ristojkoivula

Sosiaalipsykologian klassikkokoe oli huijausta

  • Sosiaalipsykologian klassikkokoe oli huijausta

 

Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston ns. Zimbardon vankilakoe vuodelta 1971 on ollut siitä asti psykologian oppikirjojenkin va- kiokamaa. Siinä joukko alan miespuolisia opiskelijoita jaettiin mielivaltaisesti kahteen ryhmää: vankeihin ja vartioihin, ja kat- sottiin, mitä rupeaa tapahtumaan. Koulutusta ei annettu. Ryh- mien välit rupesivat heti jyrkästi kärjistymään ja kahden viikon mittaiseksi tarkoitettu koe keskeytettiin kuuden päivän kuluttua.

Samalla kun koetta on kritisoitu epäeettiseksi, lähes kaikki hy- vin erilaiset koulukunnat freudisteista behavioristeihin ja "evo- luutiopsykologeista" toiminnanpsykologeihin ovat pitäneet sitä jossakin suhteessa mielenkiintoisena ja mainitsemisen arvoi- sena. Kokeelliset psykologit ovat kritisoineet koejärjestelyjä kuten johtajan toimintaa "vankilanjohtajana", keskeisenä vaikuttajana.

Nyt "koe" on osoittautunut huijaukseksi, mm. asianomaisten itsensä kertomana.

 

Laitetaan nykyinen suomenkielinen wikisivu tähän, koska kohta se muuttuu:

" Stanfordin vankilakoe

 

Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vanki-lanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla.

Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka oli kaikki ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi. Kaikki osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.

Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esittämään vanginvartijoita, puolet vankeja. Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi.

Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnu- mero.Oikeita nimiä ei käytetty.Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut,jonka varustuksiin kuu- luivat aurinkolasit,kumipamppu ja pilli.Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita eikä koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.

Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuu-den päivän kuluttua. Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin.Vartijat alkoi- vat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangais-tuksia. Koe keskeytettiin erityisesti jatko-opiskelija Christina Maslachin vaatimuksesta; Maslachin tehtävänä oli haastatella kokeeseen osallistujia. [1]

Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös ar-vosteltu paljon. Sitä on pidetty epäeettisenä,ja sen tieteellisyys on kyseenalaistettu. Väitteiden ja pal- jastuksien mukaan esimerkiksi osallistujien ohjeistus ja opastus eivät olleet sitä mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, ja roolit ja reaktiot olivat ainakin osittain näyteltyä [2].

Koe populaarikulttuurissa

Koe on ollut pohjana useammalle elokuvalle. Vuonna 2001 valmistunut Oliver Hirschbiegelin Das Experiment perustuu tapakseen. Vuonna 2015 ilmestyneen The Stanford Prison Experiment -elokuvan on ohjannut Kyle Patrick Alvarez ja käsikirjoittanut Tim Talbott [3].

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Hamilo 2011
  1. The Standford Prison Experiment IMDb-sivustolla, viitattu 14.6.2018

 

Kuuluisa vankilakoe paljastui teatteriksi

klo 10:04 | 15.6.2018

 

Vartijoita ohjattiin käyttäytymään julmasti, ja kokeen johtaja hääri itse vankilanjohtajana.

Lähes jokainen on kuullut Stanfordin vankilakokeesta.

Vuonna 1971 yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo järjesti kuuluisan kokeen. Stanfordin yli-opiston psykologian laitoksen kellariin rakennettiin ”vankila”. Kokeeseen värvättiin 24 keskiluokkais-ta, tervettä ja henkisesti vakaata vapaaehtoista nuorta miestä, joista puolet roolitettiin vangeiksi ja puolet vartijoiksi.

Tarkoitus oli selvittää, miten ihmiset käyttäytyvät vankilaoloissa ja sopeutuvat valtasuhteisiin. Kokeen piti kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän jälkeen, kun vartijan roolin omaksuneet alkoivat kohdella vankeja julman sadistisesti ja vangit ahdistuivat pahoin.

Koetta on käytetty vuosikymmenet oppikirjaesimerkkinä siitä, miten hyvästäkin ihmisestä voi tietyssä tilanteessa ja ympäristössä tulla paha. Se on epäilemättä yksi maailman kuuluisimmista tieteellisistä kokeista.

