.
Mutta tuo, mitä sanot biologiasta, on itsessään emergenssikriteeri.
p: Eikä ole. Biologisissa systeemeissä kvanttikentät värähtelevät ja vuorovaikuttavat hieman eri tavalla kuin ei-biologisissa systeemeissä, eikä siihen sen koompaa emergenssimystiikkaa liity.
Annoin konkreetisenulkoisen kriteerin palautuvuuden, joka ei riipu tuosta maalintamistavasta!
Et ole antanut mitään kriteeriä. Ja mistä hiton ”maalintamistavasta”?
Lainaus
R: Sanoisin, että kvanttikenttä on ennen kaikkea laskennallinen suure, jonka ontologia sisältää myös kysymysmerkkejä.
p: Meidän on totta kai käytettävä käsitteitä kuvaamaan reaalimaailmaa. Mutta pointti on se, että kvanttikenttäteoria on kaikkein tarkin ja menestynein teoria, mitä meillä tähän mennessä on.
R: SE on ihme, mutta ei tee siitä ”todellisuutta itseään” sellaisienaan.
p: Sen tutkimuskohde on ”todellisuutta itseään”!
R: Ei ole, se on MALLIKOHTEESTA! TODELLISESSA KOHTEESSA EI OLE MUODOLLISTA LOGIIKKAA ”SISÄLLÄ”!
Lainaus
Lainaus
R: Nyt minä ymmärrän kuitenkin, että missä kohdassa te olette Enqvistin kanssa sen ihmisen keksaiseman muodollisen logiikan uittaneet muka ”materian rakenne-elementiksi”!
p: Sellaista ei ole kukaan muu tehnyt kuin sinä. Kuvittelet, että materiatöhnän sisällä asustaa dialektinen jumala.
R: En ole missään puhunut mistään TELEOLOGIASTA, mutta sinä olet puhunt ”todellisuuteen rakennetusta loogisesta kehityksestä”.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Se on myöskin osoittanut, että alkeishiukkasten tasolla maailma näyttää perustavanlaatuisesti erilaiselta kuin klassisen fysiikan avulla aikaisemmin luultiin. Toisaalta on osoitettu, että klassisen fysiikan ilmiöt redusoituvat alkeishiukkastasolle.
Vastaavasti vielä kompleksisemmat systeemit (biologiset, yhteiskunnalliset) redusoituvat alkeishiukkastasolle, mutta sen ”tyhjentävä” osoittaminen vaatisi äärettömästi työtä ja aikaa.
R: Niiden synty ei redusoitu sinne. Alkeishiukkset eivät määrää yksikäsitteisesti, millainen biologisen solun pitäisi olla.
p: Kyllä määräävät. Olet sekaisin.
R: EIVÄT MÄÄRÄÄ PERKELE!!! Muutenhan KAIKKI SOLUT OLISIVAT TASAN SAMANLAISIA!!!
Ne kehittyvät OMIEN LAKIENSA MUKAAN, eikä niitä niemomaisia lakeja kuten DNA-evoluutiota ole olemssa, ellei ole soluja!
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Kuten yllä ilmenee, myös ontologia on tieteenala, JOKA ON SIDOKSISSA OLEVAAN TIETOON, olkoonkin että sen jos minkä tehtävä olisi ennakoida uusia kokeellisia havaintoja oikein, erityistietellisten teorioidenpiirissä.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Logiikkasi on niin hämärää, että pitää ilmeisesti alkaa kysyä jokaisen objektiluokan kohdalla erikseen, häviävätkö sitä koskevat lait kun kaikki ko. luokan objektit hävitetään: esim. jäätelö, auto, kuukivi, puusta tehty ovi, syväjäädytetty ihminen?
R: Ihan vapaasti voi kysyä…
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Käytännössä esimerkiksi toistetaan jonkin prosessin simulaatiota alusta loppuun N+1 kertaa ja lasketaan joka iteraation jälkeen haluttujen suureiden keskiarvoja, todennäköisyyksiä jne. Sieltä sitten voi putkahtaa esiin vaikka jotain deterministisiltä vaikuttavia syy-seuraussuhteita jne. joita sinä sitten kutsut ”laeiksi”, jotka todellisuudessa ovat vain triviaalihkoja seurauksia fysiikan laeista.
R: Ne ovat ihka oikeita esimerkiksi lujuusopin redusoituvia lakeja. Mutta on myös muita lakeja.
Kuten biologian ja yhteiskunnan lait. Näkemyksesi elämän ja ihmisen nostamisesta erikoisasemaan fysikaalisen luonnon ”yläpuolelle” on uskontoa parhaimmillaan.
R: Ei ole: uskonnossa oletetaan materiasta kokonaan riippumaton henki.
p: Kuten oletatkin: epäfysikaaliset lait.
R: Muodollinen tai informatiivinen ovat fysikaalisen (materiaalisen) dialektinen EIKÄ MUODOLLISLOOGINEN vastakohta.
SUN ON TURHA HAUKKUA DIALEKTIIKKAA SIITÄ, ETTÄ ITSE KIELTÄYDYT OMAKSUMASTA SIITÄ TAVUAKAAN, ja jankutat juuri niitä hölmöyksiä, jotka dialektiikalla vältetään, jos sitä osataan käyttää!
Muut eivät ajattele eivätkä voi ajatella ”perstuntumilla” ja ennakkoasenteilla, vaan muiden pitää ajatella tieteellisillä käsitteillä, jotka pätevät toiminnassa, sen teoreettisena perustana eli TIETONA.
p: Se on ihan yks hailee mitä sinä ajattelet.
R: Ei ole. Minä olen mm. kapealla tieteenalallani kärjessä maailmassa teorianmuodostuksessa.
http://www.students.tut.fi/~koivular/
Tässä on toinen puolikas asiaa OBJEKTIIVISTEN VOIMASUUREIDEN määrittely, joista Kari Enqvist ”mekaniikkaa (ja sen opetusta ainakin kouluissa!) vastustaessaan” kaakattaa, että ”niitä ei ole olemassakaan”… Helvetti soikoon…
p: Tuossa lienee kyse pakollisista tohtorintutkintoon vaadittavista julkaisuista.
R: Siitäkin, mutta ei niitä alun perin ainakaan kaikkia siihen tarkoitukseen ole tehty.
p: Eli kyse ei ole mistään merkittävästä tieteestä, vaan opiskelijapojan ”laskuharjoituksista”…
Lainaus
Lainaus
p: Muutamassa konferenssissa esiintyminen ei todista vielä mistään mitään, lieköhän tekstejä kukaan koskaan varsinaisesti edes lukenut…
R: Alan ehdottomat maailmanuiput ovat ne tarkistaneet, ennen kuin niitä on konferemnssiin päästetty, ja ne ovat olleet yllättäviä ja kaataneet yliarvostettuja auktoriteetteja.
p: Samaa voi sanoa jokainen tohtorin tutkinnon (tai jopa DI:n) tutkinnon suorittanut…
R: Joo, varmaan. Mutta tässä on pistetty yhdelle entiselle Einsteinin työtoverillekin jauhot suuhun, ja suuttuikin vielä, perkele, ja menetti täydellisesti auktoriteetinsa minun silmissäni.
Lainaus
Lainaus
p: Muutaman virheen löysin heti ensi silmäyksellä, mutta jätetään ne toiseen johonkin toiseen aiheeseen.
R: Kielestä saatoit löytää, aiheesta et ymmärrä mitään.
p: Aiheesta löysin virheet ja tuolta löytyy lisää kritiikkiä:
http://www.springerlink.com/content/x32571r583l62j13/
Lainaus
Lainaus
p: Yhden äärimmäisen kapean alan osaaminen(?) ei tarkoita, että ymmärtäisit tieteestä kokonaisuutena yhtään mitään.
R: Sitä taas tarkoittaa dialektinen materialismi!
p: Se on poliittinen, suorastaan terroristinen ideologia, jonka tavoitteena on orjuuttaa maailma kommunistidiktaattorien valtaan.
R: Tuo on varmaan sinun ja Enqvistin tarkoitus…
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Absolut varmasti menee oikeaan suuntaan, ja siinä myös yksi etappi, ohutseinämäisten Vlasov-palkkien teoria saadaan perusteiltaan niputetuksi lopulliseen deduktiiviseen muotoon.
Kvanttikenttiä minä en tuossa tarvitse, mutta materiaalitieteilijät kyllä tarvitsevat silloin, kun he kehittelevät tällaisille rakenteille uusia ja entistä kehittyneempiä materiaaleja.
p: Kvanttikentistä sinä et mitään ymmärräkään.
R: Minun ei ole tarpeen tietää niistä yksityiskohtaisesti. Kvanttimekaniikan peruskurssin olen suorittanut, ja lukenut muutaman teoksen, mm. niistä tulkinnoista.
p: Eli et ymmärrä asiasta mitään. Sama kuin keskustelisi aiheesta 2-vuotaan lapsen kanssa…
R: No ei nyt aivan. Kvanttimekniikassa ei ole mitään sellaista, joka muuttaisi näkemyksiäni filosofiasta ja tieteestä yleensä. Kvanttikentät ovat tavallisia muodollisella logiikalla rakennetuja malleja todellisuudesta, ja nyt tiedän tarkasti, missä Enqvist ja sinä salakuljetatte sen ihmisen keksimän muodollisen logiikan todellisuuden muka ”rakenne-elementiksi”.
p: Asialla ei ole myöskään mitään tekemistä kommunismin eikä juuri kapitalisminkaan kanssa.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Materiaalifyysikot eivät käytä suoraa hiukkasfysiikan standardimallin kvanttikenttäteoriaa, mutta he saattavat käyttää ns. efektiivisiä kvanttikenttäteorioita, joissa saatetaan käyttää jopa samaa matematiikkaa kuin standardimallissa, mutta niissä ei tarkastella suoraan alkeishiukkastason prosesseja, vaan esim. elektronikaasua jne. kiinteissä, jatkuvissa aineissa.
Lainaus
Lainaus
p: Tässä on nyt kyse siitä, mitä ontologisesti on olemassa ja mitä ei, ja empiiristen faktojen perusteella olet dialektiikkasi kanssa totaalisen väärässä.
R: Minä tiedän niin käytännössä kuin teoriassakin pilkulleen, mitä teen.
p: Insinöörin on syytäkin tietää. Siltojen pitää olla kestäviä ja turvallisia, jotta niissä viitsii kulkea. Sinun tietotaidollasi ei kuitenkaan ole mitään asiaa ns. kovien tieteiden kentälle, jotka selvittävät ”syntyjä syviä”. Jätä ne ammattilaisille.
R: Tämä on ”kovaa tiedettä”. Sun missiosi ei liity ollenkaan tieteeseen, vaan Halosen sepittämän ”kummituskommunismin” ”vastustamiseen”.
p: Halonen ei minua kiinnosta, mutta kommunismia vastustan jo tieteellisen faktojenkin pohjalta.
R: Et osaa erottaa faktoja pasksata sen enempää fysiikassa, biologiassa, psykologiassa, sosiologiasssa kuin politiikassa tai tai historiassakaan. Pääsi on täynnä paskaa.
Lainaus
p: Kyseessä on terroristinen ideologia, jonka rinnalla Breivikin on ihan ”terve”.
R: Oma ideologiasi on tiedettä vastaan ja sitä kautta mm. terveyttä ja tuotastoa vastaan terroristinen.
Lainaus
Lainaus
R: Halosella homma on lähtenyt liikkeelle (mielisairauden ryydittämänä) demarien ja kommarien taistelusta vallasta 70-luvulla ammattiyhdistysliikkeessä.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Minä oletan vain vuorovaikuttavien materiaalisten objektien kuvautumisen toistensa suhteellisen vakaissa muodollisissa ominaisuuksissa, eli sen heijastuksen. Sitä ilman emme voisi esimerkiksi ikinä havaita mitään, emmekä aistiakaan.
p: ”Vakaus” on näennäistä ja riippuu täysin tarkastelunäkökulmasta. Alkeishiukkasten muodostamat systeemit eivät ole sen koommin vakaita ja kvanttityhjö kuplii minkä kerkiää. Havainnoissa ei ole kyse muusta kuin alkeishiukkasten välisistä monimutkaisista vuorovaikutuksista.
R: On siinä kyllä aika paljosta muustakin kyse: koko kulttuurin kehityksestä…
Jossa on kyse kvanttikenttien värähtelyistä ja vuorovaikutuksista.
Jos välillä työntäisit ne kvanttikentät (menetelmän tässä yhteydessä) vaikka p….
Et ymmärrä niistäkään kuitenkaan enempää kuin sika Pohjantähdestä.
Minä tunnen ne kuin omat taskuni.
Rohkenen epäillä.
Sinun epäilylläsi ole ole merkitystä: olet myöntänyt ja osoittanut, ettet ymmärrä kvanttimekaniikasta edes perusteita.
Tunnen Schrödingerin diffrentiaaliyhtälön, jonka ympärillä homma pyörii. Se on ominaisarvodifferentiaaliyhtälö, joka antaa syteemin mahdolliset energiatilat, ja jota ei ole varsinaisesti tiukasti johdettu mistään (eli siinä EI minnä puhtaasti matemaattisen luvallisuuden mukaan operaattorien siirroissa, mutta se on osoittautunut erittäin tarkasti, ennustaa hyvin mitattuja energioita. Se antaa todennäköisyystiheysaaltofuntion, jonka sanotaan ”romahtavan johonkin pisteseen”, kun tässä oleva arvo toteutuu. Se kertoo nimenomaan energioista,ja eellyttää, että Planckin vakio todella universaalivakio, jos siitäö vedteään ”universaalisia” johtopäätökiä.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Hypetyksesi ”jumalallisesta”, fysiikkaan palautumattomasta emergenssistä on hölynpölyä ja valematerialismia.
On valematerialismia kirjoittaa kielelle ja teorioille välttämätön ihmisen keksimä muodollinen logiikka ”fyysikan” (jota nimeä käytetään MATERIASTA!) SISÄÄN sen ”metafyysiseksi universaaliksi attribuutiksi”!
Ei sitä kukaan ole sinne ainakaan yhtään enempää kirjoittanut kuin sinä dialektista logiikkaasi.
Taatusti on: kaikki enqvistiläiset ”fysikalistit”. Voisi sanoa myös energetistit. Aika lailla sama asia.
p: Olet vain ymmärtänyt pahemman kerran väärin, mikä ei tietystikään ole yllättävää, kun ottaa huomioon, missä mittasuhteessa olet ehdollistanut Leninin idealistiset uskontunnustukset pääkoppaasi.
R: Olen sattumalta ymmärtänyt oikein, enkä taatusti ole ainoa. Tuo ei vaikeudellaan häikäise, kun sen vaan kerrankin näkee (vaikka olisi ensin emotionaalisesti vastaankin).
”Leninin idealismi” -vääristelyt olen kumonnut, ja tämä todistus ehdottomasti pitää:
http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3132464/oliko-…
p: Olet ymmärtänyt väärin. Enqvist tai minä emme ole väittäneet, että logiikka on ”luonnossa itsessään”, vaan että logiikka on emergentti siinä missä vaikka biologiakin.
R: TUOHAN ON TOTTA, mutta TE KIISTÄTTE SITTEN AIDON EMERGENSSIN SAMAAN HENGENVETOON!
p: Sellaisen sinun kannattamasi pseudotieteellisen emergenssin me totta kai kiistämme! Empiiriset faktat ovat siinä asiassa yksinomaan meidän puolellamme.
R: Ei ainuttakaan empiiristä eikä teoreettista faktaa ole teidän puolellnne, vaan pelkkää sakeaa tyhjänpulinaa ja kaakatusta.
p: Faktat ovat puolellamme.
R: Fakta on sinulle haistapaska, ja haistapaska on ”faktaa”.
Lainaus
p: Lenin ei tule sinua pelastamaan, vaikka kuinka rukoilisit.
R: Ai MISTÄ?
Minun puolellani on fakta, että elolliset oliot ovat erilakisia kuin elottomat, ja ihmiset erilakisia ajattelunsa osalta kuin muut biologiset olennot.
p: Sinun puolellasi on ainoastaan uskonnollinen vakaumus, että elolliset olennot ovat fysiikasta riippumattomasta materiaalista koostuvia
R: En ole väittänyt mitään sellaista missään.
Lainaus
P. …ja peräisin ”jumalasta”
R: enkä tällaista, vaan taistellut tätä käsitystä vastaan koko ikäni nyrkit savessa.
Lainaus
p: …ja ihmiset ovat kaikesta materiasta riippumattomia ”jumalia”.