Ranskalainen taloustieteen tohtori ja elokuvaohjaaja Thibault Le Texier on nyt kirjoittanut kokeesta uuden paljastuskirjan.Se vetää yhteen jo aiemmin kokeesta esitettyä kritiikkiä ja osoittaa hiljattain jul-kaistujen dokumenttien pohjalta kokeen tieteellisen pohjan niin huteraksi, ettei siitä voi tehdä mitään mielekkäitä yleistyksiä.

Kokeen sadistisin vartija ja kuuluisan hermoromahduksen kokeessa saanut vanki ovat kertoneet oman käytöksensä olleen pelkkää teatteria.

Toisekseen moni asia kokeen toteutuksessa sai osallistuja sopeutumaan odotuksiin, joita he kuvittelivat tutkijoilla heitä kohtaan olevan. Vartijoita jopa kannustettiin käyttäytymään julmasti.

Lisäksi vangit eivät saaneet keskeyttää koetta, vaikka heidän oli näin annettu ymmärtää ennen kokeen alkua.

Zimbardo sotkeutui itse kokeeseen esittämällä vankilanjohtajaa, mikä saattoi vaikuttaa osallistujien käytökseen ja Zimbardon omiin tulkintoihin kokeen tuloksista.

Kaikkiaan tutkimusasetelmasta ei voida uskottavasti erottaa, mikä seikka tarkalleen ottaen aiheutti sen, että kokeessa kävi niin kuin kävi.

Toisin sanoen maailman kuuluisin psykologinen koe ei todista sitä, mitä sen on väitetty todistavan: että kenestä tahansa voi pahoissa olosuhteissa kuoriutua sadisti. Lisäksi kokeen toteutus oli eettisesti hyvin kyseenalainen.

Tutkimuksen tieteellisestä pätevyydestä ja metodeista on ylipäänsä kiistelty 1970-luvulta asti, mutta silti sitä esitellään edelleen melko kritiikittömästi lähes kaikissa psykologian perusoppikirjoissa.

Tietokirjailija Ben Blum summaa vankilakokeen ongelmia Medium-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, johon hän on myös haastatellut asianosaisia.

Yksi kuuluisimmista hetkistä vankilakokeessa koettiin vain 36 tunnin jälkeen, kun vanki numero 8612 sai hermoromahduksen komerossa, johon hänet oli erityisenä rangaistuksena suljettu. Kokeessa vankeja oli kielletty käyttämästä nimiään. Heidät tunnettiin vain numeroina.

”Ne eivät päästä minua pois. Minun on pakko päästä pois täältä! Lääkärille, mihin tahansa, en kestä enää, en yhtään yötä!” vanki 8612 huusi ja potki komeron ovea.

Vanki 8612 oli oikealta nimeltään Douglas Korpi, tuolloin 22-vuotias opiskelija. Hänet vapautettiin kokeesta ensimmäisenä vankina raivokohtauksen jälkeen.

Myöhemmin Korpi, nykyään psykologi itsekin, on kertonut vain näytelleensä.

”Kuka tahansa asiantuntija kuulisi,että se oli esitystä.En ole kovin hyvä näyttelijä.Minusta suoriuduin aika hyvin, mutta kuulostan siinä enemmän hysteeriseltä kuin psykoottiselta”, Korpi kertoi haastattelussa hiljattain.

Korpi kertoo, että hän nautti kokeesta kovasti ensimmäisenä päivänä. Vangit tiesivät, etteivät vartijat saa satuttaa heitä, ja koko poppoo koostui tavallisista, valkoihoisista college-opiskelijoista.

”Se oli vain työtä. Sain huutaa, kirkua ja esittää hysteeristä,leikkiä vankia. Se oli hyvä työ ja olin hyvä työntekijä.”

Korven paniikkikohtauksessa oli silti pohjaakin, mutta se ei johtunut vartijoiden käytöksestä. Korpi ei saanutkaan kokeen aikana lukea pääsykoekirjoja, kuten hän oli luullut. Pian selvisi, ettei kokeesta saa myöskään poistua, vaikka näin oli kerrottu.

Niinpä Korpi päätti näytellä päästäkseen pois. Aluksi hän yritti esittää pahoja vatsakipuja. Kun se ei tepsinyt, Korpi järjesti hermoromahduksen.

Moni muukin vanki järkyttyi siitä, että koetta ei voinut keskeyttää. Osallistujille oli aluksi sanottu, että he saisivat keskeyttää kokeen halutessaan, mutta kokeen alettua kävi ilmi, ettei tämä olekaan mahdollista.