R: En todellakaan ole väittänyt noinkaan. Ihmisen on tuinnettava luonnon lait pystyäkseen käyttämään niitä ja toimimaan menestyksellisesti niiden mukaisesti.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Teidän on vielä turhempaa tapella koko ikäänne ”emergenssin” SUOMENKIELISESTÄ MERKITYKSESTÄ, kun se on maailman tietosanakirjoissa ja todennettujen teorioiden sisällä ihan muussa merkityksellä, johon suomen kieli vaikuttaa tasan yhtä vähän kuin YK:n Peruskirjan väärentäminen suomenkielisissä käännöksissä, jota sitäkin mm. Ahtisaaren ja Halosen peruja esiintyy… (Ei voi tuossakaan kuin ihailla YK:n perustamisen aikaisten juristien kaukonäköisyyttä, kun Perukirjan kielistä vain kuusi on virallista ja niiden teksti keskenään tasa-arvoista: englanti, ranska, espanja, venäjä, arabia ja kiina. Hyvin ne on osanneet ennakoida rikollisten ja puliveivarien toimia.)
p: Emergenssi suomenkielinen määritelmä ei eroa mitenkään esim. englanninkielisestä. Omaa poliittista hölynpölypropagandaasi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Emergentism
R: Sulla ja Enqvistillä on eri määritelmä.
p: Eikä ole. Kuvittelet taas harhoissasi.
R: Panin väärän linkin. John Stuart Millin osuus on tuossa linkissä väärennetty, hän oli niemomaan aidon emergenssin kannattaja Bacon filosogfian systematisoijana. Tässä oikeita:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emergentti_materialismi
http://encyclopedia.thefreedictionary.com/Emergence
Se minun kirjoitukseni on kuitenkin selkein esitys asiasta.
Lainaus
RK: Dialektinen materialismi muuten pärjää kyllä ilmankin tuota sanaa, kun on Engelsin materian liikemuodot.
DM on osa laajempaa emergenttien materialismien joukkoa.
p: DM on kiinteä osa terroristi-ideologia
R: Dialektinen materialsimi ei millään muotoa edellytä kommunismia.
Kommunismi voi tietysti eellyttää sitä onnistuakseen. En tunne asiaa kovin hyvin.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: Fakta vain on se, että emergenssiin ei liity mitään ylitsepääsemätöntä ”ristiriitaa” kuten sinä väität, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, miten systeemejä halutaan luokitella.
R: Ei ole, vaan kyse on uusien objektiivisten lakien synnystä. Ne eivät ole uusia FYSIIKAN lakeja, eivätkä ne myöskään ”pane viralta” fysiikan lakeja. Eivätkä matematiikankaan lakeja!
Lainaus
p: Sinun mielestäsi esim. solu on perustavanlaatuisesti uudenlainen olio,
R: Kyllä pitää paikkansa.
p: Mikä jo osoittaa logiikkasi olevan perseestä revitty. Siinä on kyse kvanttikenttien värähtelyistä ja vuorovaikutuksista kuten kaikessa muussakin olemasasolevassa.
R: Viittaan toiseksi edelliseen vastaukseeni…
p: Eli siihen, jossa osoitit ristiriidan omassa päässäsi…
R: Solu on uudelainen, uudentyyppistä stabilitettia ilmentävä olio pelkkiin mineraaleihin ja sellaisiin verrattuna. FYSIIKAN KANNALTA se EI EDES OLE STABIILI OLIO, vaan sen fysikaaliset osaset vaihtuvat keiken aikaa hurjaa vauhtia.
Lainaus
R: Emergenteille laeille on nimenomaan olemuksellista, että niitä EIVÄT MÄÄRÄÄ emergenssirajan alapuoliset lait (eiväkä nämä myöskään niitä!).
p: Sellaisia ei ole tässä universumissa tavattu.
R: Darwinin ja Pavlovin lait muiden muassa.
p: Palautuvat kiistatta kvanttikenttiin…
R: Eivät ”palaudu”. Lallaat vai sanalla ”palautua” eli redusoitua, ymmärtämättä sitä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Reduction_(philosophy)
Rdeuktio tarkoittaa, että yolemmän tason ilmiöt on yksityikohtaisesti ”KIRJOITETTU SISÄÄN” alemman tason ilmiöihin joiden varassa ylemmäntson ilmiöitä esiintyy.
Esimerkiksi, että ”Jumala on kirjoitanut kaiken alkuräjähdykden ehtoihin”…
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Sen sijaan emergenssirajan yläpuoliset uudet lait voivat tehdä sillä alapuolella itsestään määräytyvällä tasolla lainalaisiksi piirteitä, jotka aikaisemmin EIVÄT OLLEET LAINALAISIA vaan esimerkiksi aidosti satunnaisia. Kuten selitin siellä sellumolekyylieimerkissä.
R: Ja aivan päin persettä selititkin. Johtunee ala-arvoisista tiedoistasi fysiikassa.
p: Ei vaan sinun järkesi reduktionistista fysikaalisista puutteista johtuu, että ”ymmärryksesi” on ikihyviksi pysähtynyt aidon emergenssin alapuolelle. Toista vain mekaanisesti merkkijonoja kuin tilttiin joutnut tietokone.
Olen maailman huipulla yhdellä fysiikan alalla. Jatkanutlopuun alan perusteorian formulointia siitä, mihin akateemikko Vasili Zaharovitsh Vlasov lopetti.
http://www2.dbd.puc-rio.br/arquivos/95000/95600/10…
p: ”Maailman huipulla” lienee aika suhteellinen käsite. Ilmeisesti olet ollut tieteestä ulkona jo tovin, enkä yhtään ihmettele miksi…
R: En ole ollut ulkona.
Lainaus
p: Vlasovin teorialla ei ylipäänsä liene suurempaa tieteellistä merkitystä, vaan ohutrakenteisia sauvoja voidaan mallintaa myös muilla (käyttökelpoisemmilla) teorioilla.
R: Kuten millä?
Lainaus
Lainaus
R: Ja on niitä muitakin intressikohteita, mutta olkoon..
p: Joo, nettiskitsoilu on intressikohde nro 1…
R: Olet kääntänyt tuon skitsoilunkin päälaelleen.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
p: mutta tieteellinen fakta on se, että se ei ole mitään muuta kuin pirun kompleksinen alkeishiukkasten systeemi, jonka toiminnassa ei havaita kerrassaan mitään sellaista, mikä ei olisi alkeishiukkasten välisiä vuorovaikutuksia. 1+1=2 ja sillä sipuli, mutta sinä se vaan väität Leninin pseudotieteellisiin sekoiluihin vedoten, että 1+1=dialektinen ristiriita+uudentyyppinen epäfysikaalinen olio nimeltään solu.
R: Se ei ole ”PELKÄSTÄÄN fysikaalinen” olio. Se on kemiallinenkin enemmän kuin fysikaalinen, eivätkä ne aivan kaikki kemiankaan lait VARSINKAAN SIELLÄ SOLUSSA välttämättä täydellisesti palaudu pelkästään FYSIIKAN lakeihin, vaan mukana voi olla vaikka geometrian lakeja! Ja myös sellaisia ilmiöitä, jotka eivät siihen asti olleet lainalaisia ollenkaan.
p: Kemia ja geometria ovat emergenttejä, ja palautuvat fysiikkaan.
R: Ei ainakaan geometria. Tuo on vielä tyhmempää kuin että fysiikka palautuisi geometriaan (anteeksi vaan, Alpe…)
p: Kyllä palautuu kvanttikenttiin.
R: Ei voi ”palautua” KOSKA NIILLÄKIN ON GEOMTRIA aiva yhtä lailla kuin makroskooppisillakin kappaleilla!
On looginen virhe, yksi tyypillisimmistä, ”selittää A:ta A:lla”.
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
Lainaus
R: Elollisten ja elottomien objektien välillä on objekteina ero, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
p: Se ero ei ole fysiikan rajoja rikkova, vaan kumpikin systeemi on mallinnettavissa fysikaalisesti.
R: Sellainen mallintaa vain olion fysikaalisen puolen (ja senkin väärin).
p: No ei. Sinun ja tutkimuskohteesi välinen tutkisteluprosessi on sekin täysin fysikaalinen prosessi.
R: Eli ”fysiikka vain tarkastelee fysiikkaa, loogisesti: A ”tarkastelee A:ta! Mitä se sellainen on? Eihän tuossa TAPAHDU mitään!
Lainaus
p: Saat informaatiota kohteesta mm. näkö- ja kuulohavainnoin ja prosessoit tuota aisti-informaatiota sitten mm. keskushermostossasi ja ulkoisissa (ja sisäisissä) elimissäsi sekä muiden ihmisten kanssa,
R: Mitä se ’tieto’ on? Vatsaat: No fysiikkaa tietysti! Miksi puhut ”tarkastelusta”, käytät tuollaisia ”mielestäsi” TÄYSIN OLEMATTOMIA termejä??!! Fysikkahan FYSIKOI fysiikkaa… EIKÄ KUKAAN TARKASTELE YHTÄÄN MITÄÄN! FYSIKALISMINMUKAAN!
Lainaus
p: …ja tämä informaation prosessointikin on täysin fysikaalinen prosessi.
Ne kaikki kuvittelemasi ”muut puolet” ovat vain tuon fotoneista tai ääniaalloista saapuneen informaation uudelleenprosessointia ja organisointia kielelliseen taikka esim. piirrustusten muotoon.
R: Mitä sää höriset: Fysiikan fykikkaanhan fyssikka fysiikkaa fysikoi!!! Oikea fysikalismin mukaan nimittäoin!
Jos Aivokaapeli-Antti Revontuo ei olisi hölmöillyt kaapeleidensa kanssa, voisin suhtautua tuohon harmittomana pulinana, mutta kun sitä ruvetaan ”konkretisoimaan”, se ei ole sitä. Heijastuksellisissa proseseissa ei välity fysikaalinen suure, vaan jokin tietty muoto. Ja sellainen toimii myös informaation kantajana.
p: ”Heijastus” on yksi pseudokäsite muiden Leninin skitsoilujen joukossa.
R: Väärä luulo. Tuo käsite kehittyy ja tarkentuu mm. in
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on toisennäköinen, korkeammantasoinen jargooni samasta aihepiiristä:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/materi…
lauantai, 11. tammikuu 2014
Materialistin ongelma: Baconin vai Spinozan substanssi? 2.
Keijo Lakkala – Elävä aine: Evald Iljenkovin ja Daniel C. Dennettin filosofioiden yhtymäkohtia
Tässä artikkelissa tarkoitukseni on tarkastella mielenfilosofisia teemoja neuvostofilosofi Evald Iljenkovin ajattelun tarjoamasta näkökulmasta käsin. Aluksi käsittelen Iljenkovin Spinozalta lainaamaa ontologista perusratkaisua, substanssimonismia, jota hän käyttää muotoillessaan antireduktionistista käsitystään ihmismielestä.
Koska Iljenkov tukeutuu paljolti Spinozan filosofiaan, pohdin tässä artikkelissa myös mahdolli- suutta käyttää Spinozan käsitettä conatus yhdistämään marxilainen filosofia moderniin evoluutioteoriaan tukeutuvaan mielenfilosofiaan. Väitän että Daniel C. Dennettin muotoilema intentionaalisuuden käsite on hyvin lähellä Spinozan conatusta ja siten yhdistettävissä Evald Iljenkovin ajatteluun. Tarkoituksena on tarkastella mahdollisuutta hyödyntää evoluutioteoriaa marxilaisessa filosofiassa. ”
HM: Marxismiin ei kuulu oppia ”yhdestä substanssista”, vaan Spinozan sijaan marxismiin liittyy tosiasiassa Francis Baconin olio-oppi. Tämä liittyy siihen, että ´sisältö ja muoto´ sekä ´materia ja liike´ katsotaan dialektisiksi vastakohdiksi (aksiomaattisesti, Engels). Iljenkov kuvaa Spinozan filosofiaa, muttei ”hirttäydy näihin sen huonoihin puoliin, vaan tuo esiin mm., että Spinozalle aitojen (tosien) käsitteiden pitää olla luonnossa vallitsevien todellisten yhteyksien mukaisia.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sir-fra…
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/01/oliko-l…
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikal…
Kts. lopussa keskustelu.
KL: ” Ajatteleva Luonto
Neuvostoliittolainen filosofi Evald Iljenkov on erinomaisessa teoksessaan Dialektinen logiikka (1984) tulkinnut Marxin ajattelua osana modernin filosofian kehityskulkuja. Teoksessaan Iljenkov pyrkii filosofianhistoriallisen lähestymistapansa kautta kontekstualisoimaan ja positioimaan Marxin suhteessa aiempaan filosofiaan.
René Descartes’a voidaan hyvällä syyllä kutsua modernin filosofian perustajaksi. ”
HM: Ei voida. Hänen filosofiassaan ei ollut mitään erityistä: hän uskoi aikansa peruslatteuksiin kuten ”absolluuttiseen avaruuteen ja aikaan” sekä ”epämateriaaliseen sieluun”.
Analyyttisen geometrian keksijä hän ei myöskään ollut, vaan myös aikaa kuvattiin piirtämällä, ja arvioitiin mittaamalla munkkien salatieteissä. Hän kuitenkin sovelsi analyyttistä geometriaa Galilieo Galilein lakien esittämiseen, ja keksi siinä yhteydessä impulssimomentin säilymisen lain.
Häntä ennen oli ollut ja hänen aikanaankin oli parempia filosofeja, mm. Francis Bacon ja Descartesin hyvä tuttu Thomas Hobbes, sekä Spinoza.
Descartesin suuri tieteellinen löytö oli hänen refleksioppinsa, jonka mukaan organismeilla on taipumus reagoida tietynlaisiin ärsykkeisiin tietynlaisilla reaktioilla, joista yhteenkuuluvat parit muodostavat kaavamaisen käyttäystymismallin refleksin.
KL: ” Hänen metodinen skeptisisminsä asetti modernin filosofian ensimmäiseksi filosofiaksi tietoteorian. Hänelle ensisijainen kysymys koskee varmuutta. Hänelle kysymys ”Mistä voimme tietää ulkomaailman olemassaolon?” on keskeisin filosofinen kysymys. Epäillessään kaikkea Descartes päätyy tunnetusti kuitenkin siihen, että vain yhdestä asiasta hän voi olla varma: aivan varmasti hän itse ajattelevana, epäilevänä olentona ainakin on olemassa. Kuitenkin, koska hän voi epäillä oman ruumiinsa olemassaoloa, tulee hän pystyttäneeksi paljon turhaa päänvaivaa aiheuttaneen ontologisen dualismin. Ulkomaailmaa voidaan epäillä, se ei siis ongelmattomasti ole osa samaa maailmaa tajuntamme kanssa. Kehoa voidaan epäillä, se ei siis ole ongelmattomasti yhteydessä tajuntamme kanssa.
Iljenkoville koko asetelma jossa ajattelu ja ulkoinen todellisuus irrotetaan toisistaan on ongelmallinen. Ajattelun (käsitteen) ja ulkomaailman suhdetta ”tarkistamaan” ei voida löytää ”kolmatta” instanssia. ”
HM: Voidaan kyllä löytää: se samainen käytäntö, jonka välityksellä tieto heijastaa luontoa.
KL: ” Se, mikä on ajatusta, ei ole olemista. Ja se mikä on olemista, ei ole ajattelua. Iljenkovin mukaan juuri Descartes on ensimmäinen joka tunnistaa tämän tietoteoreettisen ajattelun ja olemisen identiteettiongelman. Ajattelulla ei ole geometrisia, spatiaalista luonnetta, eikä ajattelulla täten ole varmaa kosketusta todellisuuden geometrisiin, tilallisiin muotoihin. Ajattelu ja oleminen ovat itsenäisiä substansseja, jotka ovat itsessään, eivätkä minkään toisen kautta välittyneitä.
”Ajatus sellaisenaan ei voi olla vuorovaikutuksessa ulottuvan olion kanssa eikä olio ajatuksen kanssa, kumpikin liikkuu ’omassa elementissään’” (Iljenkov 1984).
Tästä seuraakin toinen ongelma: kuinka ihmisen ajattelu ja hänen kehonsa ovat yhteydessä toisiinsa? Ne kyllä ovat yhteydessä toisiinsa, mutta miten? Kuinka ajattelun kuvittelema viiva voi olla kongruentti reaaliavaruudessa esiintyvän geometrisen muodon kanssa? Kuinka ajatuksellinen käyrä voi olla muodoltaan identtinen ulkopuolisessa tilassa esiintyvän käyrän kanssa? Iljenkovin mukaan vastaus on selvä:
”Kyseessä on yksi ja sama käyrä, joka toisen kerran esiintyy ajattelussa ja toisen kerran reaaliavaruudessa. Siitä että kun toimintani on sopusoinnussa (sanojen, merkkien mielenä käsitetyn) ajattelun kanssa, se on samalla mahdollisimman tarkassa sopusoinnussa ajattelun ulkopuolella olevan olion muodon (tässä tapauksessa geometrisen ääriviivan) kanssa” (Iljenkov 1984,18). ”
HM: ” Tässä Iljenkov on aivan oikeassa.