Zimbardo on kiistänyt, että vangit olisi pakotettu jäämään, mutta Le Texierin löytämistä vanhoista nauhoitteista käy ilmi, että kokeesta poistuminen oli mahdollista ainoastaan lääketieteellisistä syistä.

Zimbardon mukaan kokeeseen osallistuvien allekirjoittamassa suostumuslomakkeessa oli kerrottu, että kokeesta pääsee pois, jos sanoo selkeästi ”haluan lopettaa kokeen”. Suostumuslomakkeessa mitään tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.

Tämä muuttaa radikaalisti sitä tulkintaa, että vangit ahdistuivat vartijoiden sadistisesta käytöksestä. He ahdistuivatkin luultavasti siitä, että tajusivat oikeasti olevansa vankeina.

Toinen kuuluisa hahmo kokeessa oli vanginvartijoista sadistisin, lempinimen ”John Wayne” saanut Dave Eshelman. Eshelman kohteli vankeja kaikista vartijoista rajuimmin ja julmimmin.

Hän on jo vuosia kertonut, että kaikki oli pelkkää näyttelyä.

”Otin sen improvisaatioharjoituksena. Koin tekeväni, mitä tutkijat halusivat minun tekevän, ja ajattelin onnistuvani roolissani paremmin, kun kehitän tällaisen todella inhottavan vartijan hahmon”, Eshelman kertoo Medium-lehdessä.

Eshelman oli harrastanut näyttelemistä lukiossa ja nähnyt hiljattain nähnyt elokuvan Cool Hand Luke, jonka hahmolta hän omaksui sadistisen vartijan rooliin sopivan etelävaltioiden aksentin.

Koetta johtanut Zimbardo tuli erikseen kiittämään Eshelmania kokeen jälkeen.

”Kävelin käytävällä ja hän tuli kertomaan, miten loistavaa työtä olin tehnyt. Minusta oikeasti tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain hyvää, antanut panokseni ihmisluonnon ymmärtämiseen.”

Vartijoiden annettiin myös ymmärtää, että heidän tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ei pidä paikkaansa, että he omaksuivat täysin itsenäisesti ja spontaanisti julmat tapansa kokeen edetessä.

Ennen koetta Zimbardon tutkimusapulainen, opiskelija David Jaffe oli järjestänyt kokoontumisen, jossa muiden opiskelijoiden kanssa pohdittiin erilaisia tapoja hankaloittaa vankien oloja ja kiusata näitä. Suuri osa näistä ideoista päätyi kokeeseen, ja kokeessa vankilanjohtajaa esittänyt Jaffe moitti vartijoita, jos nämä eivät käyttäytyneet tarpeeksi ankarasti.

”Vartijoiden täytyy ymmärtää, että heidän on oltava niin sanotusti kovia vartijoita. Toivottavasti saamme tästä kokeesta vahvoja suosituksia (Yhdysvaltain vankilajärjestelmän) uudistamiseksi, niin että pääsemme mediaan ja lehtiin”, Jaffe sanoo nauhalla eräälle vartijalle.

Koe sai alusta lähtien valtavasti mediahuomiota, mitä tekijät siis toivoivatkin. Ensimmäinen artikkeli tutkimuksesta julkaistiin poikkeuksellisesti The New York Timesissa eikä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa.

Uusi myllerrys vankilakokeen ympärillä on saanut osan psykologeista vaatimaan, että Stanfordin vankilakoe poistettaisiin oppikirjoista.

Nyt jo 85-vuotias Zimbardo vastaa tuoreeseen kritiikkiin myös itse.

”Ihmiset saavat sanoa kokeesta mitä haluavat. Se on psykologian historian kuuluisin koe. Ei ole toista koetta, josta ihmiset puhuvat vielä 50 vuoden päästä. Se elää jo omaa elämäänsä. Jos Le Texier haluaa sanoa, että se on huijaus, se on hänen asiansa. En aio puolustaa koetta enää. Kokeen puolustukseksi riittää sen pitkäikäisyys”, Zimbardo kertoo Mediumille.

Hän ilmoittaa, ettei halua enää antaa yhtään haastattelua aiheesta.

”Se on ajan haaskausta.” "

 

Mitä todella haluttiin sanoa tai "todistaa"?