KL: ” Descartes’lle Jumalan tehtäväksi jäi toimia ”kolmantena” instanssina, joka välirenkaana välittää ajattelun ja olemisen, sielun ja ruumiin, käsitteen ja objektin välistä suhdetta. Tällainen teologinen vastaus ei tietenkään filosofille tunnu kovinkaan järkevältä. Descartes’n vastaus on ad hoc. Ajattelun ja olemisen suhdetta ei ratkaista yliluonnollisilla ihmeillä.
Descartes’in filosofian ongelmat tiivistyvät siihen, ettei hän kyennyt selittämään sitä, miksi algebralliset lauseet eli yhtälöt ovat yhtäpitäviä (itsessäänidenttisiä) piirretyn geometrisen kuvion kanssa. Iljenkovin mukaan Descartes’n tapa käsitellä geometriaa puhtaina ajatustoimintoina ajaa hänet vakaviin, ylittämättömiin ongelmiin, jotka voidaan ratkaista vain turvautumalla mystiikkaan ja teologiaan. Ajattelu ja oleminen ovat Täydellisen ja Hyvän Jumalan avulla yhdistyneet: ”Jumala ei ole pettäjä” (Descartes 2002, 84). (Iljenkov 1984, 17-20.)
Tietyssä mielessä Descartes’n taustalla lymyävän ajattelijasubjekti on hirvittävän passiivinen ja kontemplatiivinen subjekti. Ajatteleva subjekti ei toimi, ajatteleva subjekti ei ole kehollisessa tai muutoin fyysisessä suhteessa ympäristöönsä. Tästä myös kuuluisa psykofyysinen ongelma saa alkunsa. Ajattelun ja olemisen virheellinen (dualistinen) käsittäminen ajaa Descartes’in ratkaisemattomaan antagonismiin. Iljenkovin mukaan kuitenkin toisella uuden ajan rationalistilla, Spinozalla, on avaimet tämän antagonismin ratkaisemiseen. Erityisesti Spinozan substanssikäsitys on tämän dilemman ratkaisussa käyttökelpoinen.
Substanssilla Spinoza tarkoittaa sitä, ”joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkun toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa” (Spinoza 1994, 43). Substanssi on oman itsensä syy. Se on itsessään ja se käsitetään sen itsensä kautta. Olemassaolo kuuluu ehdottomasti substanssin olemukseen, ja jokainen substanssi on myös välttämättä ääretön. Näin ollen substansseja ei voi olla kuin yksi. Mikäli niitä olisi useampi, eivät ne olisi äärettömiä, vaan äärellisiä, eikä niitä silloin voitaisi kutsua substansseiksi.
Descartesta poiketen Spinozalle substansseja on vain yksi. Toisin kuin Descartesille, eivät ajattelu ja ulottuvaisuus olleet toisistaan erillisiä substansseja vaan yhden, äärettömän substanssin attribuutteja.Siinä missä Descartes erottaa inhimillisen subjektin luonnosta (Oittinen 1994, 23), pyrkii Spinoza päinvastaiseen. Hänelle ihminen on kaikkien muiden olioiden ohella vain substanssin modifikaatio. ”
HM: Nykyaikainen dialektinen materialismi ei voi missään tapauksessa hyväksyä tuollaista ”absoluuttisen substanssin” aksioomaa.Eikä sitä kyllä Iljenkovkaan hyväksy dialektiseen materialismiin perehtyneenä henkilönä, vaan hän vain esittelee Spinozan ajattelua.
Aivan ensimmäiseksi tuo ”kumoaa” AKSIOMAATTISESTI objektiivisen dialektiikan koko tutkimuskohteen eli, uusien luonnonlakien ja niiden mukana uudentyyppisten matriaalisten olioden synnyn eli AIDON EMERGENSSIN mahdollisuudenkin.
Tuo on myös dialektisen logiikan vastainen aksiooma moninkin tavoin: Ensinnäkin vaikka havaitsisimmekin tuntemaillamme olioilla jonkin yhteisen alkuperustan, vaikka atomirakenteen, meillä ei ole oikeutta tuosta vaan olettaa, kaikki tuntematonkin materia koostuu sellaisesta, tai että koko maailmankaikkeudessa ei olisi muita vastaavia systeemeitä. Toisekseen, dialetiikan määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen laki sanoo (jos se todella on laki eikä vain periaate!), että äärettömiä laatuja ei olemassa, ei myöskään äärettömiä olioita. Emergentin materialismin jokaisella ´oliolla´ on sekä sisältö että muoto, jotta se olisi olio lainkaan. Spinozan ääretön itseriittoinen olio on JOKO sisältöä TAI muotoa, eikä se ole olio.
Tuollaisen substanssin olettava oppi on paitsi epädialektista myös EPÄEMERGENTTIÄ materialismia, joten siihen ei kannata yrtittää sovitella dialektisen materialismin muitakaan oppilauseita: jos ne ”pelaavat”, se on sattumaa, ja mallit pysyvät eri malleina ja teorioina.
Sanoisin myös,että spinozalaisen substanssin olemassaolo on ristiriidassa erityisen suhteellisuusteorian kanssa.
Edellen:mikää ei lopultakaan erota sellsita ”substanssia” ”Jumalasta”, mistä Spinoza oli oikein hyvin tietoinen. Uskomus ”absoluuttiseen avaruuteen” nimenomaan piti sellaisten areiolaisten kuten Isaac Newtonin, René Descartesin, Galileo Galilein, Giordano Brunon ja monien muiden tieteen nimimiesten uskoa yllä. He olivat antikatolisia ns. germaanikristittyjä, jotka uskoivat käytännössä pellkkään Pyhään Henkeen eivätkä välttämättä lainkaan persoonalliseen jumalaan.
Marxismi on monismia siinä mielessä, että materia on yksi, ja kaikki olemassa oleva on jotakin kautta jonkinalaisessa vuorovaikutuksessa. Olemassaolo jopa määritelläänkin ”vuorovaikutusten piirissä ilmenemiseksi” (Platon), myös ideaalisen, esimerkiksi ajatuksellisen olion olemassaolo. Mutta marxismi tai mikään emergentti materialismi EI ole SUBSTANSSImonismia, vaan uusia suhteellisia substantiaalisia tasoja voi syntyä kehityksessä, mikä on juuri sitä emergenssiä. Sanan ja samalla termin emergentti materialismi otti käyttöön Baconin filosofian (olio-opin) systematisoija John Stuart Mill termin emergenssi tässä merkityksessä otti käyttöön spinozalainen David Hartley 1700-luvun alussa. Hän oli myös ensimmäinen,joka yhdisti aivojen valkean aineen kielliseen ajatteluun.
” Substance
objective reality considered in terms of its internal unity. Substance is matter taken in the unity of all its forms of motion, the ultimate principle by which sensuous multiplicity and the variability of properties can be reduced to something constant and relatively stable that has an independent existence.
… In modern philosophy, the analysis of substance developed along two lines. The first line of analysis, which began with F. Bacon’s empiricism, was linked to an ontological understanding of substance as the first principle of being; it was based on a qualitative description of substantial forms and an identification of substance with the form of actual things. In place of this qualitative interpretation, R. Descartes proposed the theory of dual substance: a material substance, which is extensional as well as quantitatively measurable, and a spiritual or mental substance. The difficulties inherent in a dualistic explanation of the relationship between the two substances were overcome in the pantheistic monism of B. Spinoza: in his view, the mental and the extensional are not two substances but rather two attributes of a single substance.
… The second line of analysis of substance is represented by an epistemological interpretation, which considered the concept of substance in view of its potentiality as indispensable for scientific knowledge. This approach was first adopted by J. Locke, both in his analysis of substance as one of the complex ideas and in his critique of empirical and inductive conceptua-lizations of substance.
… K. Marx developed a dialectical-materialist doctrine of substance in his analysis of capitalist production and forms of value. In Das Kapital, abstract labor represents the substance of exchange and other forms of value. For dialectical materialism, the category of substance is one of the universal logical characteristics of matter – matter being the effective cause of its own changes – and embodies a causal explanation of the objective world. In contrast to the phenomenalist rejection of the category of substance, Marxism emphasizes its indispensability for a scientific theory of reality, as called for by V.I. Lenin: “On the one hand, knowledge of matter must be deepened to knowledge (to the concept) of Substance in order to find the causes of phenomena. On the other hand, the actual cognition of the cause is the deepening of knowledge from the externality of phenomena to the Substance”
Objektiivisen dialektiikan objektiivinen tutkimuskohde on nimenomaan uudenlaisten lakien ja sellaisten hallistemien ”emergenttien” (suhteessa johonkin) olioiden syntymisen eli emergenssin ja kehityksen lait.
” Dialectic
(also, dialectics), the doctrine of the most general principles of emergence and development, whose internal source is viewed as the unity of and conflict between opposites.
… ”
Substanssia voidaan tarkastella rajallisen oliojoukon kannlta, joilla sellainen on välttämättömänä tuntomerkkinään, joka lisäksi kuuluu noihin oliohin, mutta ei ilmennä niiden moninaisuutta ja kehityslakeja, vaan näiden perustaa. Työ on taloudellisen toiminnan substanssi, jota pelkässä eäinkunnassa tuossa mielessä ei ole, vaan on pelkästään ihmisyhteiskunnassa.
Voi olla myös sellainen olioiden välttämätön yhteinen perusta, joka EI KUULU niihin olioihin itseensä, vaan on niiden ulkoinen kasvualusta, kuten AIVOFYSIOLOGISET PROSESSIT AJATTELULLE ja tajunnalle. Sellaista perustaa ei sanota noiden olioiden substanssiksi vaan SUBSTRAATIKSI.
Esimerkkisi Marxilta tai Iljenkoviltakaan eivät todista ”Marxin substanssimonimista”, eli spinozismista, mutta minun lainaukseni todistaa sitä vastaan. ”
KL: ”Spinozalle on siis olemassa vain yksi substanssi,jonka modifikaatioita yksilöoliot ovat.”
HM: ” Tämän opin ja olio-opin väillä käytiin ankara skaba, jossa toisella puolella vaikutti erityisesti Baconin sihteeri Thomas ”Kaikkien sota kaikkia vastaan” Hobbes, joka on filosofina tuolta ajalta vahvassa nousuputkessa Baconin ohella, erityisesti sen jälkeen, kun erityinen suhteellisuusteoria todellakin osoitti olemattomiksi ”absoluuttiset avaruudet” ja ”maailmaneetterit”, joita vastaan varsinkin juuri Hobbes oli olio-opin pohjalta nyrkit savessa tapellut.
KL:” Näitä yksilöolioita voidaan puolestaan tarkastella kahden attribuutin näkökulmasta. Toisaalta ihminen on sielua (tai mieltä) ja toisaalta ruumista, materiaa. Spinozan filosofiassa tajunta (mens) ja keho ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. ”Ajatteleva substanssi ja ulottuvainen substanssi ovat yksi ja sama substanssi, joka käsitetään milloin tämän, milloin tuon attribuutin alaisena. Samoin ovat myös ulottuvaisuuden modus ja tämän moduksen idea yksi ja sama olio, mutta kahdella eri tavalla ilmaistuna” (Spinoza 1994, 90). Ihmisen tajunta heijastelee ajattelun attribuutin tasolla sitä, mitä kehossa tapahtuu. Tajunta saa tällä tavoin tietoa kehostaan sekä muiden kappaleiden kehoon tekemistä vaikutuksesta. Näiden vaikutusten kautta tajunta saa tietoa myös itse kappaleista. (Reuter 2003, 205.) ”
HM: ” Asia ei ole tuolla tavalla. HEIJASTAVUUS, vuorovaikuttavien olioiden kuvautuminen toistensa ominaisuuksissa, voi olla materian attribuutti (yleismääre) kuten aika ja avaruus, mutta tajunta tai aistiminen eivät mitään sellaista ole, kuten ei juuri mikään muukaan konkreettinen MATERIAALISTEN OLIOIDEN ominaisuus, edes sanotaan nyt vaikka atomirakenne: se syntyy tietyssä vaiheessa ja voi myös kadota jossakin toisessa. Tajunta syntyy emergenttinä ominaisuutena erittäin korkealla ELOLLISTEN OLIOIDEN emergenssitasolla, oman emergenssitasonaan.
Tuollainen ”kenttätietoisuus” johtaa HANS BERGERIN ”tietoisuusteoriaan”, jota valitettavasti (muut) suurvallat pimittelivät 60 vuotta, mutta nyt se on paljastettu.
KL: ” Iljenkovin mukaan Spinoza tulee nähdä esimarxilaisen kauden yhdeksi suurimmista ajattelijoista. Iljenkoville Spinozan ajattelusta löytyy edelleen sellaisia ideoita, joita voidaan käyttää vastustamaan kaikki positivistisia käsityksiä ajattelusta. ”
HM: Ne Iljenkovin löytämät positiiviset piirteet ovat muita kuin tämä ”ajatteleva substanssi”.
Erityisesti hän pitää paikansapitävänä Spinozan käsitteen käsitettä, jonka ydinominaisuus on, että se yhdistäisi todellisuuden olion puolet oikein ollakseen juuri käsite lainkaan. Tätä seikkaa kaikenlaise puliveivarit pyrkivät kaikin keinoin mitätöimään ja kiertämään, koska he nimenomaan halusivat ohjailla muiden toimintaa sepitetyillä käsitteillä.
KL: ” Iljenkov ei pyri selostamaan Etiikka-teoksen teoreettisia premissejä. Hän pyrkii pikemminkin ymmärtämään Spinozan järjestelmän todellinen sisäinen rakenne, joka ei hänen mukaansa lankea yhteen järjestelmän muodollisen esityksen kanssa. Iljenkovin tarkoituksena on saada selville Spinozan ajattelun varsinainen kulmakivi sekä siitä seuraavat johtopäätökset. Ne voidaan saada selville kuitenkin vain yhdellä tavalla: osoittamalla se reaalinen ongelma, jonka parissa Spinoza puuhasteli. Tämä ongelma on Iljenkovin mukaan sama kuin Descartes’n: kuinka mieli ja keho, ajattelu ja oleminen voidaan yhdistää? (Iljenkov 1984, 22-25.)
Spinozalle ongelma on ratkaisematon, koska itse kysymys on asetettu väärin. Iljenkovin mukaan ei ”tarvitse vaivata päätään kysymyksellä, miten herra jumala ’liittää’ yhteen ’sielun’ (ajattelun) ja ’ruumiin’, jotka alun perin (ja määritelmän mukaan) on kuviteltu erilaisiksi, joka vastakkaisiksi perustetekijöiksi: ne ovat muka ennen ’yhdistämistä’ erillään toisistaan” (Iljenkov 1984, 25). ”
HM: Tämä Spinozan ratkaisu, että todellisuuden ja tajunnan vastaavuus seuraisi jostakin ”yhteisestä substantiaalisesta perimästä” on PERUSTELTAAN VÄÄRÄ ja josta käytännössä jopa pahempiin harhakäsityksiin kuin Descartesin kanta, että ne ovat ”eri substanssia”: Se materiaalinen, joka liittää tajunnan ja objektiivisen todellisuuden yhteen, EI OLE ”substantiaalinen perimä” vaan nimeomaan se MATERIAALINEN KÄYTÄNTÖ, joka myöskin siis on materiaalista TOISIN KUIN TIETO, joka on ideaalista. Siihen liittyy myös se joidenkin piirien (mutta ei esimerkiksi minun) Suuri Saatana, TEKNOLOGIA.
KL: ”Spinozalle Descartes’n tapa abstrahoida toisistaan ajattelu ja oleminen erillisiksi substansseiksi on kaiken sekasotkun lähde. Tilannetta, jossa sielu ja keho ovat toisistaan erotetut, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Koko ongelma on lähinnä näennäinen, eikä siksi vakavasti otettava. ”
HM: Ongelma on mitä todellisin,ja yksi tieteen vaikeimmista. ”Sielu” on peräisi AISTIMUKSISTA, yhdenalisesta kehon TOIMINNASTA, eikä ”itse keosta suoraan” (mitä taas ainakin Lakkala ja mahdollisesti Spinozakin aja takaa, mutta EI Iljenkov enkä minä!