"Koe" antoi tukea kahdelle vastakkaisina pidetylle kuppikunnalle:sellaisille,jotka sanovat,että "ihmiset ovat syntyjään samanlaisia" (mm. behavioristit, mm. B. F. Skinner) ja sellaisille, jotka sanovat, että "ihmiset ovat synnynnäisesti väkivaltaisia" (ns. "tappaja-apina-sosiobiologit", mm. Raymond Dart). Ehkä siinä yritettiin noiden oppien välillä jotakin ns. "paskakompromissia"?

Edelleen tämä "tulos" sopi kuin nakutettu myös uskonnollisille ja hegelistisille psykologian harjoitta-jille ja "sielunhoitajille": SIINÄ NÄHTIIN, että "uskonto tarvitaan ihmisten rauhoittamiseksi!"

"Vankien pinnaa oli kuitenkin heti ruvettu ajamaan ulos tarmokkaasti, ja tekemällä sopimustenvas-taisia toimia, ja tällä myös (toisia?) vartijoita provosoitiin hurjiin "kurinpitotoimiin".

Sosiaalipsykologisissa kokeissa tutkitaan usein TÄYSIN MUUTA kuin koehenkilöille on ilmoitettu. Kirjat ovat väärällään tällaisia kokeita,esimerkiksi tässäkin linkeissä mainittu Milgramin koe (joka se-kin sekin saattaa vielä osoittautua huijaukseksi) jossa koehenkilöt antoivat tosilleen muka "tappavia" sähköiskuja.Koehenkilöiksi valitaan silloin tavallisesti kontekstissa sisällä olevia henkilöitä kuten juuri alan opiskelijoita, jotka jälkikäteen "ymmärtävät" menettelyn toisin kuin jotkut kireäpipoiset maallikot.

Oliko tässäkin mahdollisesti kysymys SIITÄ, ja virallisen (julkisen) rinnalla toinen tutkimusasetelma? Ehkä haluttiin tutkia nimenomaan reaktiota kokeenjärjestäjän petokseen?

NATOn ja CIAn psykologiantutkimusta johti tuolloin pavlovisti, Pavlovin oppilaiden Boris Babkinin ja Leonid Andrejevin ensin verensiirrolla ja sitten muiden sulfa-antibiooteilla saattohoidosta lantioluun tuberkuloosin takia pelastama kanadalainen Donald Olding Hebb (1904-1985, Hebbin laki, jota mm. oppilas,johtava neurofysiologi R. Douglas Fields on alkanut uudelleen kutsua Pavlovin laiksi, lausuttuna neurofysiologisessa muodossa). Hebb poltti päreensä ja iski rukkaset tiskiin seuraavana vuonna ilmeisestikin suivaantuneena NATO:n uudesta "maailmanideologiasuunnittelusta" sosiobio-logisti Edward O. Wilsonin ja "ID-kreationisti" Arthur E. Wilder-Smithin toimesta,jonka tarkoitus oli nimenomaan pelata ulos julkisesta Hebbin edustama koulukunta...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mutta miten on lopputuloksen laita,onko vastakkaista näyttöä olemassa,koska myötäilevää näyttöä on runsaasti tai sitten on vain todella huonoa säkää missä väärät ihmiset on aina päätyneet vartijoiksi.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Tässähän itse asiassa ei saatu mitään tieteellisiä ja esimerkiksi refereetarkastettavia tuloksia, joita tuloksia sitten olisi voinut toistaa ja kritisoida, koska tutkimus keskeytettiin eettisesti arveluttavana, eikä siitä varmaan tehty noin ollen mitään varsinaista tutkimusraporttiakaan.

Sen sijaan siitä aloitettiin kova mediamyllytys välittömästi.

Tämä herättää justiin, epäilyksiä, että se oli feikki alun pitäenkin eikä mikään "työtapaturma".

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Onko siis muista kokeista saatu näyttöä ihmisen käyttäytymisestä?

Kelpaako tällainen: "Raportin mukaan amerikkalaiset olisivat kiduttaneet vankeja kuulustelujen yhteydessä vuosina 2002–2014. Suurin osa tapauksista sijoittuu vuosille 2003–2004. Yhdysvallat ja sen liittolaiset hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 2001 syrjäyttääkseen Taliban-hallinnon.

Raportin mukaan Yhdysvaltojen armeija näyttää alistaneen vähintään 61 vankia kidutukselle, julmalle kohtelulle ja häväistykselle toukokuun 2003 ja joulukuun 2014 välisenä aikana."