KL: ” Iljenkovin mukaan tajunnan ja todellisuuden, ajattelun ja olemisen ongelmassa ei ole kysymys kahdesta erilaisesta ja toisilleen vastakkaisista tutkimuskohteista, vaan yhden ja saman kohteen eri puolista. Iljenkovin mukaan kysymys koskee elävän, todellisen ihmisen (tai muun ihmisenkaltaisen olennon) ajattelevasta kehosta, jota vain tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta. Elävä ihminen on ainoa, jonka tunnemme. Kaikki sellainen ajattelu, joka ratkaisee mieli-keho-ongelman redusoimalla mielen joko aivoihin tai kuolemattomaan sieluun kariutuu virheelliseen abstraktioon. Todellinen, ajatteleva ihminen ei löydy kummastakaan ääripäästä. (Iljenkov 1984, 25-26.) ”
Se ei löydy noista kummastakaan, eikä myöskään niiden ”puolestavälistä”, vaan ”eri akselista”, toiminnasta. Noin ajatteli myös Praxis, johon Lakkala muualla on vedonnut. Siihen vetosi myös assosiatiivinen psykologia, Thomas Hobbesin (Francis Baconin?) luoma tieteellinen suuntaus psykologiassa, jossa hänen työnsä jatkajia olivat John Locke, spinozalainen David Hartley sekä James ja John Stuart Mill.
KL: ” Keho ei ole jumalan sielulle tarjoama talo, vaan itse toimiva ja elävä ihmiskeho on se, joka ajattelee. ”Ajattelu on samanlainen ruumiin ominaisuus, olemistapa kuin sen ulottuvuus, ts. kuin sen avaruusmuoto ja sijainti muiden kappaleiden joukossa” (Iljenkov 1984, 26). ”
HM: Aivokuori cortex silti varsinaisesti ajattelee.
KL: ” Spinozalle ajattelu ja keho ovat äärettömän luonnon kaksi eri attribuuttia. Juuri luonto levittäytyy kaikkialle, juuri luonto ajattelee. Spinozan ajattelu resonoi ennen Marxia jo Ludwig Feuerbachin filosofiassa, jolle kaikki abstrahoituminen aistisuudesta on välitön seuraus Descartes’n filosofian cogito -argumentista (Laine 1993, 45). Jo Feuerbachille kartesiolainen dualismi merkitsi kuilua ajattelun ja elämän välillä. Feuerbachille maailmassaoleminen on aina kehollista olemista (Laine 1989, 22). Spinozan ansiota onkin ahtaan kartesiolaisen paradigman ylittäminen. Puhdas ulottuvaisuus kuten ei puhdas ajattelukaan merkitse kertakaikkisesti yhtään mitään. Ulottuvaisuus ja ajattelu on käsitettävä yhdessä.
Ajattelu on kehon ominaisuus, predikaatti tai attribuutti, jolle avaruudelliset ja geometriset määreet kuuluvat (Iljenkov 1984, 27). ”
HM: Ajattelu on yhteiskunnan ominaisuus ihmisen aivoissa.
KL: ” Kun ihminen ajattelee, ajattelee luonto ihmisen kautta itseään. ”
Tämä lause on dialektisessa materialismissa virheellinen: termiä ”luonto” käytetään nimenomaan erotukseksi yhteiskunnasta ja siten myös tajunnasta. Sen sijaan on kyllä oikein sanoa, että MATERIA ajattelee ihmisessä itseään, niin luontoa kuin yhteiskuntaakin!
KL: ” Ajattelu on luontoperäisen ja paikallisesti määräytyneen kehon suorittamaa toimintaa. ”
HM: Se on yhteiskunnallisesti eikä kehollisesti määräytynyttä toimintaa.
KL: ” Tämän vuoksi ajattelun ja kehontoimintojen välilä ei ole kausaalista suhdetta. ”
HM: Ajattelun ja PERSOONAN TOIMINNAN välillä vallitsee kausaalinen suhde. (Tosin se ei ole välttämätön: ajatuksen ei tarvitse ilmetä toiminnassa.)
KL: ” Tätä kausaalisuutta ei voida löytää siitä syystä etteivät ajattelu ja keho ole toisistaan erillisiä. ”
HM: Ne ovat eri asia, vähän kuin jalat ja kävely, lainatakseni Klaus Weckrothia.
KL: ” Ajattelun ja kehon kausaliteetin sijaan kehon ja mielen suhdetta määrittää Iljenkovin mukaan pikemminkin elimen ja sen toimintatavan välinen suhde. Ajattelu on yhtä ajattelevan kehon toiminnan kanssa. ”Jos ajatteleva ruumis on toimeton, niin se ei ole enää ajatteleva ruumis, vaan pelkkä ruumis. Jos taas se toimii, niin se ei suinkaan vaikuta ajatteluun, koska sen toiminta sinänsä on ajattelua […] Ajattelu ei ole toiminnan tuotetta, vaan itse toiminta tapahtumishetkellä tarkasteltuna” (Iljenkov 1984). Ja kuten kävely on jalkojen toimintatapa, jonka ”tuotteena” on kuljettu matka, samoin on ajattelun tuotteena paikallisesti ilmaistu ja avaruusgeometrisesti määrätty kappaleen (kehon) muutos tai sen aseman muutos suhteessa muihin kappaleisiin. Ajattelun muutos ohjaa kehon avaruusgeometrisen position muutokseen, ja kehon avaruusgeometrisen position muutos johtaa ajattelun muutokseen. (Iljenkov 1984, 28 – 29.) ”
HM: Asia ei ole aivan näin: ajatus on olemassa ennen kuin se toteutetaan. Toteuttaminen ei aina mene just kuin pitäisi (kuten Strömsössä), vaan sitä esimerkiksi korjataan, kesken toiminnankin.
KL. ” Iljenkovin ajattelua eräässä mielessä verrata fenomenologi Maurice Merlau-Pontyn ajatteluun. Merleau-Ponty koettaa filosofiassaan korvata mm. transsendentaalisen subjektin, subjektin ja objektin sekä merkityksen käsitteet. Kaikki nämä käsitteet ilmaisevat ajattelua, jossa ihminen toimivana, kehollisena ja elävänä olentona on unohdettu, ja jossa kehollisen ja toimivan ihmisen tilalla on ajatteleva, passiivinen ihminen. Merlau-Pontylle keho on kaiken filosofisen ajattelun lähtökohta, se on kaiken inhimillisen kokemuksen latentti horisontti. Merleau-Pontyn, kuten myös Iljenkovin, käsitystä kehosta kaiken kokemuksen keskipisteenä voidaan kuvata ”praktisen synteesin” käsitteellä. Havaintoja ei syntetisoi transsendentaalisen subjektin järki, vaan elävä ja toimiva inhimillinen keho. Havainnot syntetisoidaan aina käytännössä ja toiminnassa kehollisesti.Havainto ei lisäksi ole Merlau-Pontylle pelkästään näköhavaintoja, vaan myös kosketus on olennainen osa aistihavaintoja.
Tarttuessamme esimerkiksi omenaan, näyttäytyy omenan toinen puoli toisaalta näköaistillemme immanentisti sekä toisaalta se ilmenee kosketuksessa transsendentisti, havainnon tuolla puolen. Kaikki aistiminen, kaikki havainnon synteesi vaatii sekä Iljenkovilla että Merlau-Pontylla ajallis-paikallisesti positioituneen kehollisen subjektin. (Kuhmonen 1991, 74-75; Kuhmonen 1994, 45.)
Iljenkoville kysymys ajattelusta ei voi milloinkaan kohdistua toiminnasta ja kehollisuudesta erilliseen kartesiolaiseen puhtaaseen ajatteluun. Toisaalta Iljenkoville ajattelun aivoihin palauttava reduktiivinen materialismi ei kelpaa vastaukseksi. Aivojen anatomis-fysiologinen tutkimus on kyllä Iljenkov mielestä sinänsä kiinnostavaa ja relevanttia, mutta tällaisen tutkimuksen täydellisimmätkään tulokset eivät vastaa kysymykseen ”mitä ajattelu on?”. Kuten kysymys ”mitä käveleminen on?” ei viittaa jalkojen ominaisuuksiin, vaan itse kävelemisen prosessiin, niin samoin myös ajattelua koskevat kysymykset voivat löytää vastauksensa ainoastaan kuvaamalla ajattelun prosessia. Iljenkov (1984, 38) kysyykin, että mitä ajattelu on ”toimintana, joka tosin ei ole erotettavissa niistä aineellisista mekanismeista,joiden avulla se tapahtuu, mutta ei myöskään identtinen näiden mekanismien kanssa?” Ajattelun elimen, aivojen, tulee tietysti olla kunnossa, jotta ajattelu ylipäätään on mahdollista, mutta ajattelua ei Iljenkovin mukaan tulisi samaistaa aivojen kanssa. Toimettoman elimen kuvaus ei voi käydä elimen tehtävän kuvauksesta. (Iljenkov 1984, 37-38.)
Ajattelua on tarkasteltava ajattelevan kappaleen (ihmisen) ja muiden kappaleiden aktiiviseen, kausaaliseen vuorovaikutustapaa vasten. Ajatteleva kappale itse on aktiivinen suhteessa muihin kappaleisiin. Ihminen on ajattelussaan ja toiminnassaan aktiivinen. Toiminnan kohteena olevat kappaleet kuitenkin ohjaavat ihmisen toimintaa muuttaen näin myös ihmisen toimintaa – ja siten myös hänen ajatteluaan.
Ajattelevan kappaleen erityislaatu muihin kappaleisiin nähden on Iljenkovin mukaan siinä, että ajatteleva kappale konstruoi aktiivisesti avaruudellisen liikkeensä radan toisten kappaleiden (millaisten tahansa) muotoa vastaavaksi. Kyky konstruoida oma liikkeensä on ajattelevalle kappaleelle universaali ominaisuus. ”Niinpä ihmiskäsi voi liikkua myötäilemällä ympyrää, neliötä tai muuta vaikka kuinka monimutkaista ja eriskummallista kuviota. Tämä osoittaa että käsi ei anatomiselta rakenteeltaan ole predestinoitu mihinkään yhteen ainoaan liikekuvioon ja että juuri sen vuoksi käsi kykenee millaiseen ’toimintoon’ tahansa. Tässä suhteessa se eroaa sanokaamme harpista, joka piirtää ympyrän paljon tarkemmin kuin käsi, mutta joka ei voi piirtää kolmiota tai neliötä” (Iljenkov 1984, 39). Ihmiskeho ei näin ollen ole pelkkien refleksien varassa elävä koneisto, vaan aina myös aktiivisesti liikkeensä konstruoiva ”ajatteleva kappale”. (Iljenkov 1984, 38-41.)
Iljenkovin filosofian perusajatukset näyttävät pitävän paikkansa jopa modernin kognitiotieteen näkökulmasta. Klassisen kognitiotieteen ensimmäinen ongelma oli siinä, että se kohteli ihmistietoisuutta lähinnä tietokoneen kaltaiseksi koneeksi, jolla oli oma hardwarensa ja softwarensa. Ajateltiin, että mieltä, softwarea, voidaan tutkia aivoista, hardwaresta, erillään muodostamalla funktionaalisia ja formaaleja malleja sen toiminnoista. Tällaiseen teoretisointiin liittynyt ns. ”tietokonemetafora” perustui kehon ja mielen keinotekoiselle erottelulle. Mielestä tehtiin abstrakti entiteetti, kun se käsitettiin tietokoneohjelman kaltaiseksi softwareksi (Fonagy & Target 2007; Klin & Jones 2007).
Toinen klassisen kognitiotieteen ongelma (joka oikeastaan on tiukasti kietoutunut ensimmäiseen) koski oletusta aistien passiivisuudesta. Ajateltiin, että aivojen havaintokoneisto oli periaatteessa passiivinen systeemi, joka konstruoi täydellisen representaation näkökentästä katsojan havainnoitavaksi. Iljenkovin puolesta on todettava myös se, että nykyisessä kognitiotieteenfilosofiassa on viime aikoina korostunut myös ns. ”embodied cognition” -ajattelu, joka tarkastelee, kuten Iljenkovkin, ihmismieltä ensisijaisesti kehollisena ilmiönä. Kuten Iljenkovin filosofiaankin, niin myös embodied cognitioniin liittyy tiettyjä antireduktionistisia piirteitä.
Materian aktiivisuus luonnon intentionaalisuutena
Ajattelu on Iljenkoville kykyä rakentaa ja muuttaa kehon toiminnan kaavoja aina uuden asiantilan ilmaantuessa. Ajattelu ei ole automatisoitua sieluttoman koneen mekaanista toimintaa. Ajattelu on aktiivista, mutta vain jo valmiiksi olemassaolevissa puitteissa. Puitteet ohjaavat toimintaa. Ihmiskehon, ajattelevan kappaleen toimintaa ehdollistavat aina muut kappaleet. Iljenkovin mukaan tällainen käsitys ”on ajattelun tosi materialistinen määritelmä, jossa ajattelu esitetään erikoisella tavalla järjestyneen luonnon-olion funktiona” (Iljenkov 1984, 44). Tällainen näkemys tekee mahdottomaksi tulkita ajattelua toisaalta spiritualistisesti (tai dualistisesti) ja toisaalta reduktionistisesti. Ajattelu on prosessi, ei asia. Ajattelu perustuu olemiseen, toimintaan, ei aivoihin (Rahmani 1973,79). ”Yksilöt ovat sitä, mitä on heidän elintoimintansa” (Marx & Engels 1970, 14).
Jotta ajattelu kuitenkin voitaisiin käsittää ”erikoisella tavalla järjestyneen luonnon-olion funktiona”, on tarkasteltava ajattelua subjektiivisesti, ajattelevan olion sisäisten prosessien näkökulmasta. Ajattelua tulee tarkastella osana sitä reaalista suhdejärjestelmää, jonka sisällä tämä funktio toteutuu. Ajattelu on siis käsitettävä yhdessä kohteensa kanssa. Ajattelun kohde ei kuitenkaan ole mikään yksittäinen esine, vaan yleisesti ottaen mikä tahansa sellainen esine, johon ihminen voi toiminnallaan tarrautua.
Vastaavasti mikä tahansa ajatuksellinen operaatio on sopusoinnussa sen kohteena olevan objektin kanssa. Ajattelu voidaan Iljenkovin mukaan ymmärtää vain tutkimalla sen toimintatapaa järjestelmässä ”ajatteleva olio – luonto kokonaisuudessaan” (Iljenkov 1984, 44). Iljenkovin ajatuksessa on kyse ajattelevan olion osallisuudesta koko luonnontotaliteetin prosesseihin. Ja kun pidämme mielessämme Spinozan käsityksen substanssista, joudumme toteamaan, että luonnon ja yhteiskunnan toisistaan erottamiselle ei ole perusteita. Yhteiskunta on luontoa, ja luonto on aina yhteiskunnan kautta välittynyttä. Näin myös Iljenkov (1984, 64) tulkitsee Marxia:
Marxin mukaan välttämättömästi ajattelee vain luonto, joka on saavuttanut elämäänsä yhteiskunnallisesti tuottavan ihmisen asteen, luonto, joka muuttaa ja tiedostaa itseään ihmisen tai jonkin toisen mainitussa suhteessa (eikä nenän tai pääkopan osalta) ihmisen kaltaisen olennon, ulkoista luontoa sekä omaa luontoaan kaikin puolin muuttavan olennon hahmossa. Mittasuhteiltaan vähemmän laaja ja rakenteeltaan vähemmän monimutkainen kappale ei kykene ajattelemaan. Työ, yhteiskuntaihmisen suorittama luonnon muutosprosessi, onkin se ”subjekti”, jolle ajattelu ”predikaattina” kuuluu. Luonto, yleinen luonnon materia, on sen substanssi, joka ihmisessä on muodostunut kaikkien muutostensa subjektiksi, josta on tullut itsensä syy (causa sui).
Marxin filosofian ytimeen sisältyykin ajatus materian itsensä aktiivisuudesta. Materia ei ole vain passiivista, vaan ihmisen hahmossa materia saa voimakkaasti aktiivisen roolin. ”
HM: Sellainen liittyy materian OLIORAKENTEESEEN eikä sen substanssiluonteeseen. Materia muodostuu liikuvista ja kehittyvistä vuorovaikuttavista suhteellisen itsenäisistä ja omalakisista olioista.
”Tällainen näkemys löytyy Spinozan filosofiasta ja tämän conatus-käsitteestä. Conatus voidaan kääntää olioissa piileväksi ja niitä ohjaavaksi ”pyrkimykseksi” (Oittinen 1994, 28). Se ei kuitenkaan merkitse mitä hyvänsä ”pyrkimystä” vaan aina ensisijaisesti pyrkimyksenä johonkin hyvään, nautinnolliseen ja iloiseen. Conatus on elämisen halua (Pietarinen 1993, 93). Se on olioiden yleinen ominaisuus samalla tavalla kuin kappaleiden liikeimpulssi (Oittinen 1994, 28). Konkreettisemmin se voidaan käsittää luonnon itsensä intentionaalisuudeksi. Vaikka perinteisesti intentionaalisuus onkin määritelty inhimillisen tietoisuuden ominaisuudeksi, voidaan se spinozalaisen substanssimonismin nojalla ymmärtää koko luonnon ominaisuudeksi. Jos ihminen on vain yksi luonnon modifikaatioista, täytyy myös ihmisessä ilmenevän intentionaalisuuden olla ihmisen tietoisuutta laajempi ilmiö. Tässä Spinozan ajattelu onkin edelleen ajankohtaista. Intentionaalisuudella on mielenfilosofiassa tarkoitettu ”kykyä muodostaa käsityksiä omasta toiminnasta suhteessa muiden toimintaan ja ympäröivään todellisuuteen” (Pietarinen 1993, 168), mutta viime aikoina käsitettä on koetettu myös soveltaa muihin organismeihin kuin ihmiseen. Tieteellisen selittämisen kannalta ei ole välttämätöntä olettaa, että intentionaalisuus olisi vain inhimillinen ominaisuus. Juhani Pietarinen (1993, 168 – 169) tarkentaa Daniel C. Dennettiin ja John Searlen mielenfilosofioihin vedoten:
Uudet ’älykkäät’ koneet näyttävät toimivan intentionaalisesti, samoin eläimet ja kasvit. Modernisti ilmaisten ne kaikki käsittelevät informaatiota – ottavat sitä vastaan, käyttävät hyväksi ja luovuttavat vastavuoroisesti ympäristöönsä. Dennettin mukaan on tarkoituksenmukaista kutsua kaikkea tuollaista toimintaa intentionaaliseksi eikä asettaa ihmistä intentionaalisuuden suhteen erityisasemaan. Myös eräät kvanttifysiikan perusteita koskevat käsitykset, mm. paljon huomiota herättänyt David Bohmin kvanttiteoriatulkinta, viittaavat siihen, että informaation aktiivisella ohjauksella on keskeinen asema ’elottomankin’ luonnon toiminnassa. Spinozan conatus voitaisiinkin hyvin perustein tulkita luonnon intentionaalisuudeksi, kun intentionaalisuus ymmärretään mahdollisimman laajalla tavalla.
Dennettin mielenfilosofiassa intentionaalisuutta ei siis aseteta vain ihmisen ominaisuudeksi vaan käsitteen ala kattaa kaiken elollisen. ”
HM: Tuolla ei ole temistä sen kanssa, että materia on aktiivista, koska materia ja liike (”aktiviteetti”) ovat dialektia vastakohtia, muodostavat erottamattoman dialekti-sen kokonaisuuden. Jos liike on erilaista, niin sama materia näyttää (ja on) meille aivan erilaista.
Mitä tulee intentionaalisuuteen, ihmisellä on ainoana oliona erityinen JAETTU INTENTIO (Michael Tomasello, 2005) siten, että ihminen tietää toistenkin ihmisten olevan tietosia (ja luulee sellaista aiheettomasti vielä ihan muistakin oliosta, kuten eläimistä).
KL: ” Vielä laajemmin ymmärrettynä intentionaalisuus on kaiken luonnon, niin elottoman kuin elollisenkin ominaisuus. Dennett ottaa intentionaalisen näkökulman kaikkeen elolliseen (intentional stance)(Dennett 1997, 34). Intentionaalinen näkökulma on Dennettille keino tulkita jonkin entiteetin käyttäytymistä ikään kuin se kykenisi järkensä avulla suuntaamaan toimintaansa. Intentionaalinen näkökulma merkitsee ”halujen”, ”toiveiden” ja ”uskomusten” postuloimista jollekin entiteetille. Lainausmerkeissä termit ”halu”, ”toive” ja ”uskomus” ovat siksi, että intentionaalisessa näkökulmassa näillä termeillä on niiden arkikäyttöä laajemmat merkitykset. Dennett on vakuuttunut intentionaalisen näkökulman kielikuvallisesta voimasta sekä kyvystä selittää tiettyjä maailman ilmiöitä. Intentionaalisen näkökulman soveltamisen perusidea on siinä,että entiteettejä kohdellaan agentteina niiden toimien (tai ”siirtojen”) ennustamiseksi. Ja kun agenttien siirtoja voidaan ennustaa, voidaan tällöin puhua myös jonkinasteisesta selittämisestä. (Dennett 1997, 34-35.)
Dennett selventää intentionaalisen näkökulman ajatusta vertaamalla sitä kahteen muuhun ennustamis- tai selittämismenetelmään. Toista hän kutsuu suunnittelunäkökulmaksi. Toinen menetelmä puolestaan koskee fysiikan näkökulmaa. Fysiikan näkökulma on Dennettin mukaan työläs vakiomenetelmä, jossa esineen toimintaa pyritään ennustamaan fysiikan lakien sekä esineen ominaisuuksien perustalta. Kun ennustamme kädessämme olevan kiven tippuvan irrotettuamme otteemme siitä, pohjautuu näkökulmani tällöin fysiikkaan. Kivi ei ”usko” tai ”toivo” mitään, vaan laskemalla sille massan ja luottamalla painovoimalain pätevyyteen voimme ennustaa kiven toimintaa. Fysiikan näkökulma on ainoa mahdollinen Dennettin mukaan silloin, kun on kyse esineistä, jotka eivät eläviä tai eivät ole ihmiskäden valmistamaa. Fysiikan näkökulman laajuus ulottuu atomien pienimmistä osasista aina tähtitieteellisiin tasoihin asti. Myös ihmistä voidaan tarkastella tämän näkökulman avulla. Sekä kalliolta putoava ihminen että ihmisen rakentama lentokone toimivat molemmat fysiikan lakien mukaan, ja tästä näkökulmasta niiden toimintaa voidaan myös selittää. Yksinään fysiikan näkökulma ei kuitenkaan ole riittävä.
Tarvitaan suunnittelunäkökulmaa selventämään ihmisen toimintaan sisältyvää intentionaalisuutta. (Dennett 1997, 35.)
Suunnittelunäkökulman poikkeavuutta fysiikan näkökulmasta puolestaan voidaan demonstroida herätyskellon kaltaisen suunnitellun esineen kautta. Saadessamme käsiimme vaikkapa upouuden digitaalisen herätyskellon tutkimme hetken sen ulkopuolella olevia nappeja, vipuja ja osoittimia voimme vakuuttua, että jos painan tätä nappia, niin muutaman tunnin kuluttua herätyskello alkaa soida. En tiedä tarkalleen, millaista ääntä kellosta tulee, mutta tiedän, että ääni joka tapauksessa riittää herättämään minut syvemmästäkin unesta. Tällaisen ennusteen tekemiseen en tarvitse tietoa fysiikan laeista tai muusta vastaavasta. En joudu purkamaan kelloa osiinsa tai mittaamaan sen volttimäärää: riittää, että oletan sen suunnitellun sellaiseksi, että se herättää minut. Herätyskello voi tietysti olla vioittunut, ja tällöin tietysti nukumme pommiin. Suunnittelunäkökulmaan liittyy siis huomattavasti enemmän riskejä kuin fysiikan tarjoamaan näkökulmaan. Dennettin mukaan me itse asiassa jatkuvasti vaarannamme elämämme luottamalla suunnitteluun pohjaaviin ennusteisiin: kytkemme toistuvasti päälle sähkölaitteita, vaikka ne saattavat olla niin vioittuneita että ne voivat tappaa meidät. Nousemme mukisematta linja-autoon, vaikka jo hetken kuluttua se ajaa hengenvaarallista nopeutta. Suunnittelunäkökulma kuitenkin pääsääntöisesti toimii erinomaisen hyvin. Se ei toimi vain ihmisen tekemiin esineisiin, vaan ihmeen hyvin se toimii jopa luonnon-olioiden selittämiseen. Jo kaukaiset esivanhempamme luottivat suunnittelunäkökulmaan, kun olettivat siemenien kasvavan syötäväksi ruoaksi, kun ne kylvetään oikein. (Dennett 1997, 36-37.)
Dennettin tarjoamaa intentionaalista näkökulmaa voidaan pitää tietynlaisena muunnelmana suunnittelunäkökulmasta.Intentionaalista näkökulmaa voidaan pitään suunnittelunäkökulman alalajina, jossa suunniteltu esine toimii jonkinlaisena agenttina, toimijana. Herätyskelloa voidaan tarkastella tämän näkökulman kautta seuraavasti (Dennett 1997, 37):
Tämä herätyskello on minun palvelijani ja voin komentaa sen herättämään minut antamalla sen ymmärtää tietyn heräämisajan. Voin luottaa sen luontaiseen kykyyn huomata, milloin aika on tullut, ja siihen, että se tekee tunnollisesti lupaamansa työn. Heti kun se uskoo, että NYT on aika pitää ääntä, se ”motivoituu” käyttäytymään sen mukaisesti aiempien ohjeitteni pohjalta.
Tosiasiassahan herätyskello on niin yksinkertainen laite, ettei sillä mitään tällaista intentionaali- suutta voi olla. Kuitenkin kohtelemme usein esimerkiksi tietokoneita tällä tavoin: kun tietokone kaatuu, syytämme sitä ja raivoamme sille aivan kuin sillä olisi oma tahto ja tietoisuus. Mieleeni tulee avantgardemuusikko Veli-Matti ”Läjä” Äijälän kappale Rakkaudella sinulle, jossa menopelin moottori manataan käyntiin hokemalla lähes transsissa sanaa ”moottori”. Kuitenkin intentionaalinen näkökulma on huomattavasti hyödyllisempi silloin, kun puhumme moottoria tai herätyskelloa huomattavasti monimutkaisemmista kojeista. Dennett itse käyttää esimerkkinä shakkitietokonetta (Dennett 1997, 37-38).Tietokoneeseen syötetty shakkiohjelma muuntaa käytännössä minkä tahansa tietokoneen järkeväksi agentiksi, joka haluaa voittaa, tuntee shakin säännöt ja periaatteet ja tietävät kunkin nappulan sijainnin laudalla. Shakkitietokoneen toimintaa on huomattavasti helpompi ennustaa kun sitä tarkastellaan intentionaalisen näkökulman lävitse. Shakkipelissä tiettyjä siirtoja pidetään taktisesti kaikkein järkevimpiä, ja siten näiden siirtojen tekemistä voidaan odottaa myös tietokoneelta. ”Siirtoa eivät pakota fysiikan lait eikä tietokoneen suunnittelu, vaan ylivoimaisen hyvät syyt. Sen siirron tekisi jokainen shakinpelaaja, koostuipa hän tai se mistä fysikaalisista materiaaleista hyvänsä. Jopa aave tai enkeli tekisi sen! Intentionaalsuuteen perustuvan ennusteen pohjalla on rohkea olettamus, että olipa tietokoneohjelma suunniteltu miten tahansa, se on tarpeeksi hyvä noudattaakseen näin hyvää syytä. Sen käyttäytymistä ennustetaan ikään kuin se olisi järjellinen agentti” (Dennett 1997, 38).
Huomautettakoon tässä, että intentionaalisen näkökulman tarjoama ennuste toimii huolimatta siitä, onko esine aidosti intentionaalinen (kuten ihmiset) tai vain tietokoneen tavoin intentionaalisen kaltainen. ”Haluaako makromolekyyli ihan oikeasti toisintua? Intentionaalinen näkökulma selittää tapahtuman siitä huolimatta, miten vastaamme kysymykseen” (Dennett 1997, 39). Organismit ovat intentionaalisia järjestelmiä, joiden selittämiseen intentionaalinen näkökulma sopii kaikkein parhaiten. Jopa kaikkein yksinkertaisin organismi pyrkii kohti jotain sellaista mitä se pitää itselleen hyvänä ja edullisena. Tämä on evoluutioteorian näkökulmasta lähes itsestäänselvyys: ”ne, jotka ovat onnettomuudekseen rakentuneet geneettisesti niin, että etsivät itselleen pahaa, eivät pitkällä tähtäimellä jätä jälkeläisiä. Ei ole vain sattuma, että luonnonvalinnan tuotteet etsivät (tai ’etsivät’) sitä, mitä ne pitävät (tai ’pitävät’) hyvänä” (Dennett 1997, 39). Elävät organismit ovat intentionaalisia järjestelmiä (Dennett 1997, 41). Ne ovat entiteettejä, joiden toimintaa voidaan kuvata ottamalla intentionaalinen näkökulma. Jokainen intentionaalinen järjestelmä pyrkii kohti niitä ravitsevaa ja niiden olemassaoloa edistävää hyvää. Sen onkin kyettävä erottamaan hyvä aine (ravinto) muusta maailmasta. Intentionaalisen järjestelmän on myös kyettävä välttämään kaikkea sille haitallista. Intentionaalisuus voidaankin kääntää tässä jonkinlaiseksi ”pyrkimykseksi”, conatukseksi.
Onko intentionaalisuus Dennettin käyttämässä mielessä kuitenkaan uskottava? Kun sammakko havaitsee kärpäsen ja nappaa sen kielellä suuhunsa, oli sammakko suuntautunut kohti ”hyvää ainetta”, mutta voimmeko siltikään puhua sammakon kohdalla intentionaalisuudesta? Mitä sammakko ”ajatteli” syödessään kärpäsen? Ajatteliko se mitään? Onko intentionaalisuus sittenkin vain kielellinen ominaisuus?
Selvästikin antropomorfismin vaara on tässä kohtaa lähellä. Kuitenkin monet luontokappaleet ”kokevat” esimerkiksi auringon ja jopa ohjaavat elämänsä sen mukaan. Kasvit ”pyrkivät” keräämään kaiken mahdollisen valon, jonka auringonsäteilystä sattuvat saamaan. Myös eläimillä tällainen kyky on olemassa. Ne osaavat säädellä käyttäytymistään ympäristöstä saamiensa virikkeiden mukaan. Me ihmiset kuitenkin eroamme kasveista ja eläimistä siinä, että me emme vain reaktiivisesti seuraa aurinkoa, vaan toteamme kielemme avulla, että ”Siinä se on! Aurinko!”. Me teemme löydöksen ympäristöstä, emmekä vain seuraa ympäristöstä saamiamme virikkeitä. Meille ihmisille intentionaalisuus on paitsi ympäristöstä saamamme informaation kautta suoraan kehollista, niin myös kielellistä ja siten abstraktimpaa kuin eläinten ja kasvien intentionaalisuus. (Dennett 1997, 44-49.)
Dennettille mieli ja siten myös intentionaalisuus on lähtökohtaisesti kehollista. Evolutiivisesti ensimmäinen intentionaalisuuden aste oli tuntemiskyvyn kehittyminen (Dennett 1997, 67-68).”
Evolutionaarisesti (evolutionary, évolutionnaire).”Evolutiivinen (èvolutif) tarkoittaa ”kehityskelpoista”, eikä sillä tarvitse olla tekemistä biologisen evoluution kanssa. Noilla sanoilla kusetetaan eräissä muissa keilissä, mm. juuri ranskassa. Sitä ei ole mitään syytä matkia.
Tuo puheenpulitus ei tuota mitään uutta olennaista Descartesin refleksiteoriaan nähden elollisesta luonnosta. Se nimittäin SELLITTÄÄ NUO ”INTETIONAALISUUDET”!
KL: ” Tämä intentionaalisuuden taso pysyy myös ihmisen intentionaalisuudessa olennaisena osana,vaikka sen lisäksi ihmisen intentionaalisuus onkin kielen vuoksi hienosyisempää. Myös ihminen reagoi kuumaan hellaan refleksinomaisesti ilman että juurikaan ajattelee tekoaan. Toisaalta ihminen kykenee käyttämällä käsitteitä suuntaamaan mielensä johonkin välittömästä ympäristöstään poissaolevaan. Dennett erotteleekin luonnonhistoriallisesti neljä intentionaali-suuden astetta jakamalla maailman olennot neljään eri tyyppiin.
Ensimmäistä olentotyyppiä voidaan Dennettin mukaan kutsua darwinilaiseksi olennoksi. Tällaisten olentojen intentionaalisuus on määräytynyt melko puhtaasti reaktiivisen luonnonvalintaprosessin kautta. Ympäristön muuttuessa vain tähän ympäristöön parhaiten sopeutuvat jäivät eloon. Darwinilainen intentionaalisuus rakentuu puhtaasti mielivaltaisten geeniyhdistelmien ja mutaatioiden tuottamien organismiehdokkaiden sekä alati muuttuvan ympäristön kohtaamiseen. Vain ympäristön kanssa sopivimmat organismit jäivät eloon muiden kuollessa (tästä nk. ”desimaatiosta” tarkemmin ks. Gould 1991, 46 – 47). Tällaisen prosessin kautta syntyi useita erilaisia eliömuotoja, sekä eläimiä että kasveja, ja lopulta joillekin uusille eliöille kehittyi fenotyyppistä plastisuutta. Fenotyyppinen plastisuus merkitsee sitä, että yksittäinen organismiehdokas ei enää ollut syntyessään loppuun asti muotoutunut, vaan ympäristö pystyi nyt vaikuttamaan organismiehdokkaan muovautumiseen. Darwinilaiset olennot olivat olleet valmiiksi ohjelmoituja, mutta uudet organismiehdokkaat kykenivät nyt myös ”kokeilemaan” useiden eri toimintavaihtoehtojen väliltä. Voimme olettaa, että joillakin uusilla organismiehdokkailla oli myös sisäänrakennettuja ”vahvistimia”, jotka ohjasivat niitä suosimaan ”älykkäitä siirtoja”, so. sellaisia siirtoja, jotka olivat niiden kannalta hyväksi. Etulyöntiasemassa olivat ne, jotka olivat saaneet syntyessään oikeanlaiset vahvistimet. Nämä etuoikeutetut olennot Dennett nimeääkin behavioristipsykologi B. F. Skinnerin mukaan skinneriläisiksi olennoiksi. (Dennett 1997)
Skinnerin mukaan silloin kun ”käyttäytymistavalla on tietynlainen seuraus, on todennäköisempää, että se toistuu, ja näin vaikuttavaa seurausta kutsutaan vahvistajaksi. Esimerkiksi ruoka on vahvistaja nälkäiselle organismille; jokainen sen teko, jota seuraa ruoan saaminen, toistuu yhä todennäköisemmin aina silloin kun organismilla on nälkä” (Skinner 1974, 28-29). Skinneriläisen olennon vuorovaikutus ympäristön kanssa tapahtuu niin, että skinneriläinen olento kokeilee aluksi ”sokeasti” kaikenlaisia käyttäytymistapoja, kunnes yksi käyttäytymistapa ehdollistuu saatuaan vahvistusta. Joutuessaan uudelleen samankaltaiseen tilanteeseen skinneriläinen olento heti ensimmäiseksi valitseekin tämän vahvistusta saaneen käyttäytymistavan. (Dennett 1997)
Skinneriläinen intentionaalisuuden taso ei yksinään riitä vielä kuvaamaan inhimillistä intentionaalisuuden tasoa. Skinneriläinen olento ei kykene ennakolta valitsemaan kaikkein mahdollisten käyttäytymismallien ja toimintojen joukosta kulloiseenkin tilanteeseen sopivinta, vaan joutuu aina oppimaan oikein käyttäytymistavan ”yrityksen ja erehdyksen” -menetelmän kautta. Dennett (1997, 89) huomauttaakin, että skinneriläinen ehdollistaminen ”on hyväksi mikäli jokin aiempi erehdys ei ole jo tappanut”.
Skinneriläinen intentionaalisuus on siis vielä varsin riskaabelia. Dennettin mukaan vasta nk. popperilaisen olennon kehittyminen ylittää behavioristisen intentionaalisuuden rajoitukset. Popperilainen olento pyrkii jo ennakolta kumoamaan mielessään kaikkein typerimmät käyttäytymismahdollisuudet jotta sille ei kävisi huonosti. Se pyrkii kumoamaan oletukset ympäristöstä jo mielessään, jotta se itse ei tuhoutuisi. (Dennett 1997, 89 – 90.)
Popperilaiset olennot kykenevät siis valitsemaan jo ennakolta parhaimmalta näyttävän käyttäytymismallin. Voidakseen tehdä näin,täytyy popperilaisella oliolla olla kyky muodostaa representaatio mieleensä mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista.
Popperilaiset oliot tarvitsevat mieleensä jonkinlaisen suodattimen, sisäisen ympäristön, jossa voi turvallisesti kokeilla erilaisia skenaarioita. Tämän sisäisen ympäristön puolestaan on Dennettin mukaan ”sisällettävä runsaasti tietoa ulkoisesta ympäristöstä ja sen säännönmukaisuuksista” (Dennett 1997, 90). Ihminen kykenee kaikkeen tähän. Hän kykenee mielessään, sikäli kuin hänellä on tarpeeksi tietoa, kuvittelemaan mitä tapahtuu, jos hän laskee kätensä tulikuumalle hellalle ja siten myös välttämään mahdolliset toiminnasta aiheutuvat vauriot. Ihminen ei tietenkään ole ainoa popperilainen olento, vaan myös monet muut eläimet kykenevät skinneriläisyyden ylittävään toiminnan ennakointiin. Näitä popperilaisia olentoja yhdistää ennen kaikkea se, että niille on aina tavalla tai toisella kertynyt ympäröivästä maailmasta jonkinlaista tietoa, ja että tämä tieto on siinä niiden mielissä siinä muodossa, että ne kykenevät käyttämään sitä toimintansa suuntaamiseen. Popperilaisella olennolla on mielessään sisäinen toimintamalleja sisältävä valintaympäristö, jossa suoritetaan vaihoehtoisten toimien ennakkokatselmus. Tämän ennakkokatselmuksen pohjalta olento suuntautuu kohti todellisuutta toimiakseen huomattavasti oivaltavammin kuin skinneriläinen olento ”yrityksen ja erehdyksen”-menetelmällään.(Dennett 1997)
Kolmas olento- ja intentionaalisuustyyppi koskee nk. gregorilaista olentoa. ”Gregorilaisuus” viittaa tässä yhteydessä psykologi Richard Gregoryyn,joka on jakanut intentionaalisuuden potentiaaliseen ja kineettiseen älyyn. Potentiaaliseen älyllä Gregory viittaa tietoon, jonka avulla erilaisia intentionaalisia siirtoja voidaan tehdä. Potentiaalista älyä on esimerkiksi tieto siitä, kuinka sakset toimivat ja millaiseen tarkoitukseen ne soveltuvat. Sakset eivät hyvin suunniteltuna välineenä ole vain älyn tuote, vaan myös älyn antaja, intentionaalisen toiminnan mahdollistaja. Yhtä paljon kuin välineet ovat intentionaalisen toiminnan tuotteita, ovat ne yhtä paljon myös intentionaalisuutta luovaa. Esimerkiksi juuri sakset lisäävät ihmisen mahdollisuuksia päätyä entistä turvallisemmin ja nopeammin älykkäisiin siirtoihin. (Dennett 1997)
Välineet toimivat subjektia ja objektia välittävinä asioina, jotka muokkaavat yhtä paljon sekä objektia että subjektia. Iljenkovin sanoin: välineet vaativat aktiivista subjektia konstruoimaan tietyn liikeradan, ja tämän liikeradan laatu muodostaa subjektin tietoisuuteen tietynlaista ajatuskuvaa todellisuudesta. Gregorilaisen intentionaalisuustyypin avulla voidaankin jäsentää marxilaiseen ajatteluun tarvittavaa intentionaalisuuden käsitettä.
Saksalaisessa ideologiassa (1970, 14) Marx ja Engels kirjoittivat, että vaikka ihmiset voidaan erottaa eläimestä ”tajunnan uskonnon tai minkä tahansa mukaan”, alkaa ihminen kuitenkin tuntea erottuvansa eläimistä ”heti ruvetessaan tuottamaan elämälleen välttämättömiä tarvikkeita”. Ihmisen kehollista toimintaa ehdollistavat hänen käyttämänsä työvälineet, jolloin myös ihmisen tajunnan kehittyminen on hänen toiminnassaan käyttämiensä välineiden ehdollistamaa. Tältä pohjalta onkin Engelsin (1973, 58) tavoin helppo väittää, että vaikka ihmisen keho onkin ensimmäinen työväline, on se aina myös työn tuote, työprosessin muovaama objekti. Ihmiskäden kehittyessä työvälineitä käyttäväksi alkaa myös yhteiskunnallinen tuotanto.
Työnteosta ”alkava luonnon hallitseminen avarsi jokaisella uudella edistysaskeleella ihmisen näköpiiriä” (Engels 1973, 59). Vastaavasti Dennett (1997, 100) huomauttaa, että työkalujen käyttö on ”kaksisuuntainen älyn merkki: ei vain vaadi älyä valmistaa työkalu ja hoitaa sitä […],vaan työkalu antaa älyä niille onnekkaille,jotka ovat sellaisen saaneet.Mitä paremmin työkalu on suunniteltu […], sitä enemmän potentiaalista tietoa se antaa käyttäjälleen”. Ihminen oppi työprosessissa koko joukon uusia mahdollisuuksia älykkäisiin intentionaalisiin siirtoihin.
Engelsin mukaan työprosessi myös tuottaa tarpeen kommunikaatiolle (Engels 1973, 59).Työprosessin tehokkuuden maksimoiminen vaatii sujuvaa yhteistyötä jolloin myös kommunikaatiolle alkaa olla polttavaa tarvetta. Kieli onkin ihmiselle väline siinä missä käsikin.
Myös Dennettille kieli on ”mielen työväline”, jonka avulla ihminen paitsi kommunikoi, niin myös luo subjektiivisen, mielensisäisen ympäristön, jossa erilaisia älykkäitä siirtoja voi luoda ja kokeilla turvallisesti (Dennett 1997, 101). Dennettille kieli inhimillisen intentionaalisuuden neljäs perustyyppi. Kielen symbolit avaavat työvälineitäkin laajempia intentionaalisuuden muotoja. Näin näyttää myös Marx ajattelevan Pääoman ensim-mäisen osan kuuluisassa sitaatissa, jonka mukaan ”huonommankin rakennusmestarin erottaa parhaimmastakin mehiläisestä jo aivan alusta se,että hän on rakentanut kennot päässään ennen kuin hän ne rakentaa vahasta. Työprosessin lopussa saadaan tulos, joka sen alussa on jo ollut ihmisen mielikuvituksessa, siis ajatuksellisesti olemassa. Hän ei ainoastaan aiheuta muodon muutosta luonnossa, hän toteuttaa siinä samalla myös tietoisen tarkoituksensa, joka lakina määrää hänen toimintansa laadun ja tavan ja jolle hänen täytyy alistaa tahtonsa” (Marx 1974, 169). Marxin mukaan ihminen kykenee ensin päässään symbolisesti hahmottamaan haluamansa objektin, ennen kuin hän sen rakentaa. Ajattelulla on myös ideaaliset, symboliset ja kulttuuriset ulottuvuutensa.
Lopuksi
Tarkasteltuani tässä Evald Iljenkovin tietoisuuskäsityksen ja evoluutioteoreettisen intentionaa- lisuuden käsitteen välisiä kytköksiä voisin siirtyä tarkastelemaan vieläkin laajempia kysymyk- siä esimerkiksi tietoisuuden, yhteiskunnan ja kulttuurin välisistä suhteista. Tähän tematiikkaan ei tässä yhteydessä kuitenkaan voida pureutua, mutta huomautettakoon, että kulttuurissa esiintyvät symbolit (sekä etenkin kieli) välittävät ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ovat siten omiaan muokkaamaan ja laajentamaan inhimillistä intentionaalisuutta. Psykologian filosofiassa tällaista ajattelua voidaan kutsua ns. monistiseksi mielen teoriaksi, joka pyrkii huomioimaan kulttuurin kokonaisuuden mielen kehittymisessä (ks. esim. Veresov 2000& Luria 1978). Kuten Vygotski (1982) ajatteli, kielessä käytetyt symbolit ovat tietoisuuden abstrakteja työkaluja, jotka ohjaavat intentionaalisuutta ja muokkaavat näin mielen rakentumista. Mieltä on aina tarkasteltava osana laajempaa, historiallisesti kehittyvää kontekstia.
Keijo Lakkala
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=1SBjK9UOIcQ
PÄIVÄN PAINI: PERIMMÄINEN TIETO MAAILMASTA, Tieteen päivät 8.1.2009 klo 15.00−16-00
Tiedetv
Published on Nov 26, 2015
Mattotuomari: professori Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto)
Painijat: professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto) vs. dosentti, akatemiatutkija Timo Kaitaro (Helsingin yliopisto)
Ilmoita asiaton viesti
Mitähelvettiä, onko Enqvistkin sittenkin … höl…
https://www.adlibris.com/fi/kirja/ainoa-mika-jaa-9…
” Ainoa mikä jää
Kari Enqvist, Janne Saarikivi
sidottu, suomi, 2017
27,80 €
Kun uskonnoton kosmologi ja uskonnollinen kielitieteilijä alkavat keskustella elämän tärkeistä asioista, totutut käsitykset keikahtavat päälaelleen.Muodostuuko todellisuus hiukkasista vai sanoista? Ovatko gravitaatioaallot tärkeämpiä kuin värit? Oliko elämä keskiajalla parempaa?Enqvistiä ja Saarikiveä yhdistää usko tieteellisen tutkimuksen merkitykseen, mutta heitä erottaa käsitys tiedon luonteesta, uskonnosta ja edistyksestä. He pyrkivät olemaan avoimia kaikelle inhimilliselle – sille mikä on järkevää ja liikuttavaa. Enqvist ja Saarikivi kirjoittavat henkilökohtaisesti ja räväkästi – toisiaan haastaen ja ymmärtämään pyrkien. Tuloksena on nautinnollinen lukukokemus elämän suurien kysymyksien äärellä.Professori Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularisoija ja tieteen lähettiläs, jonka kirjoja lukevat myös he, joille kaunokirjallisuus on sanomalehtien tiedesivuja tutumpaa luettavaa. Enqvist on häikäisevä kirjoittaja ja itsensä likoon paneva ajattelija. Hän havainnollistaa vaikeatkin asiat sekä hilpein että osuvin sanankääntein.Janne Saarikivi on kielitieteilijänä, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Saarikivi on yhteiskunnallinen keskustelija, joka on tullut tunnetuksi yliopiston puolestapuhujana ja on yksi Yle Aamu-TV:n Jälkiviisaiden keskustelijoista. Hän on toiminut myös Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana, ja esimerkiksi klassikkokappale Hauki on lähtöisin hänen kynästään. ”
Molemmilla on myös perin kiero käsitys tieteestä ilmiönä – ja olemattoman pieni potti mitään kestäviäomakohtaisia tieteellisiä löytöjä: paljon pulinaa – vähän villoja.
Ilmoita asiaton viesti
Filosofia on yleistys erityistieteistä, mm. juuri fysiikasta, matematiikasta, biologiasta, informaatiotieteistä, ihmistieteistä.
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/philos…
FYSIKALISMI ON IDEOLOGIA.
Fysikalisteilla on tapana ottaa jokin filosofian termi, vaikka esimerkiksi syy(suhde) tai olemas- saolo, ja hihkaista, että ”hei, tämähän on fysiikkaa!”, vaikka joka tieteenalalla on tuollaisista universaaleista peruskäsyyteitä oma konkretisaationsa. Esimerkiksi Platon määritteli olemas- saolon ”vuorovaikutusten piirisssä ilmenemiseksi”, ja siinä mielessä esimerkiksi matemaatti- set muodotkin ovat olemassa ja välittyä myös prosesseissa, aivan siitä riipumatta, millaisten fysikaalisten aineiden tai prosessien varassa ne ovat.
http://jatkumo.net/index.php?topic=1534.msg148468#…
” OHO, nyt Platonin osakkeet pomppasi ylöspäin mun silmissäni!
HÄN on siis esittänyt ´olemassaolon´ määritelmän, että se on ”vuorovaikutusten (syysuhteiden) piirissä ilmenemistä”!
Sitä se kyllä on. Kysehän oli MUOTOJEN olemassaolon objektiivisesta luonteesta: onko niitä olemassa (vaikuttavina), vai ovatko ne esimerkiksi ”tapojamme havaita todellisuutta” (Kant ym.).
Tuosta Platonin ”neuroteoriasta” en juuri ymmärrä…
https://qz.com/709969/2300-years-later-platos-theo…
2,300 years later, Plato’s theory of consciousness is being backed up by neuroscience
In 2008, neuroscientist Giulio Tononi at the University of Wisconsin-Madison’s Center for Sleep and Consciousness put forward his “integrated information theory,” which is currently accepted as one of the most compelling explanations about what consciousness is.
http://integratedinformationtheory.org/
One of the central claims of the theory is that, for consciousness to exist, it must have “cause-effect” power on itself.
Neurologist Melanie Boly, a resident at UW’s School of Medicine and Public Health who has worked with Tononi, explains that for anything to exist, it must be able to have an effect; it must be able to make some small difference to something else.
“Consciousness exists for itself and by itself,” says Boly. “Thus it should have cause and effect on itself.”
Boly is currently working with other researchers to develop a mathematical framework to test the predictions of integrated information theory.
But she points out that, long before the explanation of consciousness was put forward in such a scientifically rigorous form, the philosopher Plato expressed the idea that for something to exist, it must capable of having an effect. And so consciousness (or “being,” as Plato described it) is “simply power.”
In the dialog Sophist, written in 360 BC, Plato wrote:
http://oll.libertyfund.org/titles/plato-dialogues-…
“My notion would be, that anything which possesses any sort of power to affect another, or to be affected by another, if only for a single moment, however trifling the cause and however slight the effect, has real existence; and I hold that the definition of being is simply power.”
Just as it’s impossible to definitively know what caused the world, we’ll never be able to completely prove a theory of consciousness. But Boly believes the current evidence suggests that the integrated information theory is correct—which would then scientifically validate Plato’s views from more than two millennia ago. ”
Tässä yhteydessä esiintyvät Christof Koch, mm. ”monimutkaisita verkoista emergoituva tietoisuus/tajunta”, ja nobelisti (immuunisysteemistä) Gerald Edelman, mm. ”mustekalojen tietoisuus”, ovat esittäneet arveluttaviakin ideoita…
Mutta se ei ole tässä olennaista, vaan tuo ´olemassaolon´ perukäsitteen määrittely. ”
Ilmoita asiaton viesti
Enqvistin perin oudosta olemassaolokäsitysestä kertoo, että hän yhteen aikaan sai päähänsä, että ”VOIMIA ei ole olemassa”!
Voimat ovat mm. energioiden reittiderivaattoja ja tilavuusvoimat (-kuormat) ovat energiakenttien (potentiaalien) derivaattoja avaruuskoordinaattien suhteen.
Ei kyllä sovellu enempää fysikaaliseen kuin matemattiseenkaan olemassaoloon, että funktio on olemassa, mutta sen derivaatat eivät olisi YHTÄÄN MISSÄÄN OLEMASSA!
Toki on niin, että voidaan määritellä erilaisia avaruuksia kuten erityisessä suhteellisuusteorias- sa. ja sitten voi käydä, että aivan samassa ilmiössä toisessa koordinattistossa, esimerkiksi newtonilaisessa, vaikuttaa voima kuten gravitaatio, mutta TOISESSA KOORDINAATISOSSA EI VAIKUTA derivaatta SEN KOORDINAATISTON avaruuskoordinaatien suhteen, kuten gra- vitaation tapauksessa yleisessä suhteellisuusteoriassa. MUTTA EI TÄMÄKÄÄN TARKOITA, ETTEI SIINÄ TOSESSA KOORDINAATISTO YHTÄÄN MITÄÄN VOIMIA VAIKUTTAISI (vaikkapa sähködynaamisia)!
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn…
RK 31.08.2011 00:15:12
340912
Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
http://www.tiede.fi/artikkeli/1402/koulun_fysiikka…
” Koulun fysiikka jumiutui sadan vuoden taakse
10.08.2011
Teksti: Annikka Mutanen
Tiede edistyy, mutta edistyvätkö oppikirjat? Katsastimme lukion fysiikan ja biologian uusimmat kirjat yhdessä yleisön ja arvostettujen tieteen tekijöiden kanssa. Fysiikassa tulos on synkkä, ja biologiastakin puuttuu punainen lanka.
Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011.
Maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia, elämän sukupuu selviää geenit lukemalla, ja lääkkeitä voidaan räätälöitä potilaan perimän mukaan. Massan aiheuttaja saattaa ihan kohta löytyä, ja kvanttitietokone on ennen pitkää käsissä. Maailmasta ja elämästä selviää jatkuvasti kiehtovaa ja hyödyllistä uutta tietoa.
Tiede edistyy, mutta edistyvätkö koulukirjat? Tarjotaanko koululaisille jälkeenjäänyttä maailmankuvaa? Tiede-lehti lähti selvittämään asiaa yleisön ja kolmen professorin avulla.
Opettajat, lukiolaiset ja muut kiinnostuneet pohjustivat aihetta nettikommenteilla. Kosmologian professori, kirjailija Kari Enqvist katsasti lukion fysiikan uusimmat oppikirjat. Evolutiivisen kehitysbiologian uranuurtaja, akatemiaprofessori Jukka Jernvall silmäsi biologian kirjasarjat. Matematiikan ja luonnontieteen pedagogiikan professori ja oppikirjojen tekijä Jouni Viiri kommentoi kritiikkiä. ”
> Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 10.08.11
Enqvist on pimahtanut: nyt ei muka voimia ole enää enää lainkaan olemassa…
” Professori itse oli koulussa huono fysiikassa. Numero laski välillä viitoseen. Mekaniikka ei ollut hänestä ollenkaan helppoa.
– En koskaan tajunnut voiman komponentteja. Myöhemmin yliopistossa ymmärsin, että eihän niitä ole oikeasti olemassakaan. Todellisuudessa tilanteissa vaikutti vain yksi voima: gravitaatio.
Pedagogi Viiri tukee Enqvistin havaintoa. Fysiikan voiman käsite on opiskelijoille tutkitusti vaikea. Vaikka ilmiöt ovat käsin kosketeltavia ja silmin nähtäviä, niihin sovellettava käsiterakennelma ei ole sopusoinnussa arkiajattelun kanssa.
– Tieteellisessä ajattelussa koko voima voidaan hävittää, ja lukion fysiikassakin sitä voisi periaatteessa kokeillla. ”
Komponentit ovat tapa esittää voima tietyssä koordinaatistossa, ja näin ollen ne rippuvat koordinaatistosta. Itse fysikaalinen voima ei riipu. Enqvistin ongelma on (ollut?)tuossa tuossa matematiikan ymmärtämisessä.
Pistin Enqvistille seuraavan kommentin: tähän kohtaan:
” Onko voimia olemassa….
Kirjoitatte TIEDE-hölynpölylehdessä, että ”voimia ei ole olemassa”.
Täällä on teille tieteen viimeinen sana yhdestä erikoistapauksesta, sauvarakenetiden sisäistä voimista, joilla ne vastaavat ulkoisiin voima- ja siitymäkuormiin:
http://www.students.tut.fi/~koivular/
Olen kieltämättä muuttanut käsitettä, erityisesti sen objektiivisuuden osoittavia matriisimun- noksia eri koordinaatistojen välillä (joilla ei tässä tarkoiteta vain suuntia, vaan myös sauvan erikoisakseleita, joiden suhteen ortogonaalisia eri toisistaan riippumattomien sisäisten voimien aiheuttamat jännitysjakautumat ovat), Robert Hookin, Isaac Newtonin, Leonard Eulerin, Vasili Zaharovitsh Vlasovin, Herman Parlandin, Karl Roikin ja Richard Schrdtin viitoittamaa tietä. (Välissä on lisäksi pari oikeaan suuntaan lähtenyttä, mutta vääriin tuloksiin tullutta, ja niitä sosiaalisesti hyödyntämään ja rahastamaan ryhtynyttä tyyppiä.)
http://nakokulma.net/index.php?topic=8695.msg16534…
Voimia toi on sekä ”todellisia” (inertiaalisia) että ”näennäisiä” (epäinertiaalisia), edelleen niitä on (kappaleiden) sisäisiä ja ulkoisia (kappaleiden välisiä), ja kaikki voimaesitykset riippuvat aina kappalejaosta ja kordinaatistoista, mutta niillä ovat objektiiviset invarianssit, jotka ilmentävät sitä todellisuuspuolta. Jos ei ole voimia, ei ole jumaloimianne energioitakaan, sillä voimat ovat energioiden paikkaderivaattoja.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Inertia…
Mulle alkaa hiljalleen kirkastua, että ette ymmärrä fysiikasta mitään, vaan suhteenne siihen on täysin USKONNOLLINEN luonteeltaan!
—
Mirror neurons do not exist. ”
Jukka
31.08.2011 00:15:14
340914
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Jännitystensori on koordinaatiston suhteen invariantti suure. Ihmettelijä ei selkeästi ole ymmärtänyt statiikan peruslakeja, tekstin perusteella erityisesti ns. voimien suunnikaslakia.
”Näennäisvoimat” eivät varsinaisesti ole määritelmänsä mukaan voimia, sillä ne eivät toteuta Newtonin III lakia (vastavoima puuttuu). Siksi pitäisikin välttää puhumasta ”keskipakovoimista” tmv. edes lainausmerkeissä ja puhua mielummin vain kiihtyvyyksistä.
sivusta 31.08.2011 00:15:21
340921
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Olen samaa mieltä Jukan kanssa. En jaksa uskoa etta Kari Enqvist on eliminoimassa voimia fysiikasta: gravitaatiovoiman kylläkin koska hän varmastikin ottaa yleisen suhteellisuusteorian vakavasti.
Kun aikanaan innostuin fysiikasta -joskus 18-vuotiaana- yritin lukea silloista oppikoulun fysii- kan oppikirjaa ja järkytyiin sen suunnattomasta tylsyydestä.Väkipyöriä,taljoja,kitkaisesti kiihty- viä autoja. Etsin turhaan ideahippuja yleisestä suhteellisuuteoriasta, alkeishiukkasista, kvantti- teoriasta. Jos Enkvistiä on uskominen niin mikään ei ole muuttunut yli neljässäkymmenessä vuodessa.
Enkvistin mukaan fysiikan oppikirjat ovat edelleen jonkinlaisia satunnaisia fragmentti-kokoel- mia menneiden aikojen fysiikasta ennen Einsteinia ja Planckia ilman minkäänlaista kokonais- näkemystä siitä mitä tapahtui sitten. Surullista kun juuri nyt LHC:llä tehdään kulttuurihistoriaa.
Fysiikan oppikirjojen pitäisi keskittyä siihen mikä kiinnostaa tutkijota nyt. Antamaan idea siitä kuinka fantastisen syvälle todellisuuden luonteeseen on onnistuttu pääsemään. Tärkeintä olisi motivointi. Nettiaikakaudella motivoitunut oppilas pitää kyllä huuolta jatkosta itse.
Jukka kirjoitti 31.08.2011 (340914)…
RK 31.08.2011 00:15:24
340924
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
sivusta kirjoitti 31.08.2011 (340921)…
>Olen samaa mieltä Jukan kanssa.
Eli siis mitä mieltä? Kuka on ”Ihmettelijä”?
>En jaksa uskoa etta Kari Enqvist on
>eliminoimassa voimia fysiikasta:
>gravitaatiovoiman kylläkin koska hän
>varmastikin ottaa yleisen
>suhteellisuusteorian vakavasti.
Yleisen suhtellisuusteorian avaruudessahan gravitaatio EI OLE VOIMA, vaan siinä vapaasti putoava kappale ”inertiaaliliikkeessä” käyräviivaisen avaruuden tietynlaista käyrää pitkin.
Enqvistille se kuitenkin on ”ainoa voima”.
>Kun aikanaan innostuin fysiikasta –
>joskus 18-vuotiaana- yritin lukea
>silloista oppikoulun fysiikan
>oppikirjaa ja järkytyiin sen
>suunnattomasta tylsyydestä.
>Väkupyöriä, taljoja, kitkaisesti
>kiihtyviä autoja. Etsin turhaan
>ideahippuja yleisestä
>suhteellisuuteoriasta,
>alkeishiukkasista, kvantttieoriasta.
Pitää ensin osta aakkoset, ennen kuin voi ruveta lukemaan ”Sotaa ja rauhaa”. Muuten menee uskonnolliseksi lähestymistavaksi, ja sitä kautta jonkin sortin ”kreationismiksi”…
>Jos Enkvistiä on ushominen niin
>mikään ei ole muuttunut yli
>neljässäkymmenessä vuodessa.
Ne jotka eivät ymmärrä erityistä suhteellisuuteoriaa, eivät ymmärrä yleistäkään, vaikka monet luulevat niin.
>Enkvistin mukaan fysiikan oppikirjat
>ovat edelleen jonkinlaisia
>satunnaisia fragmentti-kokoelmia
>menneiden aikojen fysiikasta ennen
>Einsteinia ja Planckia ilman
>minkäänlaista kokonaisnäkemystä siitä
>mitä tapahtui sitten. Surullista kun
>juuri nyt LHC:llä tehdään
>kulttuurihistoriaa.
Juu, maailmanhistorian kalleinta tiedepummia…
Sitten ehkä viimeistään opitaan jotakin…
(Iter-fuusiovoimalan käy tasan samoin: kaikki mihin EU koskaa joka on paskaa tai muuttuu sellaiseksi…)
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti…
>Fysiikan oppikirjojen pitäisi
>keskittyä siihen mikä kiinnostaa
>tutkijota nyt.
EI PIDÄ, vaan niiden pitää antaa tieteen objektiiviset todistetut perusteet.
Todistamattomia ideologisia maailmankuvia pyöritetään todistetun tiedon ja varmennettujen havaintojen pohjalta sitten, kun niiden aika tulee…
>Antamaan idea siitä
>kuinka fantastisen syvälle
>todellisuuden luonteeseen on
>onnistuttu pääsemään.
Siitä ainakin osa on nyt armotta illuusiota.
Todistetun ja todistamattoman tiedon raja kulkee erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian välistä.
>Tärkeintä olisi motivointi. Nettiaikakaudella
>motivoitunut oppilas pitää kyllä
>huuolta jatkosta itse.
WIki on ainakin niin täysi paskaa, että se on jo nyt sekoittanut yhden sukupalven pään.
Onneksi nyt on Sovjetskaja entsiklopedija lopultakin myös englanniksi netissä.
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/cosmology
>Jukka kirjoitti 31.08.2011 (340914)…
>>Jännitystensori on koordinaatiston
>>suhteen invariantti suure.
Aivan.
Ja sisäiset voimat jossakin kappaleen leikkauksessa ovat jännitysten ja kyseisen voiman vastinsiirtymäfunktion integraaleja, jotka ovat stabiilissa tilassa tasapainossa tuon pinnan erottamiin kappaleisiin kohdistuvien ulkoisten voien kanssa.
>>Ihmettelijä ei selkeästi ole
>>ymmärtänyt statiikan peruslakeja,
>>tekstin perusteella erityisesti ns.
>>voimien suunnikaslakia.
Eli siis KUKAS on ”Ihmettelijä”?
>>”Näennäisvoimat” eivät
>>varsinaisesti ole määritelmänsä
>>mukaan voimia, sillä ne eivät toteuta
>>Newtonin III lakia (vastavoima puuttuu).
Aidot voimat määritellään inertiaalikoordinaatistossa ja ne toteuttavat kaikki Newtonin lait näiden pätevyysalueella. Jos jostakin tuossa suhteessa falskaa, koordinaatisto ei ole inertiaali, ja esiintyy näennäisvoimia. Absoluuttista inertiaalia tosin ei ole olemassa. Taivaankappaleilla Newtonin mekaniikan ja YST:n inertiaalit yhtenevät siten, että laskentakoordinaatisto voidaan kiinnittää esimerkiksi Aurinkoon, Maahan tai Kuuhun, koska kaikki ovat ”vapasti putoavia” ja siten ”inertiaalissa”. (Aivan nappiinsa noin ei ole, eikä YST:kään ennusta kaikkea aivan tarkasti, mutta selvästi paremmin kuitenkin kuin Newton, esim. ns. periheliliike).
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Inerti…
>>Siksi pitäisikin välttääpuhumasta
>>”keskipakovoimista” tmv.
>>edes lainausmerkeissä ja puhua
>>mielummin vain kiihtyvyyksistä.
Keskipakoisvoima ja koriolisvoima ovat todellakin typpillisiä näennäisvoimia.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1178594.html#p…
Pavlovin.verihurtta 31.08.2011 00:16:10
340970
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
>Enqvist on pimahtanut: nyt ei muka voimia ole enää enää lainkaan olemassa…
Enkku taitaa olla oikea arkki(uus)machisti…
spkc 01.09.2011 00:17:36
341056
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Aluksi: En saa softaani prosessoimaan Newtonin jälkeistä fysiikkaa, sitäkin heikosti. Jos teoria sallii matemaattisen analyysin tuloksena siirtymisen ajassa taaksepäin alkaa arkijärki tökkiin. Samoin kuin jonkin oleminen kahdessa+ paikassa yhtäaikaa.
Näistä yllä olevan keskustelun kaltaisia on netti väärällään.
Kaikki osanottajat kuulostavat vanhurskailta.
Sanotaan, että ekonomiaa liippaavaa Nobelia (?) on jaettu kahtena peräkkäisenä vuotena kahdelle, suunnilleen päinvastaista väittävälle tieteilijälle.
Kuinka kaukana fysiikassa ollaan sen kaltaisesta ?
Pena 02.09.2011 00:17:52
341072
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
RK, sinä vaan et ymmärrä nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä. Olet siitä pihalla kuin fuksi 1. päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-luvun fysiikassa.
Ps. Sitäpaitsi Pavlov oli väärässä: oppiminen on muutakin kuin ruuansulatuselinten toimintaa.
RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
hurtta 02.09.2011 00:18:02
341082
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>RK, sinä vaan et ymmärrä
>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>luvun fysiikassa.
Tieteelliset teoriat – sen sisältämät määritelmät,käsitteet,väitteet ja muodollinen logiikka – mää- räytyvät tutkimuskohteesta. Teorianmuodostuksessa äärimmäisen keskeinen rooli on ideali- soidun objektin muodostamisella.Idealisoitu objekti on teoreettinen malli,joka hyödyntää tiettyjä hypoteettisia oletuksia ja idealisaatioita oleellisten suhteiden esittämiseksi todellisuudessa. Idealisoidun objektin konstruointi on välttämätön vaihe minkä tahansa teorian synnyssä, ja se tapahtuu eri tiedon alueille spesifisten muotojen avulla.
Klassisessa mekaniikassa idealisoitu objekti on materiaalisten kappaleiden systeemi, kun esi- merkiksi molekulaarisessa kineettisessä teoriassa idealisoitu objekti on satunnaisesti törmäile- vien molekyylien,jotka ovat suljettuna määrättyyn tilavuuteen,joukko,joka esitetään täydellisen kimmoisina materiaalisina pisteinä. Kvanttimekaniikassa idealisoitu objekti on alkeishiukkaset ja niiden muodostamat mikroskooppiset kvanttisysteemit.
Newtonilaiset voimat on määritelty klassisessa mekaniikassa. Niitä voidaan tiettyyn rajaan asti käyttää myös molekyylitasolla, mutta kvanttimekaniikkaan niitä ei pidä sotkea mukaan. Ne ja niiden aiheuttamat ilmiöt ovat takuuvarmasti todellisia, ja niitä koskevat objektiiviset luonnonlait ovat Newtonin mekaniikan lait, jotka pätevät kappaletasolla mutta eivät kvanttitasolla. Kaikilla teorioilla on aina pätevyysalueensa, joka on rajallinen, myös kvanttimekaniikalla. Enqvist ei tätä valitettavasti ymmärrä.
>Ps. Sitäpaitsi Pavlov oli väärässä:
>oppiminen on muutakin kuin
>ruuansulatuselinten toimintaa.
Minkä perusteella luulet, että Pavlov olisi tutkinut vain ruuansulatuselimiä? Hän loi teoreettisen pohjan koko ihmisen hermoston toiminnalle, erityisesti ns. korkeammille hermotoiminnoille.
>RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
RK 04.09.2011
341230
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
hurtta kirjoitti 02.09.2011 (341082)…
>Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>>RK, sinä vaan et ymmärrä
>>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>>luvun fysiikassa.
>Tieteelliset teoriat – sen
>sisältämät määritelmät, käsitteet,
>väitteet ja muodollinen logiikka –
>määräytyvät tutkimuskohteesta.
>Teorianmuodostuksessa äärimmäisen
>keskeinen rooli on idealisoidun
>objektin muodostamisella. Idealisoitu
>objekti on teoreettinen malli, joka
>hyödyntää tiettyjä hypoteettisia
>oletuksia ja idealisaatioita
>oleellisten suhteiden esittämiseksi
>todellisuudessa. Idealisoidun
>objektin konstruointi on välttämätön
>vaihe minkä tahansa teorian synnyssä,
>ja se tapahtuu eri tiedon alueille
>spesifisten muotojen avulla.
>>RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
Voin tähän todeta olevani ”Hurtan” kanssa tasan samaa mieltä.
Ateisti262779 04.09.2011 00:20:43
341243
Re: Kari E: ”Voimia ei ole olemassa”….
hurtta kirjoitti 02.09.2011 (341082)…
>Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>>RK, sinä vaan et ymmärrä
>>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>>luvun fysiikassa.
…………….
>pätevät kappaletasolla mutta eivät
>kvanttitasolla. Kaikilla teorioilla
>on aina pätevyysalueensa, joka on
>rajallinen, myös kvanttimekaniikalla.
>Enqvist ei tätä valitettavasti
>ymmärrä.
Luultavasti meillä on paljon syytä kiittää tätä tieteilijää tiedottamisestaan ym., mutta tuollainen keskustelutapa on täysin väärä, liian henkilökeskeinen. Se sotkee kaikki hakukoneiden haut. Tietyn väitejoukon vääryyttä voi ilmaista myös ilman henkilöihin viittaamista, jos on eri mieltä joistain väitteistä.
Kyllä se kvanttimekaniikka ja myös suhteellisuusteoria vaikuttaa myös pöytien ja tuolien skaalassa, mutta todella vähän, ja siksi tässä on semanttinen kysymys pätevyysalueesta. Jos väärässä olo riippuu semanttisen kysymyksen vastauksesta, silloin ei pidä olla niin jyrkkä tuomitsemisessa.
Ja:
Valon interferenssikuviot voivat olla myös paljain silmin näkyviä.
100Mhz FM radion aallot ovat 3 metriä leveitä. VLF antennin aallot 100 kilometriä ja ELF antennin aallot neljännes Maan läpimitasta.
Krm 04.09.2011 00:21:20
341280
Re: Occamin partaveitsi
Ateisti262779 kirjoitti 04.09.2011 (341243)…
>hurtta kirjoitti 02.09.2011 (341082)…
>>Pena kirjoitti 02.09.2011 (341072)…
>>>RK, sinä vaan et ymmärrä
>>>nykyfysiikasta hölöyksen pöläystä.
>>>Olet siitä pihalla kuin fuksi 1.
>>>päivänä. Sinun tietämyksesi on 1800-
>>>luvun fysiikassa.
>>…………….
>>pätevät kappaletasolla mutta eivät
>>kvanttitasolla. Kaikilla teorioilla
>>on aina pätevyysalueensa, joka on
>>rajallinen, myös kvanttimekaniikalla.
>>Enqvist ei tätä valitettavasti
>>ymmärrä.
>Luultavasti meillä on paljon syytä
>kiittää tätä tieteilijää
>tiedottamisestaan ym., mutta
>tuollainen keskustelutapa on täysin
>väärä, liian henkilökeskeinen. Se
>sotkee kaikki hakukoneiden haut.
>Tietyn väitejoukon vääryyttä voi
>ilmaista myös ilman henkilöihin
>viittaamista, jos on eri mieltä
>joistain väitteistä.
>Kyllä se kvanttimekaniikka ja myös
>suhteellisuusteoria vaikuttaa myös
>pöytien ja tuolien skaalassa, mutta
>todella vähän, ja siksi tässä on
>semanttinen kysymys pätevyysalueesta.
>Jos väärässä olo riippuu semanttisen
>kysymyksen vastauksesta, silloin ei
>pidä olla niin jyrkkä tuomitsemisessa.
>Ja:
>Valon interferenssikuviot voivat
>olla myös paljain silmin näkyviä.
>100Mhz FM radion aallot ovat 3
>metriä leveitä. VLF antennin aallot
>100 kilometriä ja ELF antennin aallot
>neljännes Maan läpimitasta.
Jos fysikaalisen maailmankuvan esityksessä pannaan vähääkään painoa Occamin parta-veitselle, niin kyllä se on klassinen fysiikka, jota tarvitaan. Kaikki selittelyt modernista fysii- kasta ilman tarpeellista matematiikkaa, ovat vain turhaaa löpinää, josta klassillisessa fysiikassa päästiin ja oli pakko päästä eroon. Yleinen periaate, jota ei voi käyttää, ei ole minkään arvoinen minkäänlaisessa tekemisessä, ei edes maailmankuvan selittämisessä.
riiviö 05.09.2011 00:21:41
341301
RK 05.09.2011 00:22:04
341324
Re: Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”….
Lehdistössä hölynpölytieteellinen kampanja loppuakin mekaniikan opetusta vastaan?
(Mekananiikka ja sen mallit ovat mitä suurimmassa määrin paitsi kaiken fysiikan myös matematiikan opillinen tausta. Tämä ei tarkoita mitään ”jymähtämistä Newtonin ja Einsteinin välisen ajan ns. mekanistiseen maailmankuvaan, jonka kaikkia ideologisisa ”johtopäätöksiä”, tosiasiassa aksioomia, kaikki tieteeteenharjoittajat eivät silloinkaan hyväksyneet…)
Enqvist on niin kauhea valehtelemaan tieteen historiasta, että pystyn suurin piirein arvaamaan, mitä seuraavaksi ”törähtää”…
http://www2.aamulehti.fi/verkkolehti/a/2011/09/05/…
Juha Vainio, Aamulehti
” Fysiikan opettajat ahtavat lukiolaisiin sirpaletietoa
” Lukio: Opetussuunnitelma on niin laaja, että kokeelliseen opetukseen ei ole aikaa ”
Fysiikan opetus on mennyt liian kunnianhimoiseksi lukiotasolla.
Tätä mieltä ovat tamperelaisen Sammon keskuslukion fysiikan lehtori Tomi Anttila, 36, ja Tammerkosken lukion fysiikan lehtori Jari Stenfors, 57.
Lehtorien mielestä lukion fysiikassa pitäisi keskittyä suuriin kokonaisuuksiin. Tällä hetkellä oppilaille opetetaan kaikesta vähän ja sirpaletietomaisesti.
– Emme pysty syventymään mihinkään kokonaisuuteen. Kunnolla toteutetut kokeelliset lähestymistavat vaatisivat enemmän aikaa tai vähemmän vaatimuksia, Anttila kertoo ja viittaa täyteen ahdettuun opetussuunnitelmaan, jota on noudatettava.
27 vuotta fysiikkaa opettanut Stenfors on Anttilan kanssa samoilla linjoilla. Opetussuunnitelmaa pitäisi muuttaa, jotta oppilailla olisi mahdollisuus oppia paremmin kokonaisuuksia.
– Mekaniikkaa pitäisi karsia opetuksesta. Nyt pyörimisliikettä ja gravitaatiota opetetaan kahdella omalla kurssillaan.
Stenforsin mukaan esimerkiksi sähköopissa pitäisi tehdä paljon kokeellisia töitä, jotta opiskelijat ymmärtäisivät käytännössä sähkömagneettista vuorovaikutusta.
– Sähköoppi on tärkeä osa fysiikan opintoja ja kokeellisia töitä pitäisi tehdä lähes joka tunnilla. Aikaa ei ole tarpeeksi.
Jatkuva puheenaihe
Fysiikan lukio-opetus on viime aikoina noussut ammattikunnan sisällä suureksi puheenaiheek- si.Tiede-lehden hiljattain julkaisemassa artikkelissa fysiikan kirjoja arvosteltiin vanhanaikaisiksi ja opetuksen sisältöä 100 vuotta vanhaksi.
Lehtorit ymmärtävät kritiikin, mutta painottavat, että ongelma ei ole kirjoissa tai opetuksessa vaan jälleen kerran opetussuunnitelmassa.
– Kirjat on tehty niin, että ne vastaavat opetussuunnitelmaa. Myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetus lähtee oletuksesta, että asiat on opetettu tutun kaavan mukaan.
Anttila muistuttaa, että fysiikan opintojen sisällöstä keskustellaan jatkuvasti opettajapiireissä. Vaikka monet opettajat haluaisivat muutoksia oppiaineen pakolliseen sisältöön, yhdessä asiassa he ovat hänen mukaansa samaa mieltä. Fysiikan perusasiat ovat pitkälti samanlaisia kuin 100 vuotta sitten.
– Tiede-lehden artikkelin kritiikissä viitattiin siihen, että fysiikan lukio-opetus pitäisi aloittaa kiin- nostavilla asioilla, kuten universumin synnyn käsittelyllä, jotka ovat nyt valtakunnan kursseista viimeisenä.
Anttilan mukaan ongelma on siinä, että mikäli modernia fysiikkaa haluaa syventää, on tunnettava fysiikan perusteita.
– On mahdotonta opiskella syvällisellä tasolla modernia fysiikkaa, eli esimerkiksi aineen raken- netta, ennen kuin ymmärtää mekaniikasta ja aaltoliikkeestä. Sen vuoksi nykyisiä fysiikan kirjoja ei voi lukea takakannesta alkaen, Anttila muistuttaa.
” Mekaniikkaa pitäisi karsia opetuksesta. Nyt pyörimisliikettä ja gravitaatiota opetetaan kahdella omalla kurssillaan. ”
Jari Stenfors, lehtori
Fakta: Kurssit
Fysiikan lukio-opetuksessa on yksi pakollinen kurssi, fysiikka luonnontieteenä, jonka tarkoitus on tutustuttaa tieteelliseen ajatteluun, suureisiin, vuorovaikutuksiin, liikkeeseen, aineeseen, säteilyyn ja maailmankaikkeuteen.
Lukiot tarjoavat lisäksi seitsemän syventävää valtakunnallista fysiikan kurssia. Lukioilla on myös omia syventäviä kursseja. ”
” RK kirjoitti 31.08.2011 (340912)…
”http://www.tiede.fi/artikkeli/1402/koulun_fysiikka_jumiutui_sadan_vuoden_taakse
” Koulun fysiikka jumiutui sadan vuoden taakse
10.08.2011
Teksti: Annikka Mutanen
Tiede edistyy, mutta edistyvätkö oppikirjat? Katsastimme lukion fysiikan ja biologian uusimmat kirjat yhdessä yleisön ja arvostettujen tieteen tekijöiden kanssa. Fysiikassa tulos on synkkä, ja biologiastakin puuttuu punainen lanka.
Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011.
Maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia, elämän sukupuu selviää geenit lukemalla, ja lääkkeitä voidaan räätälöitä potilaan perimän mukaan. Massan aiheuttaja saattaa ihan kohta löytyä, ja kvanttitietokone on ennen pitkää käsissä. Maailmasta ja elämästä selviää jatkuvasti kiehtovaa ja hyödyllistä uutta tietoa.
Tiede edistyy, mutta edistyvätkö koulukirjat? Tarjotaanko koululaisille jälkeenjäänyttä maailmankuvaa? Tiede-lehti lähti selvittämään asiaa yleisön ja kolmen professorin avulla.
Opettajat, lukiolaiset ja muut kiinnostuneet pohjustivat aihetta nettikommenteilla. Kosmologian professori, kirjailija Kari Enqvist katsasti lukion fysiikan uusimmat oppikirjat. Evolutiivisen kehitysbiologian uranuurtaja, akatemiaprofessori Jukka Jernvall silmäsi biologian kirjasarjat. Matematiikan ja luonnontieteen pedagogiikan professori ja oppikirjojen tekijä Jouni Viiri kommentoi kritiikkiä. ”
Enqvist on pimahtanut: nyt ei muka voimia ole enää enää lainkaan olemassa…
” Professori itse oli koulussa huono fysiikassa. Numero laski välillä viitoseen. Mekaniikka ei ollut hänestä ollenkaan helppoa.
– En koskaan tajunnut voiman komponentteja. Myöhemmin yliopistossa ymmärsin, että eihän niitä ole oikeasti olemassakaan. Todellisuudessa tilanteissa vaikutti vain yksi voima: gravitaatio.
Pedagogi Viiri tukee Enqvistin havaintoa. Fysiikan voiman käsite on opiskelijoille tutkitusti vaikea. Vaikka ilmiöt ovat käsin kosketeltavia ja silmin nähtäviä, niihin sovellettava käsiterakennelma ei ole sopusoinnussa arkiajattelun kanssa.
– Tieteellisessä ajattelussa koko voima voidaan hävittää, ja lukion fysiikassakin sitä voisi periaatteessa kokeillla. ”
Mirror neurons do not exist. ”
TomiP 05.09.2011 00:22:05
341325
Re: Occamin partaveitsi
Huomauttaisin, että myös koko klassinen fysiikka voidaan muotoilla täysin ilman voiman käsitettä. Ns. Lagrangen ja Hamiltonin mekaniikoissa, jotka ovat ekvivalentteja Newtonin mekaniikan kanssa, ei ole voiman käsitettä.
Krm kirjoitti 04.09.2011 (341280)…
… jatkuu…
Ilmoita asiaton viesti