Lähde: yle

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Meillä on ikiajoista näyttoä siitä, että ihminen on vain yksi elukka muiden joukossa tosin kierompi ja raaempi kuin muut ja kova keksimään selityksiä teoilleen. Aiheessa en näe siis mitään tutkimisen arvoista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Minua kiinnostaa eniten näissä jutuissa se normaaliksi kutsuttu.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen
Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #11

Ei vaan se tavallinen sekä normaali ihminen. Mikä sellainen oikein onkaan.

Tässä videossa aiheeseen päästään n.4min kohdalla https://youtu.be/IQi5igCNDJs

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula Vastaus kommenttiin #12

"Normaalilla" ei tarvite eriokoitaitoja, vaan perustavallinen taito PITÄ*VÄ LOGIIKKA, joka hulluilla pätkii ilman mitään erityistä syytä ja suuria houkuttimiakin.

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2570...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #13

Luki pääsyn olevan kielletty

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Puheenvuoron keskusteluohje: "Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde."

Kirjoituksessa oli siis ainakin kaksi ylipitkää lainausta, eikä tekstistä käynyt mitenkään ilmi, missä kohtaa lainaus alkoi ja päättyi ja mikä oli kirjoittajan omaa tekstiä. Vähän Huhtasaari-meininkiä.

    «Oliko tässäkin mahdollisesti kysymys SIITÄ, ja virallisen (julkisen) rinnalla toinen tutkimusasetelma? Ehkä haluttiin tutkia nimenomaan reaktiota kokeenjärjestäjän petokseen?»

No varmaan Zimbardo olisi sitten tehnyt siitä jonkin julkaisun, eikö? Vai oliko ajatus, että isossa ja kalliissa kokeessa tutkittiin jotain vain näennäisesti, julkaistiin siitä laajasti, mutta sitten oli piilotutkimus, jonka tuloksia ei koskaan julkaistu? Yleensä tutkijat mielellään julkaisevat tuloksensa saadakseen niistä meriittejä ja tässä Zimbardo on saanut vuosikymmenien ajan kunniaa ja mainetta julkaisemistaan tuloksista. Vai oliko koko tutkimus vain hämäystä ja todellinen tilaaja oli CIA? FBI? KGB? Supo?

Vai oliko kyse sosiaalipsykologisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin tiedeyhteisön ja yleisön reaktioita feikkitutkimukseen, Sokal-tapauksen kaltaisesti?

Vai olivatko todellisena tutkimuskohteena ne, jotka lähtevät rakentelemaan sellaisista salaliittoteorioita?

Voimmeko tietää milloinkaan?

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Puheenvuoron keskusteluohje: "Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde."

Kirjoituksessa oli siis ainakin kaksi ylipitkää lainausta, eikä tekstistä käynyt mitenkään ilmi, missä kohtaa lainaus alkoi ja päättyi ja mikä oli kirjoittajan omaa tekstiä. Vähän Huhtasaari-meininkiä. "

Juu vähän muistuttaa, mutta kun siinä on nuo linkit, joista näkee, jos viitsii avata, niin en viitsinyt näin lyhyeen viestiin pistää erikseen sanojia.

" «Oliko tässäkin mahdollisesti kysymys SIITÄ,ja virallisen (julkisen) rinnalla toinen tutkimusasetelma? Ehkä haluttiin tutkia nimenomaan reaktiota kokeenjärjestäjän petokseen?»

No varmaan Zimbardo olisi sitten tehnyt siitä jonkin julkaisun, eikö? "

Ei välttämättä, jos ja kun kyseessä olisi ollut jokin sota- tai muu institutionallista väkivaltaa palveleva sotasalaisuustutkimus.

Minä pistin sen takia tuon Hebbin, joka muuten tutki mm. aivopesua, joka on sanana nykyään kokonaan bannattu muuten paitsi että Pavlovin ja ehdollistumisteoreetikkojen väitetään vastustajien taholta uskovan sellaiseen.

USA:n psykentutkimuksen syvimmissä sisäpiireissä alettiin jo tuolloin uskoa ns. gykoamonglykaaniteorioihin (Ajit Varki)

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/sialii...

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/...

Sokerit mieltä muovaamassa:

- Sokeriko erottaa meidät apinoista

Pakanasanomienkin palstoilla on käyty keskustelua ns.tieteellisen ihmiskuvan kysymyk-sistä. Keskustelu on koskenut ihmisen ajattelun, tietoisuuden, tahdon ja psyykkisten toimintojen suhdetta lähimpien eläinsukulaistemme psyyken ominaisuuksiin. Edellä mai-nittuja kysymyksiä voidaan tutkia tieteellisesti ja yksi tällaisista tieteenaloista on v.1904 lääketieteen nobelistin I.P. Pavlovin aikanaan perustama neurofysiologia, jonka piirissä kehitys on viime aikoina ollut erityisen nopeaa.

Uusimpien tutkimusten mukaan suurimman eron ihmisen ja simpanssin keskushermosto- jen välille aiheuttaa se, että solupintojen sokerit poikkeavat melko jyrkästi lajien välillä. Simpanssin sialiini (siaalihappo, sialic acid) on korvautunut ihmisellä suurella joukolla monimuotoisempia sokeriyhdisteitä. Juuri tämän arvelee Kalifornian San Diegon yliopiston Sokeribiologian tutkimuskeskuksen johtaja professori Ajit Varki olevan ihmisen aivokuoren simpanssiin nähden suunnattomasti tehokkaamman ehdollistumiskapasiteetin taustalla (New Scientist 26.10.2002 Sugar Rush: Did sugars make us smart?).

Kokeet osoittavat, että sellaisilla eläimillä kuten hiirillä ja apinoilla sialiinitaso on aivoissa paljon matalampi kuin muissa kudoksissa,mutta vain ihmisellä kyseinen aine puuttuu kokonaan,ja se puuttui myös neanderdalin ihmiseltä.Varki ja muut valmistelevat kokeita, joissa hiiren aivoista poistetaan sialiini, ja katsotaan mitä ilmenee.

Sokerit toimivat erilaisina "kynsinä","kytkiminä" ja "tunnistusnappeina" kaikkien solujen pinnalla, mutta aivokuorella niillä näyttäisi olevan aivan erityinen rooli juuri ehdollistumis- järjestelmässä. Niillä on nimittäin geenien koodaamiin valkuaisaineisiin nähden suunnat- tomasti suurempi monimuotoisuus ja sitä tietä potentiaalinen informaatiokapasiteetti. Pro- fessori Ajit Varki kirjoittaa mainitussa lehdessä: "Jos kysytte, mikä on tietyn solutyypin gly- komi (termi on analoginen genomille,eli solun kaikkien geenien,ja proteomille,sen kaikkien proteiinityyppien joukolle), niin se on monituhatkertaisesti sen genomia monimutkaisempi".

Edelleen kirjoituksessa todetaan, että tuo "monituhatkertaisesti" antaa kovasti aliarvioidun kuvan todellisesta tilanteesta. Sokerit koostuvat noin kymmenestä "alkeispalasta", kun geenit koostuvat kahdesta (adeniini-tymiini ja sytosiini-guamiini, jotka lisäksi voivat olla kahdella tavalla ketjussa). Kaksi noista kymmenestä on jokaiselle tutut glukoosi (rypäleso- keri) ja fruktoosi (hedelmäsokeri,ja niiden yhdistelmä on sitten tavallinen ruokosokeri). Nuo palat voivat kuitenkin liittyä toisiinsa monin eri tavoin, esimerkiksi erilaisissa kulmissa. Ku- vaavaa on,että kun kuuden askelman DNA-pätkällä on 4^6=4096 mahdollista muotoa, niin kuuden alkeissokerirenkaan glykosaminoglykaanilla mahdollisia muotoja on 12 miljardia!

Solussa monimutkaisia sokereita syntetisoi Golgin laite entsyymien avulla, jotka ovat gee- nien määräämiä.Geenit eivät siis suoraan koodaa sokereita,ja välillisestikin ne voivat peri- aatteessakaan määrätä eksaktisti vain joitakin tärkeimpiä yksinkertaisia sokereita. Lopul- lisen muotonsa monimutkaiset molekyylit saavat ympäristö- ja solunulkoisistakin syistä erityisesti solujen pinnalla.

San Diegon tutkimukset antavat mahdollisuuden olettaa, että monimutkaisilla sokerimole- kyyleillä eli hiilihydraateilla,joita tähän asti on pidetty enemmänkin solun energiavarastona, on merkitystä ihmisen psyykkisten prosessien muodostajana.Jos tulevaisuuden tutkimuk- set vahvistavat tämän, se tulee olemaan tärkeä askel sekä tajunnallisten ilmiöiden demys- tifioimisen että niiden sellaisen vääränlaisen liian suoraviivaisen biologisoimisen torjumi- seksi, jonka mukaan kaikki informaatio aivoissamme olisi vahvasti geenien määräämää.

Keskushermostomme tai geenistömme "informaatiokapasiteetti" ei siinä tapauksessa aseta mitään esteitä psyykkisten prosessien materialistisen perustan suunnalta niiden tieteelliseksi selittämiseksi. Lupaavalta vaikuttaa silloin Darwinin, Pavlovin, ns. kielellisen ajatteluteorian (mm. Vygotsky), ja viimeisimpänä lenkkinä University of California San Diegon tutkijoiden mm. Ajit Varkin ja Marty Serenon tutkimuslinja.

Risto Koivula "

Teoria glykosaminoglykaanien roolista ei ole aivan perätön, mutta teoria informaation "KOODAAMISESTA" siihen kuten geehin ei ole sen toimintamekanismi.

Tuo juttu meni aikanaan Aamuleden yleisönosastosta Uutisvuotoonkin täydennettäväksi, että " XXX erottaa ihmisen apinasta ". Oikeana vastauksena "sokeri".

Täällä on kuvia glykosminoglykaaneista:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/epigen...

" Vai oliko ajatus, että isossa ja kalliissa kokeessa tutkittiin jotain vain näennäisesti, julkaistiin siitä laajasti, mutta sitten oli piilotutkimus, jonka tuloksia ei koskaan julkaistu? "

Se oli tavallinen pulinalehdistö joka julkaisi ja viimmestä päälle laajasti, ja siitä tehtiin pari elokuvaakin.

" Yleensä tutkijat mielellään julkaisevat tuloksensa saadakseen niistä meriittejä ja tässä Zimbardo on saanut vuosikymmenien ajan kunniaa ja mainetta julkaisemistaan tuloksista. Vai oliko koko tutkimus vain hämäystä ja todellinen tilaaja oli CIA? FBI? KGB? Supo? "

Nuo kaksi ensimmäistä, jos noin oli.

" Vai oliko kyse sosiaalipsykologisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin tiedeyhteisön ja yleisön reaktioita feikkitutkimukseen, Sokal-tapauksen kaltaisesti? "

Sekään ei ole absoluuttisen poissuljettua, koska jenkit just silloin vlamisteli tätä feikki"tiede"ideologia(ohjaus)opraatiotaan:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/265667

" Vai olivatko todellisena tutkimuskohteena ne, jotka lähtevät rakentelemaan sellaisista salaliittoteorioita?

Voimmeko tietää milloinkaan? "

Jenkit on aina tienneet, että tuo on feikkiä, mutta ne on JUST NYT päästäneet tämän julki, mistä on ollut kysymys. Tämä on heille aivan tavallista,jos jokin feikki on muodostunut myllynkiveksi, ja USA:n valtio tyhmänkirjoihin tai esimerkiksi että se olsi tehnyt raskaita virheitä jossakin sodassa. Siten on saatu julkisuuteen mm. Molotovin ja Ribbentropin neuvottelumuitiot, natsien pääideologi Hans Berger, Pavel Sudoplatovin muistelmat ja monta muuta vastaavaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Ei tuo Wikipedian tarina ainakaan millään lailla vakuuta , miten sitä koetta loppujen lopuksi toteutettiin?

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Tämä taitaa kertoa enemmän meistä ihmisistä. Sitäkin väheksytään ¨ja aliarvioidaan eri syistä, mutta ettei vaan olisi siksi, etä se osuu totuuteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevai...

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Siihen aikaan, kun itse kävin armeijan samanlainen koe järjestettiin jokaisen saapumiserän kohdalla, kun alikersantit alkoivat kouluttaa uusia alokkaita.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#6

Enpäs ole koskaan kuullutkaan. minkälaisia tuloksia syntyi?
Niinisalossa v 65 järjestettiin jotakin palikkatestejä, en muuta muista.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Siis ei oikea koe, kuten palikkatesti, vaan olosuhteet olivat samantapaiset kuin kyseisessä vanki-vartija-kokeessa. Kai siinä itse kukin testasi soveltuvuuttaan armeijan komennuskäytäntöön.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset