ristojkoivula

Opetushallitus opettaa kumottua järjetöntä "peilineurooniteoriaa" opettajille!

Thumbnail image for mirror neuon.jpg

RK: Mitään "peilineuroneja" ei ole olemassakaan.
 

AIVOJEN TODELLINEN TOIMINTAMEKANISMI: GLIAHERMOSOLUT SÄÄTELEVÄT NEURONIEN SIGNAALILIIKENNETTÄ

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4426493/

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/myelinaatio-psyykkisen-toiminnan-perusta
 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

 

SUOMEN RIKOLLISTA PUOSKARILÖRÖTYSTÄ:

 

http://docplayer.fi/2196790-Aivot-oppimisen-valmiudet-ja-koulunkaynti.html

OPETUSHALLITUS:

AIVOT, OPPIMISEN VALMIUDET JA KOULUNKÄYNTI

Muistiot 2012:1

 

Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma

 

TILANNEKATSAUS TAMMIKUU 2012

Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä (toim.)

 

© Opetushallitus ja tekijät

Muistiot 2012:1

ISBN 978-952-13-5039-9 (pdf)

ISSN-L 1798-8896

ISSN 1798-890X (verkkojulkaisu)

Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy

www.oph.fi/julkaisut

SISÄLTÖ

Esipuhe .......................................................................................................................... 4

Oppimislähtöinen kognitio- ja neurotieteellinen tutkimus koulutuspoliittisesta näkökulmasta

Kari Nyyssölä ........................................................................................................................ 5

Oppimisen palapeli

Nina Sajaniemi ja Christina M. Krause .............................................................................. 8

Aivotutkimuksen näkökulma oppimisen haasteisiin erityisryhmiin kuuluvilla lapsilla

Teija Kujala ....................................................................................................................... 22

Varhaiset kielellisen kehityksen, lukutaidon ja itsesäätelytaidon ennusmerkit yksi- ja kaksikielisillä lapsilla

Maarit Silvén ..................................................................................................................... 34

Liikunta ja koulumenestys

Timo Jaakkola .................................................................................................................. 53

Johtopäätöksiä

Nina Sajaniemi, Christina M. Krause, Teija Kujala, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä ........................................................................................ 64

Kirjoittajat .......................................................................................................................... 68

 

Esipuhe

Aivot säätelevät elämäämme monin tavoin. Ilman pitkälle kehittyneitä aivoja emme olisi ihmislajina olemassa siinä mielessä kuin itsemme ymmärrämme. Näin ollen on aiheellista myös pohtia, miten aivot vaikuttavat oppimiseen.

Tästä nousee esille teemoja, joita käsillä olevassa tilannekatsauksessa tarkastellaan.

Aiheina ovat muun muassa oppimisen yleiset edellytykset neuro- ja kognitiotieteellisen tiedon pohjalta, oppimiseen liittyvät ongelmat, kielen kehitys sekä liikunnan merkitys aivoille ja oppimiselle.

Tilannekatsauksen tavoitteena on tuoda laajempaan tietoisuuteen neuro- ja kognitiotieteellisen tutki-muksen havaintoja oppimisesta ja koulunkäynnistä. Lisäksi neuro- ja kognitiotieteellisen näkökulman nostaminen koulutuspoliittiseen keskusteluun antaa mahdollisuuden luoda uudenlaisia näkökulmia koulutuksen kehittämiseen.

Tilannekatsaus toteuttaa osaltaan myös Opetushallituksen strategian mukaista ajattelua, jossa ole-massa olevaa tietoa kootaan yhteen,jalostetaan ja tarjotaan päätöksentekijöille sekä erilaisille intres- siryhmille helposti hyödynnettävässä muodossa. Tavoitteena on näin vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa.

Helsingissä 31.1.2012

Petri Pohjonen

Ylijohtaja

 

5

 

Oppimislähtöinen kognitio- ja neurotieteellinen tutkimus koulutuspoliittisesta näkökulmasta

Kari Nyyssölä

Hyvät oppimisen edellytykset luovat pohjaa tehokkaalle oppimiselle ja määrittävät samalla elinikäi-sen oppimisen puitteet ja mahdollisuudet. Koulu ajatellaan perinteisesti keskeisimmäksi oppimisen paikaksi. Oppimista tapahtuu kuitenkin myös koulun ulkopuolella, kuten kotona, päivähoidossa, työssä, vapaa-ajalla ja harrastusten parissa. Elinikäisen oppimisen ajattelun mukaisesti oppimisen kenttä on laajentunut horison-taalisesti ja koulukeskeisen oppimisympäristön ohella puhutaan informaaleista ja nonformaaleista oppimisympäristöistä.

Samalla tavoin koulutus- ja kasvatusalan tutkimus on laajentunut tarkastelemaan koulun, pedago-giikan ja opetussuunnitelmien lisäksi myös oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyviä kognitiotieteellisiä, neurotieteellisiä ja fysiologisia teemoja. Oppimista säätelee luokkahuoneessa tapahtuvan toiminnan ohella myös se, mitä tapahtuu oppilaiden itsesäätelyssä, aivojen toiminnassa ja kehon hallinnassa. Lisäksi kognitio- ja neurotie-teelliset prosessit määrittävät elinikäisen oppimisen edellytyksiä jo huomattavasti ennen kouluikää, jopa sikiövaiheessa.

Tällainen tutkimusparadigmaattinen muutos tuo koulutuspoliittiseen päätöksentekoon sekä koulutuksen kehittämiseen uudenlaisia lähestymistapoja. Oppimiseen ja koulutusjärjestelmään liittyvä tietoperusta kattaa kasvatustieteellisen tutkimuksen ohella yhä enemmän kognitio- ja neurotieteen, psykologian ja yhteiskuntatieteiden tutkimusalat.

Näin ajateltuna oppimisprosessin luokkahuonekonteksti välittyy yksilötasolla entistä enemmän neuro- ja biokemiallisten prosessien suuntaan. Samalla oppiminen ymmärretään yhä laajem-malti yhteiskunnalliseksi prosessiksi, jota säätelevät taloudelliset, yhteiskuntapoliittiset ja globaalit ilmiöt. Kiteytettynä voidaan todeta, että tutkimus seuraa näin myös omalta osaltaan elinikäisen oppimisen ajattelua, jossa oppiminen ymmärretään yksilöön, koulutus- ja kasvatusjärjestelmään ja yhteiskuntaan sidoksissa olevaksi laaja-alaiseksi prosessiksi.

Tässä tilannekatsauksessa tarkastellaan aivojen ja oppimisen välistä suhdetta kognitio- ja neurotieteellisestä näkökulmasta.Teemoina ovat aivojen kehittyminen ja siihen liittyvät ilmiöt oppi-misen kannalta, oppimiseen liittyvät ongelmat, kielen kehittyminen sekä liikunnan merkitys aivoille ja oppimiselle. Nämä teemat ovat oppimisen kannalta tärkeitä, ja ne sivuavat myös koulutuspoliittisia tavoitteita.

Tilannekatsauksesta käy muun muassa ilmi,että sosiaalinen vuorovaikutus on aivojen kehityksen kannalta välttämätöntä.Aivot kehittyvät nopeasti ensimmäisinä elinvuosina, mutta neurobiologisesti aivot kypsyvät vasta aikuisiän kynnyksellä, ja vieläpä niin, että sosiaalista kanssakäymistä ja vuoro-vaikutusta säätelevä aivojen etuosa kehittyy viimeisenä. Tämä auttanee selittämään kouluikäisten eriasteisia käyttäytymisongelmia niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.

6

Toisaalta keskeistä on myös havaita, että lapsen ja kasvattajan välisellä oikeanlaisella vuorovaiku-tuksella jo kotona ja päivähoidon piirissä voidaan ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja hillitä ongel-makäyttäytymistä. Tämä ajattelutapa on linjassa vuosille 2011–2016 laaditun Koulutuksen ja tutki-muksen kehittämissuunnitelman kanssa, jossa on otettu tavoitteeksi vahvistaa koulua oppilaiden emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittäjänä sekä tukea oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. "

[RK: KESKUSKAUPPAKAMARIN "Koulutuksen ja tukimuksen kehittäömissuunitelman"!!!

" KESKUSKAUPPAKAMARI

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011 – 2016

20.10.2011 |

Keskuskauppakamari kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosina 2011 – 2016 (KESU). Keskuskauppakamari on lausuntoaan varten kuullut myös kauppakamareiden näkemyksiä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä.

TIIVISTELMÄ KESKUSKAUPPAKAMARIN NÄKEMYKSISTÄ

Kehittämissuunnitelman lähtökohdat

Kehittämissuunnitelman painopistealueita ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähen-täminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Hallitusohjelman mukaiset linjaukset vastaavat hyvin Keskuskauppakamarin näkemyksiä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen painopistealueista.

Kehittämissuunnitelma tukee koulutuksen tasa-arvon vahvistamista ja sisältää paljon erilaisia toimia, joilla pyritään varmistamaan hyvät oppimisen edellytykset kaikille sekä tukemaan syrjäytymisvaaras-sa olevia lapsia ja nuoria.Julkisen talouden vakauttamiseen liittyen kehittämissuunnitelmassa on esi- tetty koulutusrakenteiden kehittämistä sekä opiskeluaikojen lyhentämistä ja läpäisyasteen nostamis-ta. Kestävää kasvua ja työllisyyttä edistetään koulutuksen laatua, työelämäyhteyksiä ja ennakointia parantamalla.

Sen sijaan kehittämissuunnitelma ei sisällä riittävästi Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamista tukevia toimenpiteitä. Hallituksen tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä on hyvä. Kehittämistoimissa painotetaan kuitenkin liikaa suomalaisten keskinäisten osaamis- ja koulutuserojen tasaamista. Kansainvälinen kilpailukyky edellyttää entistä enemmän uuden luomisen kykyä ja yrittäjyyttä. Suomalaisessa koulujärjestelmässä tulee kaikilla kouluasteilla vahvistaa sellaista asenneilmapiiriä, joka tukee uusien ratkaisuiden etsimistä sekä epävarmuuden ja epäonnistumisen hyväksymistä.

... " )



Mitä ww...   ???!!!

OPM: " Samaan tavoitteistoon kuuluvat myös koulukiusaamisen vähentäminen sekä suvaitsevaisuus- ja tapakasvatuksen lisääminen.

Oppimiseen voi liittyä muitakin kognitio- ja neurotieteellisiä ongelmia. Esimerkiksi kehitykselliset lukihäiriöt johtuvat usein aivojen perinnöllisestä poikkeavasta toiminnasta.

Monet erilaiset kehityshäiriöt eivät siis välttämättä johdu puutteellisesta tai ongelmallisesta kasvuympäristöstä, vaan niiden taustalla saattavat olla neurobiologiset tekijät.

Oleellisia kehittämiskohteita ovatkin erilaisten häiriöiden varhaiseen puuttumiseen ja oikeanlaiseen diagnosointiin tähtäävät toimet.

Koulutuspoliittisesta näkökulmasta neuro- ja kognitiotieteellisten tutkimustulosten hyödyntämisellä sekä varhaisella puuttumisella voidaan vähentää yksilöiden kokemaa pahoinvointia, parantaa oppi-misedellytyksiä ja elämänlaatua sekä pienentää yhteiskunnalle koituvia kustannuksia syrjäytymisen ja muiden ongelmien vähenemisen kautta. Tätä ajattelua tukee myös vuonna 2011 voimaan astunut tehostettua ja erityistä tukea koskeva perusopetuslain muutos, jonka tavoitteena on vahvistaa oppi-laalle suunnitelmallisesti ja oikea-aikaisesti annettavaa varhaista sekä ennalta ehkäisevää oppimisen ja kasvun tukea.

Kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen kuuluu oleellisesti kielen oppiminen. Siihen liittyy erilaisia kehitysvaiheita,ja ne voivat poiketa riippuen siitä, onko kyseessä yksi- tai monikielinen kasvuympä-ristö. Koulujärjestelmän kannalta tähän liittyy luonnollisesti maahanmuuttajataustaisten lasten kielel-listen valmiuksien tukeminen niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksen keinoin. Toisaalta koulu- tuksen kehittämisen kannalta kyse on laajemmin myös siitä, miten kielen oppiminen ja sen kehitys liittyvät esimerkiksi lukemaan oppimiseen. Kognitio- ja neurotieteellisen tutkimuksen avulla voidaan luoda näköaloja muun muassa sille, miten varhaiseen kielen oppimiseen liittyvät teemat ja mahdol-liset ongelmat voidaan ottaa huomioon esimerkiksi esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa.

Myös liikunta ja liikunnallisuus ovat tärkeitä aivojen kehitykselle ja sitä kautta oppimisen edellytysten vahvistumiselle. Näin liikunnan merkitys saa uudenlaisen ulottuvuuden, jossa fyysisen suorituskyvyn ja hyvinvoinnin ohella korostuu oppimisen ja kognitiivisten suoritusten parantuminen.

Kaiken kaikkiaan kognitiotieteellinen ja neurotieteellinen tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia ja nä-kökulmia koulutuksen kehittämiseen. Toisaalta siihen liittyy haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi tutki-mustulosten yleistettävyyteen, tutkimusasetelmien ja koetilanteiden laboratoriolähtöisyyteen sekä tieteenalojen erilaisiin käsitteistöihin. Kogni-tio- ja neurotieteellisestä tutkimuksesta saattaa kuitenkin olla huomattavaa hyötyä koulutuspoliittisille päätöksentekijöille ja koulutusalan ammattilaisille. Tämä vuoksi käsillä olevalle tilannekatsaukselle on olemassa selkeä tarve.

Tilannekatsauksen runkona on neljä artikkelia, joiden kirjoittamisesta vastaavat koulutukseen liittyvän neuro- ja kognitiotieteellisen tutkimuksen asiantuntijat.

7

Nina Sajaniemi ja Christina M. Krause tarkastelevat artikkelissaan oppimiseen liittyviä yleisiä edelly-tyksiä neuro- ja kognitiotieteellisen tiedon pohjalta. Teemoina ovat muun muassa oppimisen neu-raalinen perusta, valpastumisjärjestelmä,sosiaalisuuden merkitys ja oppimisen herkkyyskaudet. Teija Kujalan aiheena on aivotutkimuksellinen näkökulma erityisryhmillä, joista tarkastelun kohteena ovat lukihäiriöiset, tarkkaavaisuus-häiriöiset ja erityislahjakkaat lapset. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan yleisellä tasolla lasta oppimisen näkökulmasta.

Maarit Silvén valottaa alle kouluikäisten lasten kielen kehitystä. Hänen artikkelissaan käsitellään kie-lelliseen kehitykseen,lukutaitoon sekä itsesäätelyyn vaikuttavia tekijöitä yksi- ja kaksikielisillä lapsilla. Timo Jaakkolan artikkelissa tarkastellaan liikunnan ja oppimisen välistä suhdetta, johon on tuotu myös aivotutkimuksellinen näkökulma. Teemoina ovat muun muassa fyysinen kunto kognitiivisen ja akateemisen suoriutumisen kannalta, välituntiliikunnan merkitys oppimiselle sekä luokkahuoneen liikunnallistaminen.

Tilannekasauksen tavoitteena on yhtäältä tehdä tutuksi oppimislähtöistä kognitio- ja neurotieteellistä tutkimusta sekä toisaalta luoda edellytyksiä tutkijoiden, päättäjien ja käytännön koulutyötä tekevien verkostoitumiselle. Jotta ymmärtäisimme aivoja paremmin, meidän on opittava entistä paremmin käyttämään niitä yhdessä. Tämä tilannekatsaus on toivottavasti askel tähän suuntaan.

 

8

Oppimisen palapeli

Nina Sajaniemi ja Christina M. Krause

Johdanto

Ihminen on elämänsä alusta lähtien utelias, leikillinen,luova ja tavoitteellinen. Hänellä on myötäsyn- tyinen halu oppia toimimaan itseään ympäröivässä kulttuuri-sessa maailmassa. Myötäsyntyi-set, evoluution herkistämät havaintovalmiudet virittävät ihmisyksilön kiinnittymään heti syntymästä sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja etsimään merkityksiä sen kautta. "
 

(RK:  Tämä ei ole totta, että syntymästä asti. Varsinainen sosiaalinen, kielellisrakenteinen käyttäy-tyminen alkaa muotoutua vasta JAETUSTA INTENTIOSTA, joka ilmenee noin puolivuotiaana (ja jonka jälkeen lapsesta ei tule enää "susilasta", esimerkiksi Helen Keller oli sokeutunut ja kuuroutu-nut sairauden takia vasta 1 - 1.5-vuotiaana). Tuon lörötyksen lähteisiin kuuluu jaetun intetion kek-sijän, entisen "peilisolumiehen", Saksan Max Planck -intituutin Michael Tomasellon perusartikkeli, mutta nämä "tutkijat" eivät ole siitä ymmärtänet mitään selvästikään!

Tomasello, M., Carpenter, M., Call, J., Behne, T. & Moll, H. 2005. Understanding and sharing intentions: The origins of cultural cognition. Behavioral and Brain Sciences, 28, 1 60. Trevarthen, C. 1995. The child s need to learn a culture. Children and Society, 9 (1), 5 19

http://www.eva.mpg.de/documents/Cambridge/Tomasello_Understanding_BehBrainSci_2005_1555292.pdf

Jo instrumentaalisten ehdollisten refleksien toteenäyttäjä (1931) akateemikko Anatoli Ivanov-Smolenski katsoi, etä lapsen kielellinen kehitys alkaa B.F. Skinnerin verbaalisten reaktioiden teorian mukaisena, mutta "kääntyy" tietyssä vaiheessa L.S. Vygotskin kielellisrakenteisen tajunnan teorian mukaiseksi. Tuo käännepiste on juuri jaetun intention ilmeneminen, mitä hän taas ei voinut keksiä, koska ei tutkinut apinoita.)



OPM: " Oppiminen on alusta lähtien vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa oppimista, kehittymistä ja kypsymistä tapahtuu koko ajan. Aivojen kehityksessä jokainen hetki ja jokainen kohtaaminen on tär-keä. Aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, että lapsen hetket täyttyvät merkityksistä. Lapsi toimii ym-päröivässä maailmassa eloisasti ja aloitteellisesti, ja hän kiinnittää huomiota esineellisessä maail-massa havaitsemiinsa käyttötarkoituksiin. Lapsen aloitteiden havaitseminen ja niiden vahvistaminen on ensiarvoista kulttuurisessa oppimisessa.

Tämän päivän maailmassa eläminen on monella tavalla haastavaa. Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet, ja ihmiseltä vaaditaan yhä monimutkaisempia taitoja. Globalisoituvassa tietoyhteiskun-nassa ihmisen aivoihin virtaa informaatiota enemmän kuin koskaan ennen ja tietoa käsittelevät aivo-järjestelmät ovat vaarassa ylikuormittua. Jatkuva ylikuormittuminen yhdistettynä vähäisiin sopeutu-miskeinoihin heikentää hyvinvointia ja johtaa helposti myös elämänhallinnan menettämiseen. Työn ja elämän uupumuksesta aiheutuneet mielenterveyden häiriöt ovat tämän päivän Suomessa suurin yksittäinen sairaseläkkeelle jäämisen ja syrjäytymisen syy. Ylikuormittumisesta johtuvan hallitsemat-toman stressin tiedetään olevan monien oppimisen ongelmien kuten tarkkaavaisuushäiriöiden taustalla (Fonagy, 2011). "

(RK: Tämä näyttäisi olevan asiallinen paperi, ei oikein ketään ainakaan mulle tuutua haistapaskantietelijää viitteissäkään; varmaan lyöty joikkoon haämäyksen vuoksi...)
 

OPM: " Kasvatuksen ja koulutuksen yhtenä tavoitteena tulisi olla elämänhallinnan taitojen vahvista-minen. Se on sekä yksilön että yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeämpää kuin yksittäisten tietojen tai taitojen oppiminen. Elämänhallinta merkitsee muun muassa kykyä malttaa mieltä, kes-kittää ajatuksia, sietää pettymyksiä ja löytää luovia ratkaisuja. Nämä kyvyt eivät ole myötä-syntyisiä. Ne opitaan merkityksellisissä vuorovaikutussuhteissa, ja niitä voi ja täytyy opettaa. Stressin säätelyn vahvistaminen on tärkeä osa elämänhallinnan opettamista.

Tässä artikkelissa käsitellään oppimisen perusteita sekä sitä, mitä oppimisessa tapahtuu ja mitkä ovat oppimisen ehdot. Oppimisen ilmiöitä käsitellään kehityksellisenä, koko elinkaaren ajan jatku-vana prosessina. Artikkelissa kuvataan stressin säätelyn tärkeyttä sekä motivaation ja emootioi-den ensisijaisuutta tietoisessa oppimisessa. Artikkelissa painotetaan vuorovaikutuksen ja tavoit-teellisen toiminnan keskeisyyttä kulttuuristen merkitysten ja artefaktien sisäistymisessä. Lisäksi kuvataan liikunnan osuutta aivojen virittämisessä ja oppimisessa.

 

Lyhyt katsaus oppimisen neuraaliseen perustaan

 

Aivot, keho ja hermosolut toimivat bioelektrokemiallisena systeeminä, jossa jokainen yksittäinen hermosolu (neuroni) on yhteydessä jopa tuhansiin muihin neuroneihin.

Hermosolun toimintaa säätelevät yksinkertaiset sähköbioelektrokemialliset periaatteet.

Jokainen hermosolu toimii on–off-periaatteella:viesti joko välitetään edelleen tai sitten ei. Yksittäinen hermosolu saa jonkinlaisen syötteen toiselta tai useilta toisilta hermosoluilta, ja tämän seurauksena viesti joko jatkuu tai ei. "


(RK: Tässä OPM tarkoittaa "hermosolulla" (ja "aivosoluilla") PELKÄSTÄÄN NEURONEJA! Glia-soluja, jotka myös ovat aivosoluja (mutta eivät esimerkiksi näy aivokuvissa...) se varmaan nimittää "tukisoluiksi"... Kuitenkin esimerkiksi nauroni ja oligodendrosyytti-gliasolu muodostuvat SAMASTA KANTASOLUSTA sen ensimmäisen kerran jakaantuessa! Glia-solut ohjaavat neuronien kytkentöjä ja signaalinvälitystä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4426493/

" Published in final edited form as:

Neuron. 2015 Apr 22; 86(2): 374–386.

doi:  10.1016/j.neuron.2015.01.014

PMCID: PMC4426493

NIHMSID: NIHMS657989

PMID: 25905811

Glial Regulation of the Neuronal Connectome through Local and Long-Distant Communication

R. Douglas Fields,1,* Dong Ho Woo,1 and Peter J. Basser2

1Nervous System Development and Plasticity Section, The Eunice Kennedy Shriver National Institute of Child Health and Human Development (NICHD)

2Section on Tissue Biophysics and Biomimetics (STBB), PPITS, NICHD

*Corresponding author: R. Douglas Fields, National Institutes of Health, NICHD, Bldg. 35, Room 2A211, MSC 3713, Bethesda, MD 20892, (301) 480-3209, vog.hin.liam@dsdleif

... "

Suomen OPETUSMINISTERIÖ EI TIEDÄ OIKEASTA NEUROFYSIOLOGISTA MITÄÄN!!!)


OPM: " Satojen miljardien solujen toimiessa toistuvasti yhdessä vakiintuvat ne kytkennät, jotka tuottavat yksilön muistin ja muistot, tietoisuuden, käsitteet, kielen ja tunteet. Vakiintumista tapahtuu, kun toistuva aktivoituminen aiheuttaa pysyvän muutoksen solujen toiminnassa ja niiden välisissä liitospinnoissa eli synapseissa. "


(RK: Toistamalla vahvistetun taidon oppimenen EI TAPAHDU SYNAPSEISSA - se taito ei tannu niihin. Niitä tarbitaan kohta taas ihan eri juttuihin, sillä samat neuronit voivat olla esealla refleksikaarella.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/336319?page=1#336319

" Fields (NIH, neirofysiologian johtaja): taidon oppiminen ei tapahdu hermostollisesti synapseissa

...vaan neuronien aksonien myelinisoitumisessa, jota glia-solut toteuttavat , ja joka säätelee niiden signaalinjohtavuutta:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/335198?page=7#336108

Pavlovin.verihurtta kirjoitti 19.06.2011 (336108)...

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=watching-the-brain-learn

Tuo oxfordilaisryhmä tutki siis, miten aivojen valkea aine käyttäytyy opeteltaessa jokin uusi "vaativa" taito, kuten jonglööraus. Fields toteaa (Pavlovista) mm. seuraavaa: "That’s the job of white matter — long distant speedy communication. The tissue is white because many axons are coated with tightly wrapped layers of electrical insulation called myelin. This insulation, made by non-neuronal cells (called oligodendrocytes), speeds the transmission of electrical impulses 100 times faster than transmission rates through bare axons. The complex skill of catching a baseball is a far cry from Pavlov and his slobbering dog learning to associate the sound of a bell with food. Skill learning is likely to involve different mechanisms. The kind of complex learning involved in mastering new skills such as catching a fly ball, takes time to learn and repetition over the course of days,weeks or years. This type of learning is what these neuroscientists dared to tackle."

Mitenkähän pitäisi tulkita ylläoleva Fieldsin lause "The complex skill of catching a baseball is a far cry from Pavlov and his slobbering dog learning to associate the sound of a bell with food. Skill learning is likely to involve different mechanisms." ??? ”

RK: ”KLASSINEN E.” on refleksi, jossa ärsyke on ehdollinen (opittu), mutta reaktio on EHDOTON eli geneettinen! Ei PAVLOV ole KLASSISELLA EHDOLLISELLA REFLEKSILLÄ selittänyt ihmisen monimutkaisia taitoja, vaan INSTRUMENTAALISILLA EHDOLISILLA REFEKEKSELLÄ, jotka ovat kokonaan opittuja, ja niille edelleen rakentuvan kielellisen oppimisen automatisoinnilla, 2. signaalijärjetelmällä! Tämä piikki osuu iacobonilaisiin "peilisoluteoreetikoihin, ei muihin. "


Synapsit ovat vain yksi oppimisprosessin lenkki. Muita yhtä tärkeitä ovat neuronien kestokorostu-minen (long term potentiationTerje Lømo 1963) ja viejähaarakkeiden aksonien myelinisoituminen (Ivane Beritashvili 1932, Ichiji Tasaki n. 1940 Hirohiton hommissa), joka säätelee niiden signaalinnopeutta laajoissa rajoissa.

Tässä kuvassa on glykosaminoglykaanisokereista koostuva hermotuppiverkko (perineuronal net), joka peittää mm. neuronin tuojahaarakkeita dendriittejä ja keskusta soomaa. Tätä NATO tutki ja tut-kitutti varmaan 30 vuotta mahdollisena ajattelun koodausmekanismina geenien tyyliin samalla kun se syötti paskaa sellaisille pölhöille ja heidän kauttaan meille tyhmälle kansalle kuin Eric Kandelille, Giacomo Rizzolattille ja Riitta Harille.Ajit Varki osoitti,että nämä kemikaalit poikkeavat ihmisellä suu-resti muista lajoista jouhtuen erään ainesosan sialiinihapon (sialic acid) puuttumisesta.Svante Pääbo Max Planck instituutista (joka on pölhöillytkin,"kielioppigeeniteorian" kanssa) osoitti,että tuo kemikaali puuttui myös neandertalilaiselta.Ihmisen aivojen suurempi myeliinirasvamäärä,joka siin ympäröi niitä viejähaarakkeita, noin puolet aivojen painosta,johtuu tästä. Tommaso Pizzorusso osoitti v.2002, että tämä glykosaminoglykaaniverkko voidaan hajottaa kemiallisesti jonkin neuronin ympäriltä, mikä ei vahingoita neuronia,mutta sen yhteyksiin tallentunut ehdollistunut informaatio katoaa. Sen jänkeen siihen voidaa syöttää uutta, vaikka olisi ns. oppimisherkkyyskausiin sidotuksi oletettua infolmaatiota. Giulio Tomassy Harvardin yliopistosta osoitti v.2014, että glykosamiinit muodostavat myös eräiden muistamiselle erityisen tärkeiden neuronien aksonien ympärille myeliinitupen kanssa vuorottelevia glykosamiiniverkkotuppia. Glykosamiineja kannattaa tutkia. Ne muistuttavat selluloosaa, mutta ovat verkkomaisia. Hyönteisten siipien kitiini kuuluu niihin.

OPM: " Hermosolutasoinen toiminta on ärsykeriippuvaista, ja sitä ohjaa vuorovaikutus ympäristön kanssa. Olemassaolon keskeisiä biologisia prosesseja aivoissa voidaan kuvata käsitteillä oppiminen, muistaminen ja unohtaminen (esim. Squire ym., 1999). "

 

(RK: Tuo, mitä hra Squire sanoo, on totta, mutta häneen viittaava linkki on KANDELIN-PASKAA:

MITEN HELVETISSÄ TOMASELLO ON 10 VUOTTA JÄLKIKÄTEEN LIITETTY TÄHÄN PIERUUN "TEKIJÄKSI"???

Squire, L. R. & Kandel. E. R. 1999 Memory: From Mind to Molecules. W.H. Freeman & Co., New York. Tomasello, M., Carpenter, M., Call, J., Behne, T. & Moll, H. 2005. Understanding and sharing intentions: The origins of cultural cognition. Behavioral and Brain Sciences, 28, 1 60.)

 

OPM: " Neurotieteessä tunnistetaan kaksi oppimisen tapaa: assosiatiivinen ja ei-assosiatiivinen op-piminen. Assosiatiivista oppimista tapahtuu silloin, kun hermosolu saa samanaikaisia syötteitä use-ammasta hermosolusta ja saatuaan niitä riittävän määrän myös kuljettaa viestejä eteenpäin. Ei-as-sosiatiivisella oppimisella tarkoitetaan joko habituaatiota (tottumista,väsymistä) tai sensitaatiota (her- kistymistä). Ei-assosiatiivinen oppiminen tarkoittaa sitä, että hermosolu tottuu saamaansa syöttee-seen sen toistuessa samankaltaisena eikä enää välitä viestiä eteenpäin. Herkistyminen puolestaan merkitsee sitä, että hermosolu herkistyy tietynlaiselle syötteelle ja lähettää viestiä eteenpäin pienimmästäkin syötteestä.

Solutasolla nämä neurobiologiset mekanismit ovat samat eläimillä ja ihmisillä. Nämä oppimisen her-mostolliset ja varsin yksinkertaiset perusmekanismit heijastuvat myös käyttäytymisen tasolla:esimer- kiksi klassinen ehdollistuminen on yksi assosiatiivisen oppimisen muotoja. Oppimisen perusmuodot ovat samat kaikilla eläinlajeilla, mutta eroja on havaittavissa muun muassa sen suhteen, millaisia asioita voidaan oppia ehdollistumalla ja minkälaisia asioita pidetään palkitsevina (tai rankaisuina) (esim. Parker, 2002). "

(RK: Opimisen perusmuodot ovat aivan eri: esimekiksi pavlovilaista ehdollistumista esiintyy vain tasalämpöisillä aivokuorellisilla. Parkerin kirja on Kandelin-paskaa. 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/merietanalla-ja-banaanikarpasella-ei-voida-tutkia-ihmisen-psyykea

Merietanalla ja banaanikärpäsellä ei voida tutkia ihmisen PSYYKEÄ

Poistetulta Vaparien keskustelupalstalta:

Voidaanko merietanalla ja banaanikärpäsellä tutkia ihmisen psyykeä?

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 24. marraskuuta 2010 00.39

 

Ivan Pavlov sanoi, että noilla ei voi tutkia ihmisen psyykeä (korkeintaan ehkä joitakin neurologisia sairauksia).

Sittemmin on kuitenkin kovasti yritetty, vaan mikä on ollut tulos? ... "

Se ehdollistumisen mekanismi on tämä.)

 

OPM: Koulumaailmassa oppimisen perusmekanismit heijastuvat monelle eri tasolle. Assosiatiivinen oppiminen liittyy siihen, että aikaisemmin koettu vaikuttaa uuden tiedon omaksumiseen. Esimerkiksi mitä enemmän oppilaalla on positiivisia kokemuksia oppimistilanteista, sitä myönteisemmin hän suhtautuu oppimisessa vastaan tuleviin haasteisiin.

Tieto tulevasta oivaltamisen ja onnistumisen palkitsevuudesta kytkeytyy vaivannäköön ja yrittämi- seen. Ei-assosiatiivisessa oppimisessa oppilas voi herkistyä erilaisille palautteille ja luokkahuoneen emotionaalisille viesteille. Myös toistaminen ja harjoittelu herkistävät hermosolujen välisiä yhteyksiä. Riittävästi herkistyttyään hermosolujen väliset yhteydet aktivoituvat vähäisestäkin ärsykkeestä, jolloin informaatiovirta kulkee ikään kuin itsestään ja oppiminen on automatisoitunut.

Oppiminen merkitsee pysyvää muutosta hermoverkkojen toiminnassa. Tiedonkäsittely aiheuttaa muutoksia synapsien toiminnassa, ja näitä muutoksia voidaan kuvata sanalla muistijälki. Muutokset eivät kuitenkaan näy aivojen rakenteessa, eikä aivoissa ole erityisiä muistikeskuksia. Muistia tai muistoja ei voida sijoittaa mihinkään tiettyyn kohtaan aivoissa, vaan muisti on laskennallisesti valta-va, monimutkainen, päällekkäinen ja hajautettu prosessi. Kaikki oppimiseen ja muistamiseen liittyvä tapahtuu hermosoluissa ja niiden välisissä kytkennöissä. Oppiminen on jo olemassa olevan aivotoiminnan muotoutumista, jota tapahtuu läpi koko elämän.

10

Aivokudoksen jatkuvasti muuttuvaan toimintaan tallentuu informaatiota, ja hermosolujen synapsien välisiä muovautuvia kytkentämuutoksia kutsutaan pitkäkestoiseksi muistiksi (esim. Eichenbaum, 2002). "

(RK: Eichenbaum, H The cognitive neuroscience of memory: an introduction. New York: Oxford University Press.

Howard Eichenbaum on "hippokampusmuistin" guru. Siitä opista on jaettu yksi kökkönoopelikin, vuonna 2014. Se on hölynpölyä.

Synapsimuisti on lyhytaikaista.)
 

OPM: " Oppimisella on biologisia rajoituksia,koska kaikki aivojen järjestelmät eivät ole yhtä plastisia. Monella järjestelmällä on oma herkkyyskautensa, jonka jälkeen toimintojen oppiminen eli aivojen muotoutuvuus ei ole enää yhtä luonnollista tai helppoa.Yksilöiden välinen vaihtelu on kuitenkin suurta. Hermoverkkojen kehityksellisen muovautuvuuden aikataulu ja oppimisen herkkyyskaudet ovat biologisesti, joko yksilönkehityksen tai evoluution kannalta, merkityksellistä.Vaikka aivojen muovautuvuus osittain vähenee iän myötä, plastisuus aivojen ominaisuutena säilyy ainakin osittain koko elämänkaaren ajan.

Aivojen alueista hippokampus on oppimisessa ja muistamisessa välttämätön, ja LTP (long term potentiation eli kestokorostuminen) tapahtuu etenkin siellä (Dudai, 1989). LTP:lla tarkoitetaan hermosolujen oppimista välittävää biokemiallista solumekanismia, jossa hermosolun reagointi syötteisiin lisääntyy.Tämä ilmiö muodostuu jo muutamassa sekunnissa ja voi kestää päiviä ja jopa viikkoja (ehkä vielä kauemminkin). Esimerkiksi väärin opitun suorituksen poisoppiminen on hankalaa ja toisaalta yksittäinen traumaattinen kokemus tarkkoine yksityiskohtineen (mutta myös väärine muistoineen) saattaa jäädä muistiin koko loppuiäksi.

 

(RK: Dudai, Y. 1989. The neurobiology of memory: Concepts, findings, trends. New York, NY, US: Oxford University Press.,

Abstract

This is the first book on the neurobiology of learning and memory that covers com-prehensively all levels of analysis, from molecules to brain, in both invertebrates and vertebrates, from molluscs to man. The book addresses in a provocative, stimulating, and lucid manner the major questions, concepts, and experimental approaches in the biology of learning and memory, and describes, analyses, and integrates recent findings and hypotheses. (PsycINFO Database Record (c) 2016 APA, all rights reserved )

Selvää potaskaa, "molekyyliajattelua", "aplyysiaa"... LTP tapahtuu joka paikassa.)

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/merietanalla-ja-banaanikarpasella-ei-voida-tutkia-ihmisen-psyykea

 

OPM: " Seuraavassa luvussa kuvataan aivojen ja kehon yhteistä valpastumisjärjestelmää, joka on tiiviissä, toiminnallisessa yhteydessä hippokampuksen alueisiin. Pitkään jatkuneet häiriöt valpastu-misjärjestelmän säätelyssä voivat aiheuttaa solutuhoa hippokampuksen alueilla, josta on vakavia seurauksia muistille ja oppimiselle (Meaney, 2010). Val-pastumisjärjestelmän häiriöinen toiminta varhaisvuosien aikana haittaa aivojen normaalia kypsymisprosessia, ja sen tiedetään olevan yhteydessä oppimis-prosessia haittaaviin kehityksellisiin erityisvaikeuksiin kuten tarkkaavaisuushäiriöihin (Fonagy, 2011).

 

Valpastumisjärjestelmä

 

Yksilön kehitys ja oppiminen on hermoston jatkuvaa sopeutumista vallitsevaan ärsykeympäristöön (Meaney,2010).Sopeutumisen ytimessä on kaikille elollisille olennoille elintärkeä biologinen valpas-tumisjärjestelmä, oka aktivoituu kaikista elimistön tasapainotilaa eli homeostaasia uhkaavista ärsyk- keistä (Gunnar,2007).Yksilön ja ympäristön suhdetta jatkuvasti valvova valpastumisjärjestelmä tun-nistaa ennen kokemattomat, äkilliset, voimakkaat ja ylipäänsä odotuksista poikkeavat ärsykkeet ja pitää niitä mahdollisena uhkana.Se laukaisee neurobiokemiallisen,elimistön normaalin ja tarkoituk-senmukaisen vasteen eli stressireaktion, joka auttaa sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen ja johtaa tasapainotilan palautumiseen. Ongelmia syntyy, jos uhka on liian voimakas tai pitkäkestoinen suhteessa yksilön kykyyn säädellä stressireaktioitaan.

Uhkaärsykkeiden vaikutus välittyy elimistössä kahden mekanismin kautta. Autonomisen hermoston sympaattinen osa (sympatiko-adrenomedullaarinen radasto,SAM) vastaa nopeasta vasteesta erittä- mällä adrenaliinia ja noradrenaliinia. Stressivasteen pitkäaikaisesta säätelystä vastaa hypothalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakselin (HPA) toiminta kortisolin kautta. Aivoilla on merkittävä rooli HPA-akselin toiminnan säätelyssä, ja keskeisiä alueita tässä suhteessa ovat mantelitumake, hippokampus ja etuotsalohko.

Nämä alueet ovat erityisen tärkeitä myös muistissa ja oppimisessa.

11

Aivorungon alueella sijaitsevat tumakkeet vastaavat peruselintoimintojen säätelystä ja stressireakti-oiden syttymisestä koko elinkaaren ajan.Aivorungon tasoiset stressireaktiot ovat suoria vasteita uh-kaärsykkeille,ja ne muodostuvat ilman tietoista harkintaa.Aivorungossa sijaitseva mantelitumake ak- tivoituu välittömästi, kun muutos yksilön sisäisessä tai ulkoisessa aistiympäristössä on riittävän voi-makas.Mantelitumakkeen aktivoituminen käynnistää automaattisesti HPA-akselin toiminnan ja stres- sivasteen. Aivotoiminnan kypsyessä näiden reaktioiden sääteleminen tulee kuitenkin mahdolliseksi ja ihminen oppii hallitsemaan omaa biologiaansa (Gunnar, 2007).

Alle kouluikäisen lapsen mahdollisuudet säädellä omia stressireaktioitaan ovat vähäiset, ja hän tar-vitsee ulkoista säätelyapua oppiakseen hallitsemaan stressin tason vaihteluita. Sensitiivinen, oikea-aikainen ja tyynnyttävä reagointi lapsen tasapainon horju-mista ilmaiseviin viesteihin auttaa lasta vähitellen ymmärtämään, että mantelitumakkeen hälytyksen aiheuttaja ei ole läheskään aina todel-linen uhka. Aivorungon tasoinen perusbiologia rekisteröi esimerkiksi uudet ja ennen kokemattomat asiat potentiaaliseksi uhaksi.

Aikuisen tehtävänä on tyynnyttää lasta ja rohkaista häntä suuntautumaan kohti uutta siitä huolimat-ta, että stressijärjestelmä on hälytystilassa. Sensitiivisen aikuisen kannattelemana lapsi oppii, että jännittävän ja ehkä pelottavankin haasteen kohtaaminen voi olla palkitsevaa.

Voimakkaiden,toistuvien ja pitkäkestoisten stressireaktioiden seurauksena stressihormonin eli kortisolin taso pysyy korkeana liian kauan. Kortisoli ja muut neurokemialliset yhdisteet vaikuttavat osaltaan aivojen kehittymiseen,ja kohonneiden kortisolipitoisuuk- sien tiedetään haittaavan aivojen normaalia toiminnallista kypsymistä (Gunnar,2007).

Liian korkeana pysyvät kortisolipitoisuudet heikentävät stressin säätelyä, ja elimistö pysyy hälytys- tilassa (Lupien ym.,2009). Pitkittynyt hälytystila lisää mantelitumakkeen reagointiherkkyyttä, jolloin yhä vähäisemmät muutokset aistiympäristössä alkavat merkitä vaaraa.

Varmistaakseen olemassaolonsa ja minimoidakseen potentiaaliset uhkaärsykkeet yksilö ohjautuu kaventamaan havaitsemisen ja toimimisen aluetta, ja kokemukset ympäristön hallinnasta jäävät vähäisiksi.

Lapsen tarpeille virittynyt vuorovaikutus on välttämätön ehto aivorungon yläpuolelle sijoittuvien kattorakenteiden eli limbisten rakenteiden toiminnalliselle jäsentymiselle.

Vuorovaikutuksessa jaetut tunnevaltaiset kokemukset yhdessä toimimisesta herkistävät limbisten ra-kenteiden hermoverkostoja kytkemään tapahtuman,tunnelman ja yksityiskohdat toisiinsa tavalla,jon- ka myöhemmät kokemukset aktivoivat vähäisenkin samankaltaisuuden perusteella (Schore, 2001). Mitä enemmän lapsella on positiivisia kokemuksia yhdessä toimimisesta ja siihen liittyvästä kiihty-myksen ja tyyntymisen vuorottelusta, sitä valmiimpi hän on kohtaamaan tulevia haasteita (Schore, 2008). Aisti-ympäristössä havaitut muutokset eivät merkitse vaaraa vaan mahdollisuuksia ja iloa.

 

Sosiaalinen ainutlaatuisuus

 

Kasvokkaiset vuorovaikutusepisodit ovat korkeasti aktivoivia ja tunnevaltaisia, ja niihin sisältyy run-sas määrä sekä kognitiivista että sosiaalista informaatiota.Ne ovat lähtökohtana sosiaalisen leikin ja sitä kautta ajattelun,kielen ja sosiaalisten taitojen toisiinsa kietoutuvalle kehittymiselle. Kasvokkainen kommunikaatio on kuulonvaraisten ja näönvaraisten ärsykkeiden dialogia, jossa molemmat osapuo-let sulautuvat toistensa emotionaalisiin tiloihin ja sopeuttavat sosiaalisen tarkkaavaisuutensa, vies-tiensä määrän ja vireytensä toisen palautteisiin (Schore, 2001). Infor-maatioteknologian mahdollis-tamasta virtuaalisesta kanssakäymisestä huolimatta inhimillinen kontakti on välttämätöntä esimerkiksi oppimisessa, joka on vahvasti sosiaalinen tapahtuma.

12

Ihminen on sosiaalisuudessaan ainutlaatuinen ja on elämän alusta lähtien vahvasti virittynyt vuoro-vaikutukseen toisten kanssa. Ihmisaivoissa on erityisiä alueita,jotka ovat herkistyneet käsittelemään sosiaalista tietoa. Näiden alueiden toimintavalmius on havaittavissa jo vastasyntyneillä,ja sosiaaliset kokemukset muovaavat niitä läpi koko elämän.

Osoituksena synnynnäisistä toimintavalmiuksista on esimerkiksi se, että vastasyntynyt kohdistaa tarkkaavaisuutensa erityisesti kasvoihin ja niitä muistuttaviin ärsykkeisiin (Trevathen, 2011a). Myös ilmeiden matkiminen on synnynnäistä,ja tämä kyky ilmenee varhain (Trevarthen, 1995).

 

(RK: " Trevarthen, C. 1995. The child´s need to learn a culture. Children and Society, 9 (1), 5 19.

Trevarthen, C. 2011a. What is like to be a person who knows nothing? Defining the active intersubjective mind of a newborn human being. Infant and Child Development 20 (1), 119 135.

Trevarthen, C. 2011b. What young children give to their learning, making education work to sustain a community and its culture. European Early Childhood Education Research Journal, 19 (2), 173 193.)

 

OPM: " Näiden ohella ihmislapsen on todettu alusta lähtien olevan herkistynyt havaitsemaan auttamista ja jakamista. (Hrdy, 2009.) "
 

Hrdy, S.  Mothers and Others: The Evolutionary Origins of Mutual Understanding. Cambridge: Harvard University Press. LeDoux, J The Emotional Brain: The Mysterious Underpinnings of Emotional life. New York: Simon & Shuster. 20

 

(RK: Tämän uushirohitoismin vyörytyksen edessä olen sanaton....

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/sarah-blaffer-hrdyn-lapsenmurhaajamiesteorian-todisteet-ovat-vaarennnettyja

" Sarah Blaffer Hrdyn "lastenmurhaajamies" -teorian "todisteet" ovat väärennettyjä ... "

 

OPM: " Ihmiselle on tärkeää oppia ymmärtämään toisten käyttäytymistä ja reagoimaan siihen tar-koituksen-mukaisesti. Siksi hänen on opittava tulkitsemaan muiden ihmisten eleiden ilmaisemia tun-netiloja ja tavoitteita.Oikeansuuntaiset päätelmät toisten ihmisten sisäisistä tiloista ja aikomuksista ovat heidän käyttäytymisensä ja tavoitteidensa ymmärtämisen kannalta välttämättömiä. Päätelmien tekeminen voi kuitenkin olla vaikeaa,koska sisäisten tilojen vaihteluita ilmaistaan usein vain hienova-raisin ilmein tai elein. Taitoa havaita ja ymmärtää toisten tunteita tai aikomuksia kuvataan sosiaali-sen kognition käsitteellä. Taito on muotoutuva, joustava ja yksilöllisesti virittäytyvä. Kokemukset ohjaavat sosiaali-sen kognition kehittymistä ja aiheuttavat siihen myös suurta yksilöllistä vaihtelua (Easton ym., 2005).

Sosiaalisen kognition kehittyminen alkaa vastasyntyneen valmiudesta viestiä ja reagoida ilmeikkääs- ti tavalla,jonka tarkoituksena on vuorovaikutukseen houkutteleminen. Vauvalla on kyky sitoutua vuo-rovaikutukseen, jossa emotionaaliset viestit vaihtuvat hämmästyttävän tarkasti ajoitettuina, kahden-keskisinä rytmisinä toimintoina. Vauva on vuorovaikutuksessa sekä aktiivinen toimija että aktiivinen toisen viestien kuuntelija ja katsoja.

Hän jäljittelee ilmeitä ja eleitä emotionaalisella intensiteetillä, johon aikuinen reagoi joko tyynnyttä-mällä tai kiihdyttämällä. Kehon liikkeiden, ilmeiden ja eleiden dialogi on leikillinen ja tunnevaltainen näytelmä, jossa lapsi oppii säätelemään reaktioitaan ympäristön ärsykkeisiin (Trevarthen, 2011a).

Vuorovaikutuksessa liikerytmien samantahtisuus on paljon tärkeämpää kuin aikaisemmin on osattu ajatella, ja samantahtisuus vahvistaa kehittyvien aivojen limbisten rakenteiden yhteyksiä (Schore, 2001).Limbisten rakenteiden toiminnallinen aktivoituminen alkaa parin kuukauden iässä, ja kiihkeän kehityksen vaihe ajoittuu ikäkuukausille 6–8 (Schore, 2001). Emotionaalisten ja sosiaalisesti viritty-vien piirien yhteyksien vahvistuminen ja jäsentyminen ovat välttämättömiä aivojen kuorikerroksen alueiden toiminnalliselle kypsymiselle, tietoisen tarkkaavaisuuden kehittymiselle, motivaatiolle ja oppimiselle.

Ensimmäisten elinviikkojen jälkeen vauva tulee kommunikaation osapuolena yhä tarkkaavaisemaksi ja aktiivisemmaksi. Havaintovalmiuksien ja motoristen valmiuksien lisääntyessä vauva houkuttelee toisia yhä monipuolisempaan ja haastavampaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksessa dialogia ei käydä enää ainoastaan kehon liikkeillä ja tunnevaltaisuudella, vaan mukaan tulevat ympäristön kulttuuriset merkitykset. Vuo-rovaikutuksessa lapsi oppii mikä on merkityksellistä, kiinnostavaa tai kavahduttavaa.

13

Lapsi kiinnostuu ja innostuu esineistä,joiden käytön hän on havainnut merkitykselliseksi. Merkitykset avautuvat, kun lapsi seuraa toisen toimintaa, jäljittelee sitä ja saa palautetta omasta toiminnastaan (Trevarthen, 2011a). Kun lapsi suuntaa huomionsa esinemaailmaan, häntä ympäröi aina jonkinlai-nen emotionaalinen ilmapiiri: joko innostava ja kannustava tai kokeilunhalua ja uteliaisuutta rajoitta-va. Ympäristöön suuntau-tumisen ja merkitysten oppimisen kiihkeän kehityksen vaihe tulee paljon ennen kielellistä kehitystä.

Yhä useammat tutkimukset vahvistavat, että yhtenä kielellisen ja kognitiivisen kehityksen häiriintymi- sen lähtökohtana on jäsentymätön, ristiriitainen ja kapeaksi jäänyt varhainen merkitysmaailma (Willems ym., 2011).

Noin yhdeksän kuukauden iässä lapsen motoriset ja ympäristön havaitsemiseen liittyvät taidot mah-dollistavat siirtymisen aivan uudelle oppimisen tasolle. Lapsi tarkkailee entistä monipuolisemmin toisten tavoitteellista tapaa käsitellä esineitä sekä ennen kaikkea sitä,mikä tunnetila esineiden käsit-telyyn liittyy.Sosiaalisessa ympäristössä esinemaailmaan kohdistuva lisääntyvä tietoinen tarkkaavai- suus on oppimistilanne,jossa toisen tapa havaita lapsen kiinnostus ja vahvistaa hänen toiminnallisia aloitteitaan laajentaa tai kaventaa lapsen kehittyvää merkitysmaailmaa (Trevarthen, 1995). Uteliai-suuden ohjaaman tarkkaavaisuuden vahvistaminen on yhteistoiminnallista opettamista, jossa oppi-minen tapahtuu tarkoituksellisen osallistumisen kautta. Tämä oppimisen muoto on käytössä kaikissa kulttuurisissa ympäristöissä paljon ennen mitään muodollista koulutusta (Trevarthen, 1995).

Lapsen lähipiiriin kuuluvien aikuisen herkkyys havaita ja rohkaista lapsen aloitteellista toimintaa vai-kuttaa vahvasti siihen, suuntautuuko lapsen kehitys sitä vaarantavalle tai vahvistavalle polulle. Esi-merkiksi tarkkaavaisuushäiriön ensimmäiset merkit ovat havaittavissa jo varhain, kun lapsen toimin-nasta näyttää puuttuvan tarkoituksellisuus. Tarkkaavaisuushäiriöön viittaava toiminta on tahatonta tohellusta, jonka aikana lapsi ei etsi merkityksiä eikä pysähdy tutkimaan ja kokeilemaan esineiden käyttötarkoituksia. Tällaisissa tilanteissa kasvattajan on tärkeää pysähtyä miettimään yhteisesti jaet-tujen, tavoitteellisten hetkien ensisijaisuutta lapsen kehityksessä. Nykyisen tiedon perusteella tark-kaavaisuushäiriötä ei voida enää pitää pelkästään lapsen synnynnäisenä ominaisuutena ja neurolo-gisena häiriönä. Ympäristö virittää kehittyviä aivoja, ja vuorovaikutuksella voidaan korjata kehityksen suuntaa (Siegel, 2009).

Tämän päivän koulumaailmassa on tärkeää ymmärtää ja tiedostaa inhimillisen kanssakäymisen välttämättömyys oppimisessa. Opettamisen välineellistäminen ja tietoko-neisiin turvautuminen vievät aikaa elävältä, tunnevaltaiselta vuorovaikutukselta. Uusiin opetusteknologisiin innovaatioihin on syytä suhtautua myös kriittisesti.

Peilisolujärjestelmä

Varhaisvuosien tunnevaltainen esikielellinen kommunikaatio virittää sosiaalisia aivoja ja kytkee sosi-aalisiin tilanteisiin erilaisia emootioita. Nämä kytkennät muovautuvat ilman aivokuoren alueiden tie-toista kontrollia, ja ne vaikuttavat tunteiden havaitsemisen taitoihin läpi koko elämän. Varhain poh-justetut ei-kielellisen kommunikaation taidot ovat aivokuoren alaista, ei-tietoista toimintaa, ja siinä tunnetilat viestitään katsein, elein ja ilmein.Neurotieteen näkökulmasta emotionaalisen tilan kokemi-sesta vastaavat hermostolliset mekanismit ovat suurelta osin samoja kuin ne, joita hyödynnetään toisten yksilöiden vastaavien emotionaalisten tilojen tunnistamisessa (esim. Hari ym., 2009).

14

Toisten emotionaalisten tilojen tunnistamisen ja oman emotionaalisen kokemuksen samantahtisuu-desta vastaa aivojen peilisolujärjestelmä. Jäljittely on ihmisille ja useille nisäkkäille luonnollinen ja tyypillinen oppimisen muoto.

Peilisolujärjestelmä tunnistettiin apinoilla jo 1990-luvulla, kun havaittiin, että apinoiden aivojen peili-solut aktivoituivat niiden katsellessa muiden apinoiden suorittamia liikkeitä (Rizzolatti, 2004). Myö-hemmin on havaittu, että myös ihmisillä liikkeen suorittaminen ja liikkeen havaitseminen aktivoivat tai muokkaavat samoja aivoalueita. Peilisolujärjestelmä kostuu hermosoluista, jotka aktivoituvat yksilön suorittaessa liikkeitä, katsellessa toisten suorittamia liikkeitä ja myös yksilön kuvitellessa suorittavansa liikkeitä (Hari ym., 1998).

Suorittaminen, havaitseminen ja kuvitteleminen näkyvät aivotoiminnassa samankaltaisina hermos-tollisen aktivoitumisen muotoina (Hari ym., 2004). Siksi motorisen suorituksen oppijan kannattaa paitsi harjoitella (oikein), myös katsella toisten (oikein teh-tyjä) suorituksia ja vielä lisäksi kuvitella suorittavansa liikkeitä (oikein). Mielikuvaharjoittelua on hyödynnetty urheiluvalmennuksessa jo pitkään ja hyvin tuloksin.

Yhä useammat tutkimukset ovat osoittaneet,että peilisolujärjestelmän toiminta on tärkeää kulttuuris-ten merkitysten omaksumisessa.Peilisolut kuuluvat aivojen otsalohkon motorista toimintaa ohjaaviin alueisiin, jotka aktivoituvat silloin, kun vuorovaikutuksessa havaitaan ja jäljitellään toisen ihmisen ta-voitteellista toimintaa. Tässä tapahtumassa näköaistimuksilla on erityisen merkittävä osuus. Vasta-syntyneiden lasten synnynnäistä kykyä herkistyä jäljittelemään kasvojen ilmeitä pidetään osoitukse-na peilisolujärjestelmän valmiudesta virittää lapsi sosiaalisuuteen alusta lähtien (Rizzolatti, 2004; Meltzoff & Decety 2003). Esimerkiksi jo muutaman tunnin ikäinen vastasyntynyt osaa liikuttaa kiel-tään samalla tavalla kuin hänen kanssaan toimiva aikuinen.Nämä varhaiset jäljittelyepisodit kytkevät sensorisen (oraalisen) aistimuksen, motorisen toiminnan ja toista ihmistä koskevan näköhavainnon samanaikaisesti aktivoituvaksi hermosolupiiriksi, joka sisältää aistimuksia sekä itsestä että toisesta. Jäljittelyepisodien rytmisyys organisoi aivotoimintaa ja tiivistää yhteenkuuluvuutta (Schore, 2001).

Kiinnostuksen ja innostuksen sävyttämän emotionaalisen toiminnan jäljitteleminen aktivoi erityisen voimakkaasti etuotsalohkon motorisia alueita. Motoristen alueiden aktivoituminen lisää toimintavalmiutta mutta ei välttämättä johda toiminnan toteutumiseen.

Aktivoituminen ilmaisee ensisijaisesti sen, että toisen ihmisen toiminta ja erityisesti sen tarkoitus on tunnistettu. Yhteisessä toiminnassa lapsen aktivoituminen heijastuu aikui-sen peilisolujärjestelmään ja päinvastoin; havaitsemisen ja motorisen toiminnan jaettu rytmisyys vaikuttaa molempien käyttäy-tymiseen. Kun lapsi tunnistaa ja jäljittelee aikuisen tavoitteellista toimintaa, hänen osallistumisensa on tarkoituksellista ja hän oppii kulttuurisia merkityksiä (Trevarthen 2011b).

Peilisolujärjestelmän toiminta on kielellisessä kehityksessä välttämätöntä. Peilisolujärjestelmä vastaa kieleen sidottujen kulttuuristen artefaktien omaksumisesta. Peilisoluja onkin todettu olevan erityisen paljon juuri kielellistä informaatiota käsittelevillä aivojen kuorikerroksen alueilla (Higuchi ym., 2009). Kun yksilö toimii kielellisessä maailmassa, hän on vuorovaikutuksellisessa yhteydessä myös käsitteisiin sisältyviin kulttuurisiin merkityksiin, joita hän on oppinut havainnoidessaan toisten tavoitteellista toimintaa (Tomasello ym., 2005). "



RK: Michael Tomasello, jaetun intention keksijä, joka on vain ihmiselle, on ainakin kymmenen vuotta sitten loikannut pois "peilisolupiireistä" ja löytänyt aivan muita, aidosti tieteellisiä ilmiöitä.

"Apinoiden moraali",määritellään tuo käsite sitten miten hyvänsä sai erityisen tappavan iskun entisen sosiobiologistin Max Planck -instituutin apinatutkija Michael Tomasellon jaetun intention" käsittees-tä: vaikka apinat ulkonaisesti "käyttäytyisivät geenistä moraalisesti", kyse ei oli todellisesta sosiaali-sesta "vakaumuksellisesta" moraalikäyttäytymisestä, sillä ne eivät voisi "tietää" odottaa muilta sellaista, mikä on kuitenkin moraalisäännön "sosiaalisen pelaamisen" edellytys. Tässä on ensinnä-kin tutkimus, joka kyseenalistaa Hauserin ja Pinkerin "metodin" apinoiden tai pikkuvauvojen katseen suunnassta "lukea" näiden muka "ajatuksia":

http://evolutionaryanthropology.duke.edu/uploads/assets/Call%20et%20al_%201998_%20Chimpanzee%20gaze%20following%20in%20an%20object-choice%20task.pdf

" In summary, our findings allowed us to discard the simple hypotheses of orientation and under-standing seeing-knowing in others that have been proposed to explain gaze following in chimpan-zees in an object-choice situation. However, they did not allow us to conclusively choose between the hypotheses of orientation combined with foraging tendencies and understanding seeing in others, or between the weak and the strong interpretations of this last hypothesis. Our own incli-nation is to remain cautious until convergent data from other studies help to disambiguate these findings. One interesting possibility raised by the current results is that chimpanzees might show their most so- phisticated social cognitive skills in situations in which the behavior of another (e.g., looking beha- vior and seeing) is happening concurrently with their own decision-making process. Thus, studies in which the human cannot see the reward at the time of subject choice because it is in an opaque occluder may potentially be underestimating primates’ social knowledge. In either case, this study provides new information about chimpanzee gaze following that should help us to further specify the cognitive mechanisms underlying this important social behavior. "

Täällä sitten löytyy siitä itse jaetusta intentiosta:


https://wiki.inf.ed.ac.uk/twiki/pub/ECHOES/Intentionality/Tomasello2005.pdf

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2757608/

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2080769/

 

 

OPM: "Joissakin tapauksissa lapsi oppii kielellisiä ilmauksia kuulonvaraisesti ilman,että ne kytkeyty-vät tavoitteelliseen toimintaan. Siitä saattaa olla seurauksena eriasteisia kielellisen  kommunikaation häiriöitä ja yhteisöllisen oppimisen vaikeuksia (Tomasello ym., 2005; Farrant ym., 2011).

15

Epätyypillisen kielellisen kehityksen tiedetään haittaavan kehitystä ja oppimista monella eri tavalla (Sajaniemi ym., 2010). Kielellisen kehityksen ongelmat saattavat liittyä ainakin osittain vähäisestä inhimillisestä kanssakäymisestä johtuvaan epätarkkuuteen peilisolujärjestelmän virittämisessä.

Peilisolujärjestelmän toiminnan periaatteiden ymmärtämisestä voi olla pedagogisesti hyötyä. Opetta- jan hyväksyvä ja kannustava tapa katsoa lasta saattaa virittää hänessä myönteisen ja oppimiseen kannustavan olon. Vastaavasti opettajan kyllästymistä ja turhautumista heijastava ei-kielellinen vies-tintä voi aiheuttaa vastaavia mielenliikkeitä oppilaassa. Eläytyminen ja aikomusten vahvistaminen saattavat tiivistää kielen ja kokemusten välistä yhteyttä ja vähentää oppimisvaikeuksien riskiä.

Näköaistilla tiedetään olevan merkittävä rooli peilisolujärjestelmässä, ja tämä on tärkeä tiedostaa koulumaailmassa. Tämän päivän opetusteknologiaan liittyvä opetuksen välineellistäminen vähentää kasvokkaista kommunikaatiota, ja se voi olla pienten koululaisten kohdalla kohtalokasta. Motivaation rakentamisessa sekä tietoisen tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen opettelemisessa tarvitaan keinoja,joilla vaikutetaan aivojen emootioita sääteleviin rakenteisiin. Paras keino tähän tarkoitukseen on suora ihmiskontakti. "


RK: Mitään "peilisolukärjestelmää" ei missään tapauksessa ole olemassakaan.

Se tarkoittaisi, että "ajatuksia luettaisiin Keenistä". Sellaisia siellä ei ole.

Kokeet ovat täydellisesti Ivan Pavlovin 2. signaalisysteeminmukaisia, joten "uutta paradigmaa ei tarvita.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004

 

Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)

 


On tehty myös ainaksi yksi väitökirja Suomessakin TTY:llä, jossa tämä todetaan selvästi:


Uusinta kotimaista antia aiheesta sisältää Osmo Eerolan väitös, vaikka vain sivuaa aihetta ja on alaltaan ATK-teknologiaa:

Prototype Modeling of Vowel Perception and Production in a Quantity Language

Tiivistelmä

Psykologiassa prototyypillä tarkoitetaan tietyn käsiteluokan tyypillisintä edustajaa.Ihmisaivoissa pro-totyypit muodostuvat automaattisesti aistialtistuksen kautta ja tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Prototyyppiteorioiden mukaan nämä luokkansa tyyppiedustajat toimivat hahmontunnistuksessa ver-tailukohteina,joihin uusia havaittuja ärsykkeitä verrataan.Puheen havaitsemisessa prototyyppien ole- tetaan vaikuttavan äänteiden tunnistuksessa ja ohjaavan artikulaatiota puheen tuottamisessa. Väi- töstyö muodostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta, joissa tutkitaan puhesynteti-saattorilla tuotettujen suomen kielen vokaalien laatuerojen havaitsemista psykoakustisin kuuntelukokein sekä verrataan koehenkilöiden mitattuja havaintoproto-tyyppejä heidän tuottamiinsa vokaaleihin.
 

***

 

Olen valittanut asista myös oikeukanslerille yliopilaskokieta koskien, kangsleri ei ymmärtänyt asiata mitään, eikä kysynyt keltään sellaisesta, joka ei olsi sitoutunut huijaukseen.

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/kukaan-ei-ole-suomessa-virkavastuussa-valtion-kayttaman-tieteellisen-tiedon-todenperaisyydesta

" Kukaan ei ole Suomessa virkavastuussa valtion käyttämän tieteellisen tiedon todenperäisyydestä

Suomen Perustuslain mukaan lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat yksinomaan valtion vi-ranomaisille. Kaiken,mitä viranomaiset tekevät virkavastuullaan, pitää perustua jotakin kaut- ta jollekin laille, ja sen pitää olla myös tieteellisesti perusteltua lainsäätäjän laille asettamien perustelujen, lain tarkoituksen kannalta. Demokraattinen kansallinen ja kansainvälinen (YK) lainsäädäntö ja tiede ovat molemmat oikeuslähteitä.

Viranomaisten ei pidä päättää, mitä tiede sisältää, mutta he ovat vastuussa siitä, mitä tieteen ominaisuudessa sovelletaan valtion päätöksenteossa. Otsikon syystä nämä oikeusperiaat-teet eivät voi toteutua Suomessa.Suomi ei ole tässä Kansainliiton ensimmäisenä laeissaan formuloimassa mielessä oikeusvaltio.
 
Paljastava ylioppilaskoetehtävä...
 
Tämän kevään (2012) ylioppilaskirjoitusten psykologian kokeessa oli seuraava tehtävä:

"Peilisolut ovat hermosoluja,jotka reagoivat toisen ihmisen tekemiin liikkeisiin sekä ilmeinä ja eleinä näkyviin tunteisiin. Esimerkiksi jos henkilö näkee toisen tekevän jonkin tavoitteellisen teon, vaikkapa kaatavan kahvia, aktivoituvat ne solut, jotka aktivoituisivat, kun katselija itse kaataisi kahvia. Lisäksi peilisolut reagoivat toisen ihmisen kokemiin tuntoaistimuksiin ja toisen ihmisen aikomuksiin ja päämääriin.

Pohdi peilisolujen mahdollista merkitystä autismikirjon sairauksissa, joita ovat mm. autismi ja Aspergerin syndrooma. "

"Kysymys” on täysin uskomaton aivopieru, eikä sillä ole mitään tekemistä objektiivisen psykologian eikä neurofysiologian kanssa. Se ei loogisesti edes ole oikea kysymys, vaan se on muotoon "olette-ko jo lakannut lyömästä puolisoanne?" laadittu väite, että kaikki, mitä teemme ja ajattelemme, "tu-lisi geenistä". "Peilisolu" tarkoittaa oletusta, että kullekin "(mahdolliselle) tavoitteelliselle liikkeelle" olisi olemassa juuri sitä "geenistä ohjaava neuroni", joka "tunnistaisi" sen aistimuksista myös muilla, määräisi siis sitä koskevat aistimuksetkin! Kaikenlainen tajunta, aito oppiminen ja (aivan erityisesti) tahto olisivat ”hyödyllistä” (tai jopa ”vahingollista”!) harhaa! Tuosta väitteestä kuitenkaan ei edes keskustella, vaan keskustellaan puoskarilääketieteellisesti ”autismin peilisolusyistä”! Se ”vastaus”, jota haetaan, on, että muka ”peilisolujensa geenivikojen takia autisti ei osaa lukea muiden ajatuksia”!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto

Tavoitteellinen ajatteltu toiminta ei ole ylipäätään luonteeltaan geneettistä, vaan se perustuu kielen välityksellä Pavlovin-Fieldsin ehdollistumismekanismille, jonka biofysikaalisen mekanismin toi-mintaperiaatteen on selvittänyt USA:n Liittovaltion terveysviraston NIH:n neurofysiologian laborato-rion johtaja R.Douglas Fields. Mitään geenistä erikoistuneita ”peilineuroneja” ei ylipäätään ole olemassa.

USA:ssa virkavastuu liittovaltion käyttämästä lääketieteestä kuuluu juuri NIH:lle. Ihmisten käsitykset muiden aikomuksista ja vaikuttimista perustuvat aina täydellisesti vain ”havaitsijan” omalle kokemuk-selle. Eläimillä tuollaista ns. jaettua intentiota ei ole lainkaan olemassa (eikä voi olla, koska niillä ei ole ajatteluakaan, vaan pelkkää reagointia). Sitä ei ole ihmiselläkään mistään ”keenistä”, vaan se syntyy vasta yhteiskunnassa, alkaen noin puolen vuoden iästä (ja jää joskus myös syntymättä).

Kenenkään aivot eivät reagoi kenenkään muun ”aikomuksiin eikä päämääriin”,joita ei ole kielellisesti tai muuten ilmaistu. Virtasen ajatus ei ”tule ulos” ”Lahtisen peilisolusta”, sellainen edellyttäisi maagista ”telepetiaa”. Jos Lahtinen muusta ”vakuuttuu”, hänellä on harhoja. Ihmiset kyllä muodos-tavat päässään varsin automattisesti käsityksen muiden aikomuksista ja vaikuttimista, mutta nuo käsitykset perustuvat aina täydellisesti vain ”havaitsijan” omalle kokemukselle. "


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/poistetun-nakokulma-palstan-peilisolujutut
 

 

OPM: " Kokemukset opettavat

 

Kokemukset toisten kanssa olemisesta muovaavat peilisolujärjestelmän toimintaa (Glenberg, 2010). Näönvaraiset kokemukset ovat tärkeitä: kun vauva hymyilee ja siihen vastataan hymyllä, kytkeytyvät suun lihasten motoriikasta vastaavat hermosolut näköhavainnosta vastaaviin hermosoluyhteyksiin ja limbisten rakenteiden emotionaalista merkitystä välittäviin hermosoluyhteyksiin. Toistuessaan tämä vuorottelu vakiinnuttaa hermosolujen välisiä piirimäisiä yhteyksiä ja pelkkä näköhavainto riittää he- rät- tämään lapsessa positiivisen emotionaalisen tilan sekä siihen liittyvän motorisen toiminnan, hy-myn. Näin toisen ihmisen emotionaalinen tila välittyy tiedostamattomalla tasolla tapahtuvan eleiden ja ilmeiden jäljittelyn kautta.

Vuorovaikutuksessa aktivoituvassa peilisolujärjestelmässä opitaan eläytymään toisen emotionaali- seen tilaan tilanteissa, joihin liittyy kulttuurisia merkityksiä. Lapsi oppii eläytymään siihen innostuk-seen ja iloon tai vastenmielisyyteen ja inhoon, jonka hän on havainnut liittyvän esinetoimintoihin ja niiden tavoitteisiin.

Peilisolujärjestelmä mahdollistaa empatian, ja sen välityksellä lapsi oppii suhtautumaan ympäristöön niin kuin hän näkee muiden suhtautuvan (Trevarthen, 2011b).

Positiivisten emootioiden sävyttämä vuorovaikutus tukee aivojen kehitystä monella muullakin tavalla. Positiivisia emootioita heijastavien kasvojen näkeminen aktivoi oksitosiini- ja opiaattiherkkiä hermo-ratoja, ja vuorovaikutukseen kytkeytyy hyvä olo. Opiaattitason kohoaminen aktivoi aivojen dopamiini-herkkää palkitsemisjärjestelmää. Palkitsemisjärjestelmän nopean kehityksen vaihe on ensimmäisinä elinvuosina, ja sen vakiintuvat yhteydet säätelevät etuotsalohkon alueiden toiminnallista kehittymistä (Shore ym., 2008). Aivojen palkitsemisjärjestelmän varhainen virittäminen on olennaista motivaation kehittymiselle.

Lapsen aloitteiden havaitseminen ja toiminnan rohkaiseminen muovaavat motivaatiojärjestelmän neuraalista herkkyyttä paljon ennen formaalin opetuksen alkua. Motivoituminen liittyy palkitsevuuden kokemiseen. Oppiminen puolestaan liittyy omien taitojen ylärajoilla toimimiseen (lähikehityksen vyöhyke), jolloin stressinsäätelyjärjestelmä aktivoituu. Silloin lapsi tarvitsee kannattelua.

 

16

 

Kun samanaikaisesti havaitaan lapsen toiminnallinen aloite, ohjataan häntä tavoitteeseen pääsemi-sessä ja iloitaan yhdessä tavoitteen saavuttamisesta,vahvistetaan sekä motivaatiojärjestelmän että stressinsäätelyjärjestelmän kehittymistä. Lapsi oppii, että eteen tulevat vaikeudet voitetaan ja yrittä-minen kannattaa siitä huolimatta, että olo on hieman epämukava. Kun tavoitteen saavuttamisesta iloitaan yhdessä, lapsi oppii näkemään vaivaa. Ponnistelu kytkeytyy tulevaan mielihyvään, ja lapsi oppii pitämään mielessään palkitsevan tavoitteen. Lapsen aivotoiminta herkistyy tavalla, jota tarvi-taan motivaation yläpitämisessä, harjoittelussa ja kotitehtävien tekemisessä.

Kokemukset ja niistä oppiminen muokkaavat aivoja jatkuvasti (Score, 2001). Jonkin erityisalan tai aiheen hyvä hallinta syntyy runsaasta harjoittelusta ja aiheeseen liittyvistän kokemuksista. Pitkäai-kaisen runsaan harjoittelun on havaittu muokkaavan aivo- ja soveltumaan paremmin muun muassa musiikin havaitsemiseen tai vaikka motoris-ten suoritusten ja hahmon tunnistamiseen. Aiheen hyvä hallinta ei muokkaa ainoastaan yksilön osaamista vaan vaikuttaa myös siihen, miten hän tulkitsee ja ymmärtää toisten kokemuksia.

Omat taidot vaikuttavat myös siihen, miten aivot reagoivat toisten suorituksiin. (Calvo-Merino ym., 2005.)

Oppimisen herkkyyskaudet

Lapsi on aktiivinen oppija elämänsä alusta lähtien. Oppiminen tapahtuu kulttuurisessa ja sosiaalises-sa ympäristössä, jonka merkitykset avautuvat vuorovaikutuksen kautta. Oppiminen välittyy aivotoi-minnan kautta, jossa aivojen alimpien osien hallinta siirtyy kehityksen kuluessa yhä korkeammille ai-voaluille. Päätöksenteosta,harkinnasta ja tietoisesta ajattelusta vastaavat etuotsalohkon alueet kyp-syvät suhteellisen myöhään, ja neurobiologinen kypsyys saavutetaan nykytiedon perusteella vasta noin 30 ikävuoteen mennessä.

Aivot kehittyvät aste asteelta,vaiheittain ja joka hetki suhteessa sekä sosiaaliseen että fyysiseen ym-päristöön (Meaney, 2010). Aivorungon ja sen yläpuolisten limbisten rakenteiden yhteistoiminnan jä-sentyminen on välttämätöntä tarkkaavaisuudelle, tavoitteelliselle toiminnanohjaamiselle ja sitä kautta kaikelle tietoiselle oppimiselle. Näiden alueiden jäsentymisen herkkyyskaudet tulevat ennen varsinaista kouluikää.

Varhaisvuosien herkkyyskauden aikana lapsen tärkeänä kehitystehtävänä on oppia säätelemään sisäisiä tilojaan. Säätelyn oppiminen mahdollistaa tavoitteellisen toiminnan silloinkin, kun elimistö on hälytystilassa eli kohonneen stressin tilassa. Säätelyn oppiminen mahdollistaa myös sen, että lapsi motivoituu suuntautumaan kohti uusia haasteita siitä huolimatta, että jännittää ja ehkä hieman pelottaakin.

Aivojen otsalohkon etuosan alueet vastaavat alempien osien toiminnan säätelystä. Nämä alueet kypsyvät myöhään, ja alle kouluikäisen lapsen mahdollisuudet säädellä sisäisiä tilojaan omin voimin ovat vähäiset. Ulkoinen, toisen avustuksella toteutuva säätely muuttuu aivojen kypsymisen ja koke-musten avulla sisäiseksi.Säätelyn toimiessa yhteys aivojen kehityksellisesti varhaisten kerrosten (ai-vorunko,keskiaivot ja limbiset rakenteet) ja aivojen ylempien osien kerrosten (etuotsalohkon alueet) välillä ovat molemmansuuntaisia.Tiedon prosessoinnissa aktivoituvat sekä alhaalta ylöspäin että yl-häältä alaspäin kulkevat hermopiirit.Yhteydet aivojen eri kerrosten välillä ovat varsin ohuita varhais-lapsuuden aikana ja taas uudestaan murrosiän vuosina. Stressin tason kohoaminen kytkee kerros-ten välillä kulkevat yhteydet irti toisistaan, jolloin lapsen tai nuoren säätelykyky pettää. Käyttäytymi-sen säätely siirtyy alempien kerrosten ohjaamaksi, jolloin reaktiot ovat äärimmäisiä ja tietoisen kontrollin ulottumattomissa.

 

 

19

 

Emootiot ja oppiminen

 

Oppimisen ja muistin tutkimuksella on pitkät perinteet, mutta emootioiden tieteellinen huomioiminen on suhteellisen tuore ilmiö.Käsite ”affective neuroscience” eli tunteiden neurotiede esiteltiin vasta 1990-luvun alussa. Myös sosiaalinen neurotiede on vasta tutkimuksen alkutaipaleella (Panksepp, 1998).

Opittavan (mieleen painettavan) aineksen muistettavuuteen vaikuttavat sen emotionaalinen sisältö sekä se,missä emotionaalisessa tilassa oppija on.Viimeisimpien tutkimusten mukaan aines opitaan ja muistetaan paremmin, jos se muuttaa oppijan emotionaalista tilaa.Toisaalta,jos jonkin emootioita herättävän aineksen jälkeen esitetään uutta ja neutraalia materiaalia, voi sen oppiminen olla työ-läämpää. Positiivinen ja negatiivinen oppiminen on erilaista: positiivisesti opitut asiat unohtuvat hitaammin kuin negatiivisesti opitut (mutta esimerkiksi masennuksessa tätä efektiä ei aina ole).

Emootioiden vaikutus muistamiseen ja oppimiseen riippuu niiden voimakkuudesta; voimakkaisiin emootioihin kytkeytyneet muistot ovat kaikista pysyvimpiä. Stressihormoni kortisoli on yhteydessä mantelitumakkeen toimintaan, ja se taas vaikuttaa muihin aivoalueisiin, mm. vahvistamalla muisti-jälkiä etenkin hippokampuksessa. Tunteet vaikuttavat muistiin työmuistin kautta: esimerkiksi ahdis-tuneisuudessa osa työmuistikapasiteetista siirtyy pelon ja huolten tiedostamiseen, jolloin muistiprosesseille jää vähemmän resursseja (LeDoux, 1998; Dalgleish ym., 1999).

Positiivisten emootioiden hyödyntäminen oppimisessa on alkanut kiinnostaa tutkijoita yhä laajem- min. Positiivisella virittymisellä on myös käytännön merkitystä: se vahvistaa oppimiskokemuksia ja suoritustehokkuutta (Walker ym., 2003; D’Argenbaum ym., 2002).

Ihminen voi itse vaikuttaa virittymiseensä esimerkiksi ajattelemalla hänelle mieluisia asioita ennen koesuoritusta. Myös opettaja voi tarvittaessa virittää oppilaille positiivisia mielikuvia ennen haastavia tilanteita.

Lopuksi

Elinikäinen oppiminen on aivojen toiminnan jatkuvaa sopeutumista muuttuvaan ympäristöön. Suurin osa tästä sopeutumisesta tapahtuu tiedostamattomasti. Viimeinen dramaattinen muutos aivojen ra-kenteessa tapahtui kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kulttuurievoluutio on sen sijaan viime vuosi-kymmeninä ollut räjähdysmäistä.Tämä ris- tiriita on erittäin haasteellinen aivojen kehitykselle, toimin- nalle ja hyvinvoinnille. Tässä artikkelissa olemme painottaneet inhimillisen kanssakäymisen merki-tystä. Kuitenkin paradoksaalisesti tänä päivänä korostetaan virtuaalista kanssakäymistä ja tietoko-neen välityksellä tapahtuvaa oppimista. Sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia aivojen toiminnalle ja koko ihmisen hyvinvoinnille. Kasvavalle ja kehittyvälle yksilölle tunneval-tainen,  nhimillinen vuorovai-kutus on paras tapa vahvistaa kestävyyttä,elämänhallintaa ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia.

... "

https://www.theguardian.com/science/neurophilosophy/2013/aug/23/mirror-neurons

" Reflecting on mirror neurons

The discovery of mirror neurons has been touted as one of the most important of modern neuroscience, but what exactly are these cells, and should you believe the hype?

@mocost

Fri 23 Aug 2013 19.20 BST First published on Fri 23 Aug 2013 19.20 BST

Broken mirror

Mirror neurons have been used to explain everything from language acquisition to autism. Photograph: Alamy

Chapter 11 of my book, 50 Human Brain Ideas You Really Need to Know. Here's the introduction to the book, and my post about the most important idea in neuroscience.

A neuroscientist explains: the need for ‘empathetic citizens’ - podcast

 

Summary: Mirror neurons are cells that fire during both the execution and observation of a specific action. They have been linked to many behaviours and abilities, from empathy to learning by imitation, as well as implicated in conditions such as autism. Mirror neurons were discovered in monkeys, but it's still not clear whether they also exist in the human brain.

Mirror neurons were identified in the brains of macaque monkeys by a team of Italian researchers during experiments performed in the 1990s. The researchers, who were studying how the brain controls hand and mouth movements, implanted microelectrodes into the monkeys' brains in order to monitor the activity of single cells while the animals reached for pieces of food and put them into their mouths. These experiments revealed that the activity of certain cells increased when the monkeys performed this action.

The cells in question are located in the premotor cortex, a part of the brain involved in planning and executing movements, so the finding was not in itself particularly surprising. By chance, however, the researchers discovered that a few of the same cells also fired weakly when the animals merely observed the researchers putting food into their own mouths, and fired more strongly when they saw other monkeys performing the same action. Subsequently, the same team of researchers identified mirror neurons in several other regions of the monkey brain. They also located cells that fire when monkeys observe an action as well as when they hear the sound related to it.

But what does it all mean? The precise role of the mirror neuron system in monkeys is still not known, though the researchers who discovered them believe that they perform two functions. First, that mirror neurons are involved in understanding the actions of others – observing an action triggers the mirror neuron system to generate a motor representation of it. This corresponds to the activity produced by the action itself: in other words, the mirror neuron system transforms the visual information into knowledge of the intention of the others' actions. The second proposed function is imitation – or learning to perform an action by observing others.

Casting a long reflection

The discovery of mirror neurons was greeted with a great deal of excitement, and some have hailed it as one of the most important discoveries of modern neuroscience. Since these neurons were discovered in monkeys, researchers have speculated that the human brain may also contain mirror neurons.

In human beings, as in monkeys, mirror neurons are hypothesized to play an important role in imitation and understanding the actions of others. Some researchers argue that they are critical for many aspects of social interactions. These include understanding the intentions of others, and inferring their mental state from their behaviour (an ability referred to as theory of mind); empathy, or putting oneself 'into another's shoes'; self-awareness; and the evolution of, and the ability to learn, language.

Given their purported role in social cognition, one prominent neuroscientist has proposed that a defective mirror neuron system is what causes autism, a neurodevelopmental condition characterized primarily by impairments in social interaction and communication. The same researcher argues that the discovery of mirror neurons is 'the single most important "unreported" story of the decade', and has even referred to the cells as 'the neurons that shaped civilization', because human culture involves the transfer of complex skills and knowledge from person to person.

Box: The broken mirror hypothesis

In the late 1990s, two groups of researchers independently proposed the so-called broken-mirror hypothesis, which states the social impairments characteristic of autism are caused by defects in the mirror neuron system. The broken mirror hypothesis has received considerable attention in the mass media, but has been the subject of severe criticism by many autism researchers. It is based on assumptions that mirror neurons are involved in understanding action, imitation and language acquisition, and that people with autism are insensitive to the emotions and intentions of others. Critics say both that the first assumption is actually false, and also that there is evidence that people with autism are in fact overly sensitive to others' emotions and intentions. What's more, the broken-mirror hypothesis does not attempt to explain how the mirror neuron system is defective, or how the defects might arise.

But do we have mirror neurons?

Mirror neurons have proven to be highly controversial. A handful of brain- scanning studies show that several regions of the brain are activated during both action execution and observation, and it has been suggested that these areas constitute the human mirror system. But while hundreds of other studies attempt to explain their results by alluding to mirror neurons, very few actually provide hard evidence.

So there is, as yet, very little convincing direct evidence that mirror neurons exist in the human brain. In fact, a number of studies have failed to find evidence of human mirror neurons altogether. In 2009, for example, Harvard researchers exploited a phenomenon called adaptation, whereby neurons reduce their activity in response to the same repetitive stimulus. The researchers showed their participants a film clip of hand gestures and asked them to mimic the action. The scans showed that the cells adapted when the gestures were observed and mimicked, but not when they were mimicked first and then observed.

One of the difficulties is that researchers rarely get the opportunity to examine the working human brain directly. In 2010, though, one research group who had just such an opportunity, while evaluating the brains of conscious epileptic patients about to undergo neurosurgery, claimed that they had obtained the first direct evidence of human mirror neurons. Some of these cells fired both when the patients performed and observed an action, but the activity of almost as many cells decreased during execution and observation, raising doubts that they are indeed mirror neurons. Furthermore, the cells were located in the hippocampus, an area involved in memory formation, and not previously thought to be part of the presumed mirror neuron system.

The researchers who originally discovered mirror neurons in the monkey brain have recently refined their claims, and now suggest that the cells have a far more restricted role than was originally thought. Instead of being involved in understanding the actions of others, they suggest that the cells play a role in helping us to understand, 'from the inside', actions that we already know how to perform. Critics argue that this confirms the alternative theory that mirror neurons are involved instead in selecting and controlling actions. "

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/10/nain-roistovaltiossa-rotumur...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/helsingin-yo-julisti-v-2002-...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Aihe on mielenkiintoinen, mutta jälleen sama juttu, että en jaksa edes lukea näitä ylipitkiä kirjoituksiasi, joissa 99 % on jostain muualta copy-pastettua tekstiä ja sitten joku lause välissä omaasi. Opettele nyt hyvä ihminen tiivistämään ja käyttämään vain lyhyitä argumenttejasi tukevia lainauksia ja lähdeviitteitä.

Kirjoitus jälleen kerran rikkoo Puheenvuoron kirjoitussääntöä: "Älä käytä ylipitkiä lainauksia."

Tietenkin tuo materiaali on myös tekijänoikeuden alaista materiaalia (kopsasit myös ne tekijänoikeusmaininnat), jonka kopiointikynnys taitaa ylittyä tuossa jo reippaasti.

Risto Koivula

Tämä on ongelma, mutta tuollaisilla virkateksteillä varsinkin on vahva taipumus häipyä kuin pieru Saharaan tai ainakin mennä ammattilaisten vahvasti maksullisten tunnusten taakse, kun siitä vastaan osoitetaan tieteellistä arvostelua. Noin on käynyt esimerkiksi linkkeihin kopsituille Duodecimin jutuille.

Nuo linkit lisäksi eivät ole kopsittavissa noin vain, jos haluaa keskustella yksityiskohdista, mutta tästä voi kopsaista ymmärtääkseni olennaisen tuota julkaisua koskevan tästä asiasta.

Kukaan ei ole kiinnostunut minun henkilökohtaisista mielipiteistäni, en ole tuon alan väkeä ollenkaan. Niinpä kaivankin maailmalta "isompia auktoriteettaja" kuin nämä "meikäläiset".

Esimerkiksi Harvajärkiyliopisto on putsannut organisaationsa peilineurooniväestä, etologi Bullshit-Marc Hauserista alkaen, vaikka muita "sosiobiologisteja" ja "evoluutiopsykologeja" ja "kielielintutkijoita" siellä varmaan yhä piisaa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/marc-h...

" Marc Hauser ja bullshit science

Keskustelua poistetulta NÄKÖKULMA-keskustelupalstalta:

Riittinen: " « : 01.09.10 - klo:13:50 »

Usein maailman parhaaksi (mm. ns. Shanghain listalla) arvoitu Harvardin yliopisto näyttää mallia omien virheiden oikaisemisessa käryttämällä "tähtisosiobiologinsa", hypoteettisen "genomoraalin" tutkija Marc Hauserin tiedevilpistä.

Asiasta kertoo hiljattain päätoimittajaansa ilmeisesti menestyksellisesti "uudistanut" tamperelainen Aamulehti:

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/skandaali...

" Skandaalin käry ihmisaivoissa: Harvardin huippu huiputti

Harvardin huippuyliopistossa Yhdysvalloissa saattaa muhia yksi tieteenhistorian pahim-mista tutkimushuijauksista.Skandaali ryvettää maailman ykkösyliopiston mainetta pahasti, sillä hämäriä tutkimustuloksia on työstänyt yksi sen "supertähdistä", Kognitiivisen evoluution laboratorion johtaja Marc Hauser.

Yliopisto on tutkinut Hauserin edesottamuksia kaikessa hiljaisuudessa jo kolmen vuoden ajan. Asiasta tehtiin julkinen vasta pakon edessä.

Kyse on peräti kahdeksasta tutkimuksesta. Yliopiston viime perjantaina antaman tiedot-teen mukaan ongelmat liittyvät muun muassa tiedon hankintaan, tietojen analyysiin sekä tapaan,jolla tutkimusmenetelmistä ja -tuloksista on kerrottu.Väärinkäytökset kiinnostavat myös liittovaltion viranomaisia, sillä Hauser on saanut tutkimuksiinsa myös liittovaltion varoja.

Hauser on yksi alansa johtavista tutkijoista maailmassa. Pitkä varjo lankeaa myös moneen muuhun tutkimukseen, joissa on käytetty Hauserin kehittämiä menetelmiä tai nojauduttu johonkin tämän tulokseen.

Hauser tutkii ihmisen mieltä ja mielen evoluutiota. Hän yrittää ymmärtää, mitä yhteisiä piirteitä ihmisillä ja kädellisillä on. Hän tutkii ihmisiä ja apinoita samalla tavalla.

Hauser on tutkinut muun muassa kielen, matematiikan,musiikin ja moraalin kehittymistä. Hänen perusteesinsä on, että ihmisillä ja eläimillä on sama yhteinen perusta mielen ja siihen liittyvien kykyjen kehittymiselle.

Hauserin mukaan sekä ihmisten että kädellisten aivoissa on tiedostamaton synnynnäinen moraalinen kielioppi. Moraalivaisto on siis luonnonvalinnan tuote. Ihminen on eläimistä moraalisin, mutta syvärakenne on kaikilla sama.

- Tiedän tehneeni isoja virheitä. Olen oppinut tästä paljon ja olen tehnyt muutoksia sekä omaan lähestymistapaani että laboratorioni tutkimuskäytäntöihin, Hauser kommentoi tekemisiään ensimmäisen kerran The New York Timesin verkkosivulla perjantaina.

Vesa Vanhalakka "

Myös englanninkielinen Wiki on heti ajan tasalla:

http://en.wikipedia.org/wiki/Marc_Hauser

" Marc D. Hauser (25 October 1959) is an American evolutionary biologist and a resear-cher in primate behavior and animal cognition who teaches at the Psychology Department at Harvard University.[1]

In August 2010, Harvard found him solely responsible for eight counts of unspecified scientific misconduct.[2] " "

http://wsarch.ucr.edu/wsnmail/2000/msg01480.html

might be of interest--a biologist on sociobiology

by Alan Spector

Tilalle valittiin "peilineuroonoteorian" tiukka vastustaja jo Rizzolattin makakikokeista alkaen, ihmispsykologian professori Alfonso Caramazza.

https://psychology.fas.harvard.edu/people/alfonso-...

Bullshit-Marc-linkistä:

" Riittinen: " « Vastaus #61 : 04.03.12 - klo:16:47 »

Hauser erosi Harvardista kesäkuussa 2011.

Tämä ei tarkoita, että asia olisi käsitelty loppuun tai painettu villaisella.

Asiassa varmasti tapahtuu vielä ennen vaaleja.

http://chronicle.com/article/Marc-Hauser-Resigns-F...

" A former member of Mr.Hauser's lab, however,felt little sympathy for Mr. Hauser. The former research assistant, who spoke on condition of anonymity, was among those who blew the whistle on what they believed to be misconduct. "I certainly don't feel bad that this is the outcome for him," the former research assistant said. "I think it's nice for the people who are still at Harvard not to have him there making it awkward for everyone."

As for those who doubt Harvard's findings, the former research assistant said "I know what I saw," and "I agree with a lot of other people who looked at it and saw the same thing," adding that it was "beyond the scope of some innocent kind of action."

Harvard's report remains under wraps, and an investigation by the federal Office of Research Integrity is apparently continuing. Normally, the agency publishes the results of its investigations once they are concluded. "

Riittinen: " Hauserin tilalle (jossakin mielessä) Harvardin neuropsykologian professoriksi tuli italialainen Alfonso Caramazza. Tyyli vaihtui, ja "ääni kellossa":

http://mindhacks.com/2009/05/27/all-smoke-and-mirr...

" « Changes to psychiatrists’ diagnostic ‘bible’ hinted at Evolving causal belief »

All smoke and mirror neurons?

New Scientist has a tantalising snippet reporting on a shortly to be released and potentially important new study challenging the idea of ‘mirror neurons’.

Mirror neurons fire both when we perform an action and when we see someone else doing it. The theory is that by simulating action even when watching an act, the neurons allow us to recognise and understand other people’s actions and intentions…

However, Alfonso Caramazza at Harvard University and colleagues say their research suggests this theory is flawed.

Neurons that encounter repeated stimulus reduce their successive response, a process called adaptation. If mirror neurons existed in the activated part of the brain, reasoned Caramazza, adaptation should be triggered by both observation and performance.

To test the theory, his team asked 12 volunteers to watch videos of hand gestures and, when instructed, to mimic the action. However, fMRI scans of the participants’ brains showed that the neurons only adapted when gestures were observed then enacted, but not the other way around.

Caramazza says the finding overturns the core theory of mirror neurons that activation is a precursor to recognition and understanding of an action. If after executing an act, “you need to activate the same neurons to recognise the act, then those neurons should have adapted,” he says.

The announcement is interesting because using adaptation is a novel way of testing ‘mirror neurons’ and the lead researcher, Alfonso Caramazza, is known for a long series of influential neuropsychology studies.

He has a reputation for being a sober and considered scientist so it will be interesting to see if the final study is really the challenge to mirror neurons as it seems.

Although the hype has subsided a little, the years following the initial reports saw these now famous neurons being used to explain everything from language, to empathy, to why we love art.

We’re now in a period where we’re taking, if you’ll excuse the pun, a somewhat more reflective look at the topic and developing more nuanced theories about how this brain system functions.

The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available,although it should appear here when it is. ... "

Tiedeyliopistojen Shanghain listan listan ykkösenä koko ajan ollut Harvard ei ilmeisestikään aio pudota listalla 250 pykälää vuodessa, kuten muuan "Surffariopisto"... "

« Vastaus #65 : 24.12.14 - klo:13:45 »

Uusinta kotimaista antia aiheesta sisältää Osmo Eerolan väitös, vaikka vain sivuaa aihetta ja on alaltaan ATK-teknologiaa:

Prototype Modeling of Vowel Perception and Production in a Quantity Language

http://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/1234...

" 1. Introduction

1.1. Origin of speech

Speech is our species-specific, innate and ancient way to communicate. Speech is much older than writing and proto-speech may be even older than conscious thinking, the prere- quisite for the development of symbol function and language (Hackett 1969;Damasio 2000; Aaltonen 2012). When exactly speech emerged in human evolution, is and may remain un- resolved due to the lack of direct evidence (Johansson 2005; p. 85). Fossils and other ar- chaeological findings (Lieberman 1987;Lieberman et al.1992;Lieberman 2000),the spread, development and relations of contemporary languages and speech sounds (Nichols 1998; Perreault & Mathew 2012), the processes of first and secondary language acquisition (Houston & Jusczyk 2003; Kuhl 2004; Garcia-Sierra et al. 2011), auditory neuroethology (Suga 2006), and evolutionary genetics (Fisher et al. 1998; Lai et al. 2001) have deepened our understanding about the origin of speech (Berwick et al. 2013).

However, the estimated time span for the emergence of speech is wide, years ago. This is much earlier than the known emergence of transcription of speech to literal signs B.C.E. (Iivonen 2009), but much later than the known genealogy of hominids, starting 2.5 million years ago. Whether the ability to speak appeared as a sudden stage in evolution or over the course of gradual development, is under debate (Ulbaek 1998). The best known propo- nent of the biological evolution theory is Steven Pinker, who argues that language and grammatical reasoning result from Darwinian evolution (Pinker & Bloom 1992; Pinker 2010), i.e., they are necessary adaptations for survival, similar to the echolocalization in bats (Suga 1988).

Noam Chomsky originally claimed that humans have a genetically programmed universal grammar (UG), that is, an innate language instinct that makes language acquisition pos- sible, and that the UG appeared through a mutation about 100 000 years ago. It represents the specific brain structures, often called the language module (Fodor 1983) or language faculty,that can resolve the general rules of other humans’ speech and utilize recursion in doing so (Hauser et al. 2002; Chomsky 2004).

Chomsky developed his theories on natural and formal languages originally in the 1950s, and since then revised them several times because empirical research has shown some of his original ideas inaccurate or false. For example, Chomsky emphasized the impor- tance of recursion as a language feature that cannot be learned without an innate gram- mar. However, it has been argued that a connectionist network can ‘learn’ recursion to the degree 1 needed for human language processing (Johansson 2006). "

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

En jaksa lukea.

Jos nyt käyttäisit hyvän tavan mukaista tekstin tuottamista, voisi keskustelu olla kiinnostavampaa. Tieteellisessäkin kirjoittamisessa noudatetaan sellaisia käytäntöjä ja näissä sinun kirjoituksissasi on jopa suurempi osa lainattua kuin Huhtasaaren gradussa. Ja se on paljon se.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #5

Minä täydennän tuota vielä väliin erityisesti kommentoimalla tekstin lähteitä.

https://www.tiede.fi/comment/2505552#comment-2505552

Risto Koivula

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

RK:
19.01.2007 01:14:56
224496

" "peilisolut" ja "aurat"

toisen.hoitsun.kaveri kirjoitti 18.01.2007 (224486)...

>RK kirjoitti 18.01.2007 (224485)...

>>toisen.hoitsun.kaveri kirjoitti 18.01.2007 (224480)...

>>>puhdista rk peilit ja pese suu
>>>saippualla niin tulee parempi olo

>>En ennen kuin puoskarointi loppuu.

>>Se on jatkettuun murhaan rinnastettavaa kriminaalirikollisuutta.

>Olet väärintulkinnan mestariluokassa.

Olen tieteen ja tietenfilosofian mestariluokassa.

Sitä mitatan oikeintulkinnoilla eikä väärintulkinnoilla.

>Ketään ei ole koskaan diagnostisoitu
>psykiatrisesti sairaaksi peilisolujen
>toiminnan perusteella. Uskohan jo.

HETI kun diagnosoidaan, tapahtuu rikos.

Jopa sittenkin vaikka "diagnoosi" osoittautuisikin myöhemmin paikkansapitäväksi.

Vähän niin kuin joku "katsoisi oikein" silmien iiriksistä HIV-positiivisuuden...

[R: Kaivonkatsojatkin ennen katsoivat lopulta ihan muusta kuin siitä varvustaan, mikä on kaivolle ilmeisimmin hyvä paikka; tapa, jolla varpu saadaan vihaisesti taipumaan, on sekin yksinkertainen ja ilmeinen...]

>Sen sijaan esimerkiksi autisteilla
>on havaittu peilisolusysteemin
>toimivan heikommin kuin terveillä.

Kuules nyt.

EI OLE OLEMASSA mitään "PEILISOLUSYSTEEMIÄ"!

Se on vain Harin silmässä.

http://human-brain.org/myths.html

" 23. 'Mirror Neurons'

This is a new fad. 'Mirror neurons' are neurons with raised activity both when the individual perform some motor activity and when the individual watches another individual perform similar motor activity. These neurons were found in monkey brains.

The name 'Mirror neurons' is very misleading, because the term 'Mirror' is normally associated with exact and detailed reflection. There is nothing exact or detailed or anything to do with re- flection about 'Mirror Neurons'. The name also serve to give the impression that these neurons have some other identifying characteristics, an impression which some researchers try to pro- mote, apparently successfully. 'Mirror neurons', at least at the moment, can only identified by measuring the activity of many neurons in the cortex (of a monkey), until you find some neu- rons that behave according to the definition. There are no known other characteristics specific to these neurons. In addition, these neurons are not the same between individual animals.

Once we look at the actual observations,there is nothing really interesting.They are compatible with any theory that postulates that thinking about some concept involves activity of some neu- rons (in other words, all current scientific theories), plus the assumption that the monkey is in- telligent enough to recognize the similarity between his body and other animals (including hu- mans) bodies and hence to have concepts like 'hand movement'. The 'mirror neurons' simply are (probably small) part of the neurons that are active when the monkey think about this con- cept. The existence of these neurons does not tell us if the concepts are learned or not, though the fact that they are not the same place in different monkeys suggests that they are learned.

That did not prevent some researchers to regard 'Mirror Neurons' as fundamental feature, and to use them as 'supportive evidence' for all kind of theories. E.g. Ramachandran (see my comments) claims to believe that they are as important as DNA.

Apart from plain wishful thinking,"mirror neurons" are also an instance of the "intelligent-neuron" misconception,because people attribute to them capabilities without thinking how can they do it.

[20 May 2005] The latest Science has a very uncritical "News focus" article about mirror neu- rons (Miller, Science 13 May 2005: V. 8 945-947). It stands out that the question of how these neurons know when to fire is not mentioned at all in this discussion. Obviously, the question wether what is seen is the natural result of learning in network of real neurons is not discussed at all either. "

http://www.euvkr.com/peilisolu.html

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.ph...

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.ph...

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.ph...

http://www.nakokulma.net/index.php?topic=8679.msg2...

>Mutta eihän tämä ole ainut poikkeavuus.

>Ymmärrätkö eron kausaalisuhteissa?

Minä ymmärrän, että sellainen ei voi olla "kausaali" mitä ei ole olemassakaan.

(Tietysti sellaiset "selitykset" ovat siitä "hyviä", että niillä voidaan "selittää" mitä tahansa...)

>Vaikka suurella osalla intialaisista
>on todettu musta tukka niin tuskin on
>"puoskareita" jotka tekevät
>"diagnooseja", että kaikki
>mustatukkaiset ovat intialaisia.

On puoskareita, jotka "tekevät diagnooseja" sen mukaan "minkä värinen aura" (joka ei tarkoita juustoa eikä lumiauraa) "potilailla" "on", ja jotkut "kuvaavatkin" myös niitä "auroja". "

Risto Koivula

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/150670

Re: perustosiasiat, "peilisolut" on jo 1968 hamoteltua poliittista "eurotiedettä"...

RK, 9/14/2004 12:11:10 AM, 150670

H5 kirjoitti 12.09.2004 (150560)...

>Hyvä RK

>Tietääkseni ainakaan missään
>neurologisissa julkaisuissa ei ole
>vielä nimenomaisesti väitetty että ns.
>peilisolut olisivat rakenteeltaan
>mitenkään erilaisia muista saman
>alueen (F5) soluista ts. nimenomaan
>tiettyjen geenien aktivoituminen
>juuri näissä neuroneissa tekisi
>niistä peilisoluja. Kerro jos tiedät jotain muuta.

“Peilisolun” käsite on kopioitu kritiikittömästi Rizzolattilta, ja sitä pidetään apinoilla ”todistettuna”, vaikka Rizzolatti ei mitään sellaista ole todistanut (ja aivan tarkasti ottaen ei niin edes välitä tehneensä):

http://www.cercor.oupjournals.org/cgi/content/full...

“PeiliSOLUUN”, siis mineomaan SOLUUN eikä esimerkiksi hermokudoksen synapsiyhteyk-siin,on muka ”koodattuna toimintaa” (tarkasti ottaen käytetään ilmausta ”solun koo- daamaa”, kuin se olisi jokin ”itsenäinen subjekti”, äärimmäisen sekavaa ja epämää-räistä kielenkäyttöä, kuten näissä yhteyksissä tavaksi on tullut, muistettakoon vain vaikkapa Tooby&Cosmidesin houru ”EP Primer):

“ Within area F5 there is a class of neurons, known as mirror neurons, that respond to the sight of another monkey or experimenter performing the same type of action encoded by that neuron (Di Pellegrino et al., 1992 ; Rizzolatti et al., 1996a ). “

Erittäin kummallista jopa “evoluutiopsykologiankin” ”teorian” kannalta tässä yhtey-dessä on että ”KYKY ON KEHITTÄNYT” sen (”pienen” , ”spesialisoituneen” á la Tooby & Cosmides) ”laitteen”, JOLLE SE ITSE KYKY SITTEN KUITENKIN PERUSTUU (eivätkä ne OLEKAAN ”kehittyneet yhdessä” evoluutiossa, kuten sisnsä houru T&C:kin edelyttäisi:

“ Mirror neurons are characterized by their response to both observation and exe-cution of the same action.It has been proposed that the ***human ability to imitate evolved out of the mirror system***, with its capacity to match directly observed and executed actions (Arbib, 2002 ). !

Jossakin on nyt matoja jopa “E.P::nkin kannalta…tieteestä puhumattakaan.

>:-]

http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleUR...

Ja täältä sitten löytyvät ne ankarat antipavlovistit Chomskyt ja Pinkerit, joiden tuotanosta voi haulla etsiä nimeltä asiantuntevaa keskustelua tältäkin palstalta.

57. N. Chomsky. Knowledge of Language: Its Nature, Origin and Use, Praeger (1986).

59. S. Pinker and P. Bloom. Behav. Brain Sci. 12 (1990), pp. 707–784. Abstract-PsycINFO | $Order Document

http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleUR...

Rizzolattin ja “peilisoluteorian” takana on EU:n jo 1968 organisoima sosiobiologis-tinen seura, jonka ssäntöjenmukaisena toimenkuvana on edistää ”aivolaitteiden (mechanism) ja käyttäytymisen suhteiden tutkimusta”.

Joten ”huippututkijoita” riittää kehuskelemaan toistensa ”löytöjä”…

Eivär ne ”pienet evoluuytion luomat spesialisoituneet laitteet” siis olekaan Tooby & Cosmidesin ”keksintöä”, eikä edes amerikkalaista alkuperää, vaan poliitinen ohjelma selsiten etsimiseksi on esitetty fas…. ei kun europiireistä jo 1968, ennen kuin E. O. WILSONKAAN oli ”sosiobiologiaansa” esitellyt!

kova on ollut paine ”keksiä jotakin”….

>:-]

http://www.ebbs-science.org/RULES.htm

“The object of the Society shall be the furtherance of scientific enquiry within the field of the ***interrelationships of brain mechanisms and behaviour*** …

>Yksi teoria peilisolujen
>syntymisestä on se että lapsena
>tapahtuvat käsien tarrautumisliikkeet
>ja niiden visuaalinen havaitseminen
>muokkaavat osan aivosoluista niin
>että ne pystyvät myöhemmin
>aiheuttamaan saman reaktion kun
>toinenkin ihminen tekee vastaavan liikkeen

Tuo on ehdollistumisteorian mukainen selitys eri aistinten informaation ja myös muiden toimia koskevien havaintojen yhdistämiselle. Ei TÄMÄ edelytä minkäänlaisia erikoisspesialisoituneita "pelisoluja".

>(tämä voisi ehkä selittää
>sen miksi ei-kädellisillä vastaavat
>kyvyt ovat heikommat,
>peilisolujärjestelmä ei pääse
>kehittymään kovin hyväksi jos eläin
>ei pääse seuraamaan omien
>ruumiinosiensa liikettä kasvojensa
>edessä jatkuvasti)

Höpölöpö.tietysti peili on yksi apuväline muiden joukossa parantaa havaintokykyään, mutta kyllä se on ihmisellä hyvin uusi keksintö varrattuna muihin "etuihimme" apinoihin nähden...

>Toisaalta ei myöskään ole
>perusteltua vielä väittää että
>peilisolujärjestelmän kehityksessä ei
>myös geeneillä olisi osuutensa.

Kun sellaisia ei ole, niitä "peilisoluja", eivätkä nuo tutkimusmenetelmät edes mene solutasolle...

>Esim. pienet muutokset neuronien
>signaloitinopeuksissa, haarakkeiden
>pituuksissa, reagoimisessa
>välittäjäaineisiin ym. vaikuttavat
>ratkaisevasti neuroplastisuuteen ja
>peilisolujen tapauksessa ehkä
>osaltaan autismin syntyyn.

Voivat vaikutta suoraan autismin syntyyn, jos niissä jossakin onjotakin hyvin poikkeuksellista,ei SIIHENKÄÄN tarvita erityisiä "peilisoluja"...

>Ihmisen peilisolujärjestelmä on
>huomattavan monimutkainen.

Grrr....

>>Se aktivoituu selvästi määritellyssä
>>ajallisessa järjestyksessä noin 250
>ms kuluessa: näköaivokuori -> STS -
>> päälaenlohkon alaosa -> Brocan alue -
>> liikeaivokuori.

>Brocan alue aktivoituu selvästi voimakkaammin
>jäljittelyn aikana kuin sormen tai
>suun liikkeiden suorittamisen yhteydessä.

Ähhh...

Brocan alueen aktivoituminen perustuu siihen perusfaktaan, että AJATTELU ON KIELELLISTÄ.

Venäläiset sitä aktivoitumista yrittivät kovasti silloisilla laitteilla näyttää to-teen, mutta toiset,esimerkiksi behavioristit,eivät ottaneet uskoakseen näyttöön ...

Mutta nyt uskovat, ja tietävät pilkulleen, mistä on kysymys, toisin kuin harit...

>On täysin mahdollista
>että on olemassa geenejä joita ilman
>pelisolujärjestelmän syntyminen ei
>olisi mahdollista.

Grrr...

>Ei tarvita kuin tiraus liikaa tai liian vähän
>dopamiinia tietyille aivoalueille ja
>tulevat peilisolut opettelevatkin
>jonkun muun tehtävän.

Sitten ne EIVÄT OLE "OIKEITA PEILISOLUJA", vaan tavallisia ehdollisten refleksien hermostollisia solmualueita!

>Peilisolut ovat kiistatta
>neurotieteen merkittävin löytö pitkään aikaan.

Ne ovat samanlainen "merkittävä löytö" kuin Chomskyn "kielielin"...

>Nyt vain pitää oppia niiden
>toiminta, kehitys ja rakenne paljon paremmin.

Ei haaskata nyt rahaa hölynpölyteoriapohjalta lähtevään tutkimukseen, vaan tämä asia on pantava kansainväliseen syyniin, ja sitten pitää jatkaa niillä Lounasmaan hienoilla laitteilla tieteellisesti kestävältä teoriapohjalta.

RK

Risto Koivula

https://www.amazon.com/Myth-Mirror-Neurons-Neurosc...

The Myth of Mirror Neurons: The Real Neuroscience of Communication and Cognition 1st Edition

by Gregory Hickok (Author)

https://www.worldsciencefestival.com/2014/08/smart...

Greg Hickok: The myth of mirror neurons

Relational Implicit

January 2015

Gregory Hickok, Ph.D.is Professor of Cognitive Sciences at UC Irvine,Founder, Director Emeritus, and current Fellow of the UCI Center for Cognitive Neuroscience & Engineering, Founder and Director of the Center for Language Science, Fellow of the Center for the Neurobiology of Learning & Memory and the Center for Hearing Research, and past Chair of the Research Imaging Center’s Imaging Steering Committee.

Beyond UCI he is the founding President of the Society for the Neurobiology of Language, Editor-in-Chief of Psychonomic Bulletin & Review, and author of The Myth of Mirror Neurons:

The Real Neuroscience of Communication and Cognition.

This is part of the Relational Implicit project, edited by Serge Prengel.

For better or worse, this transcript retains the spontaneous, spoken-language quality of the podcast conversation.

Serge Prengel: Hi Greg.

Gregory Hickok: Hi there, Serge.

Serge: So you wrote a book about mirror neurons and demystifying their role. Maybe we can start with the beginning. What are mirror neurons?

Gregory: Sure. Mirror neurons are cells in the motor cortex or motor system of Macaque monkeys.

They were discovered in the context of doing some basic research on motor control, trying to figure out how Macaque monkeys and, by generalization, humans may code movement plans in terms of object-based coordinates. That is, when you reach for an object you have to take in information about the object’s shape and location and size into account to guide your reach. You pre-shape your hand when reaching for a cup versus a pen,for example.And so Giacomo Rizzolatti from Parma and his group were studying this process in macaques and they had discovered a class of cells in a motor area known as F5 for frontal area number five that seemed to respond or that did respond both during reaching behaviors and during the observation of object shape.

The idea that they were exploring was that these were cells that were taking object shape infor- mation and using that to select from a vocabulary of appropriate grasps, the appropriate grasp gesture for reaching that object.So they were studying this population of cells and as they were swapping the objects in and out of the display case during the experiment they noticed that some of the cells that they were recording from started responding to the experimenter’s own actions. These were cells that responded when the monkey generated movements and as well as when they were observing the experimenter making similar movements. This is basically the response properties of mirror neurons; They respond both during action-execution and also action-observation. That was the basic discovery and the context in which it was made.

The big question became “What are doing? What’s going on with these cells such as they respond to actions, as well as execution of actions?”

Serge: Okay. So from discovering that these very specific cells are activated during action and also during observation of action came the leap that they are responsible for more than that.

Gregory: That’s correct. So, in trying to figure out what they were doing,the most obvious inter- pretation or function that these cells could be supporting is direct imitation.So if you have a cell, for example, that responds both during observation and execution you might imagine that that cell allows the animal to directly imitate the actions that it is observing. That was considered briefly early on after mirror neurons were discovered,but that possibility was ultimately rejected on the basis of the observation that the Macaques don’t seem to imitate like that. They don’t do direct imitation like humans do. And so that was discarded as a possible interpretation of these cells and they looking for other possible interpretations. There was a theory that had been around since the 1950’s in the speech domain, my area of research, called the motor theory of speech perception, which held that when we perceive speech sounds, the goal of perceiving speech sound computationally, is not to recover its acoustic form but to recover the gesture of the speaker. That is, the motor plan that generated the sound that you’re listening to. It was very much a motor theory of perception, and mirror neurons kind of looked like that. They were responding during the observation of actions.

The Parma researchers considered the hypothesis that maybe these cells were responsible for action understanding, that’s how the monkeys understand others actions, and the method they proposed was one of simulation.

The logic kind of goes like this: When the monkey generates an action, say a reaching action towards something, it knows what it’s doing, it knows its intentions behind the movement. When it observes another animal generating an action, if it can simulate those movements in its own motor system, then by the same token it will be able to understand other people’s actions. And so you simulate to allow understanding. That’s the basic idea.

[RK: Tämä virheellinen päättely kantaa sisällään ensinnäkin olemukseltaan LOOGISTA Da-masion virhettä (joka palautuu ennen Pavlovin ehdollistumisteoriaa esitettyyn James-Lange-teoriaan), jonka mukaan "tietoisuus on kuudes aisti, joka aistii muiden aistien aistimuksia": tietoisuus (tietoinen tajunta) siis SEURAISI NEUROTOIMINTAA eikä aiheuttaisi sitä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/yhteen...

Virhe on nimenomaan looginen siksi, että "Uusi Kuudes Aisti(n)" SISÄLTÄÄ PILKULLEEN SAMAT ONTOLOGISET JA MUUT ONGELMAT KUIN NE VIISI "VANHAAKIN" AISTIA, EIKÄ SE SIIS RATKAISE TUTKIMUSONGELMIA, vaan pelkästään siirtelee niitä toiseen, entistäkin ratkaisemattomampaan paikkaan.

Edelleen: Rizzolattin havaintoja ei ole pystytty toistamaan sellaisenaa makakeilla - eikä millään muillakaan lajeilla. Hänen koepöytäkirjana ovat salaisia sosiobiologisti- kirkon sisimmiltäkin piireiltä, paljasta sillinen jäsen Michael Arbib yli 10 vuotta sitten.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Ja lopuksi: tutkiessaan tuota "toisten tiedostamisen mallintamista" ihmisapinoilla, silloinen peili- solumies Michael Tomasello todisti, että NIIN EI OLE: vain ihmisellä on jaettu intentio (johon siis tuolla peilisolulörötyksessäkin "lähteenä" täysin väärin tietysti viitataan!

Tämä olisi pitänyt arvata jo seuraavasta seikasta: APINOILLA EI OLE SILMÄNVALKUAISIA! Ne nimenomaan EIVÄT NÄE, minne naapuri katsoo! SIITÄ on ollut NIILLE ENEMÄÄN EVO- LUTIONAARISTA HYÖTYÄ, siis "aikeiden salaamisesta", kuin niiden paljastamisesta kuten ihmisillä! Simapanssi pystyy kääntämään katsettaan 120 astetta päätään liikuttamatta ilman että ulospäin näkyy mitään ilman erikoislaitteita, jollaisilla Tomasello tutki niiden katseiden suuntaa.

MILLOIN ne valkuaiset ilmaantuivat, onnistuneen jaetun intuition ehdoton edellytys?

Tässä yksi, taiteilijan teoria:

http://jatkumo.net/index.php?topic=2096.msg175234#... ]

" Serge: So, in a way, the part in there is not just that its possible to simulate in order to under- stand, the question and some of what you discuss in your book is about the nature of under- standing. Is how we understand sayings based on basically imitating the movement? And so it raises the question of how we know what we know, and how we understand what we understand, and how we attach meaning to things.

Gregory: That’s exactly right. The big problem with this idea is that the movements themselves contain meaningful information,or that by observing or simulating the actions it will automatical- ly tell us what the meaning of those actions is.If you think about it for a little while, it’s obvious that it’s not the case and there’s several reasons why if we look closely. For example, if I reach for a pitcher and tip it over so that it pours water out into a cup that action can mean many different things depending on the context. So if there’s no water in the pitcher, it’s just a tilting motion, it doesn’t really do anything, it’s not pouring. If there’s water in there then we can think of it as pouring. If we think about it from the perspective of the cup then it’s filling. The move- ments are identical,so you can generate very similar or identical motor patters and achieve the same goal. The movements really don’t define the meaning, they’re actually quite ambiguous. It really depends on the context and a lot of the mirror neuron experiments demonstrated this, that the same movement that the monkey observed gave rise to mirror neuron activity not depending on the movement but depending on the context, and that’s in the mirror neuron literature. It’s not the movements themselves that are defining it. Serge: So the interesting part then is that it is more complex, that the movement itself is one source of information and the processing involves many sources of information.

Gregory: Right.In order to understand something you need all this additional context and the movement is only a small part of it.It may be that,perceptually,it’s an important part to process that movement, but it doesn’t mean that simulating that movement in your own body is going to tell you much of anything. We know empirically that in individuals that don’t have the ability to move, they seem to be able to understand the world quite well. We all can understand action that we have never performed previously, say a reverse slamdunk in a basketball game for example. Not many of us can do that, but we can understand it quite well. Other animals that have movements that we can’t possibly generate we can still understand, so flying or slithering or things like that. And there’s good evolutionary reasons why we would want to understand the actions of other animals, because sometimes they’re predators and we want to know what they’re up to. Sometimes they’re prey, and we want to predict what they might do so that we can catch them better. There’s lots of reasons why we should have neural systems that allow us to understand the actions of others without having to simulate these actions.

Serge: So, in other words what you’re saying is that mirror neurons are certainly a source of information, but they’re not the source and certainly not the source of meaning.

Gregory: Well,not quite.The way I view mirror neurons is they’re essentially important for motor control just like these cells in F5 are important for using sensory information about object shape to guide action selection. I see mirror neurons as doing exactly the same thing. Instead of object shape they’re using action, they’re using dynamic information about movement in order to guide responses. Generally, you can understand that the actions of other animals or people are important for selecting our own actions. If I thrust my hand out towards you when we first meet you’ll likely respond with a similar gesture to shake hands. If I do something else like throw a punch, you’re going to want to select a different action, a blocking or ducking action for example. Presumably, this is very important in the monkey world as well, and I think it’s that action selection function that mirror neurons are actually doing. I think the understanding is coming from different circuits, it’s coming from sensory circuits that are involved in recognizing actions, connecting them to meaning, integrating them with context, and all sorts of things. The involvement of the motor system is just to select actions that are appropriate to the understanding we get from other systems.

Serge:So is there maybe a hierarchy there of some things,some situations where there’s more instinctual reactions,and some cases where there’s more involved,more processed reactions?

Gregory: Certainly it’s the case that we have reflex-like responses.Like I said,if I threw a punch at you, reflexively you would want to duck,or block,or do something like that. I think one way to think about it is in terms of general brain organization into what’s often been referred to as dor- sal and ventral streams,sensory streams.The dorsal stream is thought to be involved in sen- sory-motor integration. This is a parietal-frontal circuit that is taking sensory information and is using that to guide actions and that can be thought of as more of a reflexive, online, immediate system. That’s the system that mirror neurons are apart of. And then there’s a ventral stream circuit that’s more involved in recognizing what is going in the sensory environment. You can think of it as taking sensory information and trying to link it up to medial-temporal lobe structures involved in memory, episodic memory, all sorts of things like that.

So you can think of it as hierarchical in the sense that you have in some sense a lower level motor circuit that can respond reflexively taking information from a more cognitive or higher level conceptual system that’s involved in recognizing, attaching meaning, attaching emotional relevance to information that’s in the environment. I think it is kind of helpful to think about organization of these circuits in terms of that kind of hierarchy and placing mirror neurons and other sensory motor circuits within one stream. It’s not particularly involved in recognition, but it’s involved in taking action.

Serge: And involved in taking action, but there is a difference anyway in the action that’s being taken in terms of the context. So that’s where you would make the diffe-rence, say, between the action you take at first and the action you take once more you’ve had time to process at a higher level?

Gregory: Yeah,certainly it’s the case that some things are very reflexive.I mean, generally you can think of the nervous system as being layers of control, so at the lowest level you have things like spinal reflexes which will get triggered automatically, but on top of that you have other circuits that are built to modulate that low-level reflexive response,because we don’t want to always respond reflexively. Sometimes, depending on the situation, we may not want to release that hot pan knowing that it might make more of a mess, knowing that if we drop it than if we quickly set it down or do something else. So yes, it’s always the case that we have some sort of higher level of control over these things. We can decide after observing an action and understanding it whether we want to respond to it or not. And, of course, there are degrees of how reflexive our responses are. But I think the important thing is that mirror neurons are essentially in a motor control circuit, that they are not the basis for understanding, they’re kind of the endpoint for understanding. They respond after the understanding takes place, which is very much characteristic of the way that these cells respond in monkeys. So, for example, in one experiment the researchers placed an object behind a screen so that the monkey couldn’t see it anymore and then reached for it and mirror neurons fired.

It is interesting that mirror neurons will not fire if the experimenter is reaching for nothing or just pantomiming a reach.That object has to be there in order for that to happen.It doesn’t physical- ly have to be there in the sense that you could put it behind a screen that is physically in view, you can put it behind a screen,the monkey knows it’s there,and it will respond to it even though it can’t see it. So Serge: I just want to interrupt you here, because as you’re talking you’re clari- fying something for me. When you first said, at the beginning of your answer that something comes first, in a way takes me in a little bit of a loop. I think of the word understanding as refer- ring to more conceptual,abstract understanding,as if in a way rational thinking preceded action. And as you’re talking more about this it’s actually something different that’s coming up. It is not understanding as some kind of abstract reasoning, but as having a context so that reaching is not a gesture in and of itself, but that is reaching for something. And it’s that mix of a gesture, and a goal, and a total context that is what you call understanding. Is that what you’re talking about?

Gregory: Yeah, I mean if we go back to the experiments that show when mirror neurons fire and when they don’t, they will fire if there is an object to be grasped. They won’t fire is there’s not an object to be grasped,and that’s going to depend on the context,the non-motoric context. And so there’s got to be some level of understanding of what the goal of that actual action is going to be before the mirror neurons will even fire. The typical interpretation out there in terms of mirror neurons is that they fire to tell you what the goal is. If they have to know what the goal is in order to fire then some level of understanding needs to be taking place before this circuit gets recruited. And so yes, I do think that there is some sort of a contextual understanding of what the goal of a reach is and what actions that might map onto in the monkey before these cells will actually fire.

Serge: So then in a way even at the level of something relatively basic like mirror neurons we’re still in a system where it’s not just sensory is pure stimulus and pure stimulus gives the reaction. Even in that case we have a more complex process where we are attaching context and processing information before the reaction happens.

Gregory: Sure,yeah,and just think of your everyday life.If we were completely reflexive, every cup, every object that you looked at you would reflexively reach for. Or, anyone who reached out for something or did something, you would mirror it or perform a similar action.

Serge: When you say this,actually it’s an interesting point.One of these reasons that the con- cept of mirror neurons caught on so well with psychotherapists is that in our everyday life seeing clients we catch ourselves “mirroring” the movements, the hand gestures, the body language, the moving of hands, the moving of legs of our clients, and vice versa. So in that way, it’s very tempting to jump into it and say “Oh, this must be mirror neurons.”

Gregory: Yes,that is a documented phenomenon,it’s known as the Chameleon Effect,and it’s something that I discuss in the book in the chapter on imitation. Humans do it. Macaques don’t do it, which is kind of interesting because Macaques have mirror neurons and they have the system that presumably would allow this,and yet they don’t do it.And so it’s something beyond mirror neurons that’s actually allowing this ability. What’s it for? It seems to serve a social function. These sorts of things have been demonstrated experimentally in work that has people perform an irrelevant task in the company of a confederate to the experiment who’s generating some behaviors. When the confederate scratches their head the experimental subject will tend to scratch their head. The interpretation of this Chameleon Effect is that it is serving a social function to essentially provide social acceptance, or provide in-group status, or something like that. It’s interesting that humans tend not to imitate or mirror people that they don’t like or don’t identify with, so it is a kind of unconscious imitation, mirroring if you want to call it that, but it is not a dumb process, it’s not a reflexive process.

Presumably what’s happening, as is the case with other kinds of mirroring or motor control, is that there is some sort of higher-level circuit that is controlling or enabling this process to take place. It’s that process that we want to understand to know what’s happening with this kind of Chameleon Effect mirroring. We need to think about what this higher-level circuit is doing such that it can activate the lower-level mirror-like circuit.

Serge: Right. And so, the image of mirror is the same that, say, can be used in contemplative approaches to life; that wish that our minds were like a mirror that simply reflects the world as it is, and with some training and skill we can eliminate what gets in the way of that and have the purity of outside experience. What you’re reinforcing and what you’re saying is that actually everything in our brain is designed to interpret experience as opposed to reflect it

Gregory: Well,if we look to perceptual science,perceptual neuroscience - you’re talking about things that are way beyond my ability to comprehend myself, fairly abstract things - but if we ground those things in perceptual science, we know as a matter of fact that we don’t simply perceive or resonate with the world. Our brain actively constructs a representation of what the world looks like. If that’s true, even at the perceptual level, even in perceiving cups and things like that, if you scale up to human experience or more complicated situations, that with more force is a construction of our mind in terms of how it interprets the world.

Serge: And so,in a way,how does this bring us,in terms of concept of how we know what we know, how we conceptualize what we experience, and that whole concept and discussion you have in the book about embodied experience, embodied cognition? On the one hand, you know, there is it seems like we must have evolved in way that we developed abilities to deal with the world that were more complex, but based on simpler processes. On the other hand, such possible mechanisms as mirror neurons appear flawed as explanations of it.

Gregory: Yeah,the embodied cognition movement is an interesting thing.I think there are parts of it that are quite accurate and that are reasonable, so one of the things I like about it is that the movement tries to take complicated cognitive processes, and cognitive is kind of a loaded term as I talk about in the book, but complicated processes like categorization, or problem sol- ving, or decision making, things like that, try to think about how these might be done in terms of lower level circuits and sensory-motor circuits. I think that’s an interesting research direction to take. Where I think the program has gone wrong is this notion of simulating. Basically the idea is the way we think about, say, cats or dogs or something, is we simulate the sensory expe- rience, and that’s often taken as an explanation of how it’s done. “Oh, we just simulate it, the concept of cat in our sensory-motor systems, or whatever,” and that’s actually how we understand it, but this doesn’t tell us much at all.

Simulation is just a term for, basically, information processing,and what we really want to do is figure out what happens in the initial process. So to say that we simulate our experiences with cats in order to understand them, that’s fine, but then we want to know “What is this experience with cats?” How is it coded in our sensory-motor systems or whatever, to give rise to our un- derstanding in the first place? To say that we simulate it doesn’t really help, it kind of renames the problem, essentially.

Serge: Just like calling it a process, essentially.

Gregory: Yeah, that’s right. And so the embodied program is interesting, I but I think as a replacement for traditional cognitive psychology it has failed. It doesn’t really change much of anything except to look for lower level processes in the brain, which themselves are quite abstract in terms of trying to explain some of these higher-level behaviors.

Serge: So the flaw, as you see it, is that it tries to provide an explanation for what happens, but in a way that doesn’t match the information we have about how it happens.

Gregory: That’s right. There’s lot’s of empirical evidence that I discuss in the book showing that essentially you don’t need a motor system in order to understand actions. I go through that in the speech case, which is a domain that mirror neurons were first generalized to in humans. Speech was really the human connection between monkey mirror neurons and what’s happe- ning in humans because we have a lot more data on that. There was this motor theory about speech perception that was out there; incidentally, that theory was rejected by speech and lan- guage scientists before mirror neurons were discovered, so it’s kind of a poor analogy to use to help interpret mirror neurons since the theory was essentially dead. But, there’s evidence, for example, of individuals with cerebral palsy who can’t control their speech muscles. They had never spoken yet could nonetheless understand speech quite well. There’s examples from people who can’t move and can understand actions quite well,for example in apraxia or conge- nital disorders like cerebral palsy, or ALS, or other things like that there are examples of people who can’t generate emotional facial expressions.This is Mobius Syndrome.They can nonethe- less understand emotional facial expressions as well as anybody else. So there’s example after example like this that show that you don’t need the ability to move in order to understand, so this explanation is just empirically false.

Serge: Right, right. So, it’s not necessarily that we are replicating the movement in order to understand it, but that maybe the information about movement is accessed by that part of our brain, our mind, that processes information that processes representations and influences our pre-motor information?

Gregory: Yeah,I mean there’s another area that isn’t discussed much in the mirror neuron literature that’s ben discovered in Macaque monkeys as well as in humans, posterior (spoken at 28:30) superior temporal sulcus, which seems to respond quite well to the perception of all sorts of movements, eye gaze, and all sorts of interesting interactions between eye gaze and observed movements, and this sort of thing. This region is probably the hub for understanding actions. In humans it’s involved in biological motion perception, so it’s a big candidate for an area that’s processing this sort of information and relating it to contextual information, to long-term memories, to all these sortsof things. For actions that are recognized in this way and that are appropriate for generating a response, because not everything we observe is selected for response,then this information can be the sensory-motor parietal-motor parietal-fron-tal circuits can then be mapped onto motor circuits for action selection that may or may not be mirror rela- ted.So,if I thrust my hand out to shake your hand then you’re going to generate a mirror move- ment, but if, like I said, throw a punch, you don’t want to generate a mirror movement in that case. And so,I see these mirror neurons as part of a much broader sensory-motor circuit only some of which are coding mirror-like movements. There are plenty of others that code anti-mirror movements, and those were actually discovered alongside mirror neurons in Macaque monkeys in the original experiments, but these were not discussed theoretically.

Serge: Great. So Greg, is there something else you might want to say to conclude this conversation?

Gregory: Well, there’s one other topic that I dealt with in the book that might be of interest, and that’s autism, because the Broken Mirror Theory of Autism is quite popular, and like many theories of autism it assumes that something is broken, that these individuals have a lack of empathy, or an inability to empathize or read other people’s minds, things like that. But, there’s another possibility in that they’re hypersensitive and that can lead to avoidance behavior, which can then affect their ability when you assess them to show empathy. This is not because they can’t do it, but because they’re avoiding it.

Serge: They’re flooded and therefore avoided.

Gregory: Exactly. So there’s lots of reasons to think that a mirror neuron hypothesis and even just a deficit hypothesis forautism is valid and there’s lots of data sugges-ting that we should be considering alternative possibilities. So that’s another thing that was discussed that may be of some interest to people.

Serge: Great, great. Well, thanks Greg.

Gregory: Sure, thank you.

This conversation was transcribed by Michael Fiorini. "

Risto Koivula

Ja sitten esimerkiksi Unkarin Presdentti Orban EI SAISI BANNATA MAA YLIOPISTOISTA TÄLLAISTA NAAPURIEN EURO(PUOSKARI)TIETEEN PASKAA:

https://medicalxpress.com/news/2014-06-mirror-neur...

Why mirror neurons play a part in jubilation
June 10, 2014, Medical University of Vienna

Why mirror neurons play a part in jubilation

World Cup: why mirror neurons play a part in jubilation

The FIFA World Cup starts next Thursday in Brazil. When you, as a football fan, join in the celebrations because your favourite team wins or are extremely crestfallen at a defeat then the so-called mirror neurons are in play.

It is a well-known effect: anyone seeing someone else smiling joins in involuntarily. When someone cries, you feel sad yourself or even start to cry. The mirror neurons play an important role in this empathetic behaviour. These neurons mirror external impressions in the brain and allow us to empathise with what is happening around us. "Mirror neurons are thought to be responsible for us being able to put ourselves in someone else's shoes and yet make us able to distinguish the 'self' from 'not- self'," explains Ornella Valenti from the Department of Cognitive Neurobiology at the Centre for Brain Research of the MedUni Vienna.

The more what is being observed equates to our previous experiences, particularly regarding motor activities, the more intensely the mirror neurons fire. This is why it is possible at a football match for the fans of the victorious eleven to be celebrating whilst, at the same time, the others are weeping. During observation of a known motor action, many other brain areas are activated and among those the one that "signal" rewarding experiences, explains Valenti.

The mirror neurons' resonance system is also responsible for another effect: fans, who themselves play or have played a lot of football and who know how the game works, are better able to "read" a game. Says Valenti: "Studies have shown that, during the game, these football experts are better able to predict the moves. When they do this their mirror neurons are firing more than in other people who understand less about football." In control groups, who have never, or rarely, seen a football match and have not played themselves, the mirror neurons did not fire at all or barely. Says Valenti: "Mirror neurons apparently enable us to pick up the intentions of others intuitively. And all the more, the better acquainted we are with these intentions or actions from our own experience."

In the beginning was the peanut

Mirror neuron research is still in its infancy. It all started 30 years ago in the Italian town of Parma with an ape, a lead trial investigator and a peanut. Originally, the research group around the physiologist Giacomo Rizzolatti had only wanted to conduct research into how actions are planned in the brain and then executed. The scientists were able to measure corresponding neuronal firing when the animals grasped some food. But suddenly the measuring device also deflected when one of the researchers grasped a nut. And yet the ape sat there quite calmly. Further investigations highlighted that mirror neurons are actually able to decode the intention beyond an action.

Important for social interaction and learning

In the human brain, mirror neurons are mainly found in those areas in which actions are planned or initiated. As well as the primary motor cortex, which transmits the motion impulses to the muscles, this system mainly comprises the premotor as well as the supplementary motor area. They have the task of planning more complex action sequences and coordinating the individual steps necessary.

Brain research holds that important social interactions may depend on mirror neurons. Autism is then a possible outcome. Studies have shown that mirroring does not take place in the premotor cortex of autistic subjects.

Mirror neurons are also utilised in rehabilitation medicine when treating stroke victims: first the patients are shown exercises on the screen, which they are then to carry out themselves. Activating the mirror neurons in this way should help them overcome the paralyses at least in part. "In general, mirror neurons make a positive contribution to learning and communication, this also applies to small children as they imitate us," says Valenti. A baby can imitate certain actions and facial expressions when only a few days old. This can probably also be attributed to the action of mirror neurons. By the way, this also applies to the learning and imitation of the body's posture when kicking a ball.

Explore further: Monkey see, monkey do? The role of mirror neurons in human behavior

Provided by: Medical University of Vienna search and more info

https://medicalxpress.com/partners/medical-univers...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/unkari...

" perjantai, 16. kesäkuu 2017

UNKARIN PÄÄMINISTERI VIKTOR ORBAN ON OIKEASSA: HALLITUKSILLA ON OIKEUS - JA VELVOLLISUUSKIN - KIELTÄÄ HAISTAPASKANTIEDE"YLIOPISTOT"!

Kirjoittanut Risto Juhani Koivula (26. huhtikuu 2017, 23:30)

Näin on, vaikka jotkut "kollega"-yliopistot, joukossa "oikeitakin", maailmalta protestoisivat.

Hallitukset myöntävät - tai on myöntämättä - tiedeyliopiston statuksen.

Näin on niin kauan kuin YK:n tieteellisesti hallinnoimaa,tieteellisin periaattein toimivaa Maailman Tiedeakatemiaa, jolla tuollaiset ongelmat voitaisiin konsultoida "ylöspäin", ei ole olemassa.

Tämä johtuu siitä, että tied ON MYÖS OIKEUSLÄHDE: tiede vaikuttaa tieteellisillä todistuksillaan siihen, mikä teknologia, hoito, tuomio ja ON LAILLISTA JA MIKÄ EI.

Lainsäädäntövaltaa EI SAA LUOVUTTAA YKSITYISHENKILÖILLE TAI YKSITYISILLE YRITYKSILLE.

Juuri sitä kuitenkin "yksityiset, mm. säätiö-yliopistot" tarkoittavat!

http://www.ts.fi/uutiset/maailma/3489264/EU+otti+e......

" TURUN SANOMAT

Keskiviikko 26.4.2017

EU otti ensiaskeleen kohti oikeustoimia Unkaria vastaan

Maailma STT 20:13 10

Niilo Simojoki, Anniina Luotonen

Euroopan komission ja Unkarin kiistelyssä siirryttiin keskiviikkona askel vakavampaan suuntaan.

Komissio kertoi antaneensa Unkarille virallisen ilmoituksen rikkomusmenettelyn aloit-tamisesta. Unkarilla on kuukausi aikaa vastata ilmoitukseen,minkä jälkeen EU päättää jatkotoimista.

Rikkomusmenettelyn aloittamisen taustalla on Unkarin lakiuudistus, joka on EU:n mukaan johtamassa Keski-Euroopan yliopiston (CEU) sulkemiseen Budapestissa. Yliopiston on perustanut unkarilais-amerikkalainen suursijoittaja George Soros. EU- komission mukaan uusi laki rikkoo sisämarkkinoiden periaatteita.

Jos Unkarin vastaus ei tyydytä, kiista on mahdollista viedä EU:n tuomioistuimeen, joka voi määrätä jäsenvaltiolle rangaistuksia.

Kiistaa tuuletettiin Euroopan parlamentissa, missä Unkarin pääministeri Viktor Orban syytti Sorosia "hyökkäämisestä Unkaria vastaan".

Samalla hän ihmetteli, miksi "miljoonien eurooppalaisten elämän" keinottelullaan tu- honnutta Sorosia pidetään EU:ssa niin suuressa arvossa. Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin on määrä tavata Soros torstaina.

Orbanin mukaan uusi korkeakoululaki koskee yhtä lailla useita muita yliopistoja. Hän piti absurdeina syytteitä yhä toimivan CEU-yliopiston sulkemisesta.

– Aivan kuin jotain syytettäisiin murhasta samalla kun väitetty uhri on vielä elossa, Orban sanoi.

Komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans kuvasi CEU-yliopistoa kruununja-lokiveksi kommunismin jälkeisessä Euroopassa. Uhka opinahjon sulkemisesta on synnyttänyt laajoja mielenosoituksia Unkarissa.

Akateemisen vapauden lisäksi EU:ta ovat huolestuttaneet Unkarissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisjärjestöjen ja median toimintaa.

Unkari julkisti viime kuussa kansalaiskyselyn, jossa hallitus tiedustelee unkarilaisilta, miten toimia, kun EU uhkaa maan itsenäisyyttä. Stop Bryssel -kyselyn kuusi aihepii-riä liittyvät muun muassa laittomaan maahanmuuttoon ja oikeuteen tehdä omia päätöksiä verotuksesta.

Timmermans kävi parlamentissa läpi komission vastausta, jossa Unkarin kansalaisil- leen tarjoamia käsityksiä EU:sta kumotaan yksi toisensa jälkeen. Hän muun muassa totesi, ettei EU ole pakottamassa Unkaria päästämään maahan laittomasti tulleita siirtolaisia vaan pyytää sitä vastaanottamaan hyvin rajallisen määrä rekisteröityneitä turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta.

– Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta ei omiin tosiasioihin. Toivon Unkarin hallituksen ottavan tämän huomioon, Timmermans sanoi.

Orban vakuutti Unkarin olevan Euroopan unionin ylpeä jäsen ja kannattavan vuoro-puhelua. Komissiota hän kehotti luopumaan ennakkoluuloista Unkarin suhteen. "

Risto Koivula

Täällä on sitten VÄHEMMÄN HARMITONTA LÖRÖTYSTÄ, joka rinnastuu joukkomurhaan:

https://www.sciencedaily.com/releases/2005/04/0504...

" Autism Linked To Mirror Neuron Dysfunction

Date:

April 18, 2005

Source:

University Of California, San Diego

Summary:

Seeing is doing -- at least it is when mirror neurons are working normally. But in autistic individuals, say researchers from the University of California, San Diego, the brain circuits that enable people to perceive and understand the actions of others do not behave in the usual way.

Seeing is doing -- at least it is when mirror neurons are working normally. But in autistic individuals, say researchers from the University of California, San Diego, the brain circuits that enable people to perceive and understand the actions of others do not behave in the usual way.

According to the new study, currently in press at the journal Cognitive Brain Research, electroencephalograph (EEG) recordings of 10 individuals with autism show a dysfunctional mirror neuron system: Their mirror neurons respond only to what they do and not to the doings of others.

Mirror neurons are brain cells in the premotor cortex. First identified in macaque monkeys in the early 1990s, the neurons -- also known as "monkey-see, monkey-do cells" -- fire both when a monkey performs an action itself and when it observes another living creature perform that same action. Though it has been impossible to directly study the analogue of these neurons in people (since human subjects cannot be implanted with electrodes), several indirect brain-imaging measures, including EEG, have confirmed the presence of a mirror neuron system in humans.

The human mirror neuron system is now thought to be involved not only in the execution and observation of movement, but also in higher cognitive processes -- language, for instance, or being able to imitate and learn from others' actions, or decode their intentions and empathize with their pain.

Because autism is characterized, in part, by deficits in exactly these sorts of social interaction and communication skills, previous research has suggested that a dysfunctional mirror neuron system may explain the observed pathology. The current findings, the researchers say, lend substantial support to the hypothesis.

The UC San Diego team collected EEG data in 10 males with autism spectrum disorders who were considered "high-functioning" (defined as having age-appropriate verbal comprehension and production and IQs above 80) and 10 age- and gender-matched control subjects.

The EEG data was analyzed for mu rhythm suppression. Mu rhythm, a human brain-wave pattern, is suppressed or blocked when the brain is engaged in doing, seeing or imagining action, and correlates with the activity of the mirror neuron system. In most people, the mu wave is suppressed both in response to their own movement and to observing the movement of others.

Subjects were tested while they moved their own hands and while they watched videos of visual white noise (baseline), of bouncing balls (non-biologic motion) and of a moving hand.

As expected, mu wave suppression was recorded in the control subjects both when they moved and when they watched another human move. In other words, their mirror neuron systems acted normally. The mirror neurons of the subjects with autism spectrum disorders, however, responded anomalously -- only to their own movement.

"The findings provide evidence that individuals with autism have a dysfunctional mirror neuron system, which may contribute to many of their impairments -- especially those that involve comprehending and responding appropriately to others' behavior," said Lindsay Oberman, first author of the paper and UCSD doctoral student working in the labs of senior authors V.S. Ramachandran, director of the Center for Brain and Cognition, and Jaime Pineda, director of the Cognitive Neuroscience Laboratory.

The current study, the researchers say, adds to understanding the neural basis of autism and may point the way to early diagnosis and to potential therapies.

A first step, Ramachandran said, might be to test those individuals who seem to have a greater genetic likelihood of autism: the younger siblings of those already diagnosed.

Though EEG is not at present designed to measure the brain rhythms of low-functioning autistics -- whose many repetitive movements confound EEG signals and where mental retardation also plays a significant role in behavioral deficits -- it can be used as a tool for earlier diagnosis of high-functioning autistics, whose disorder today is typically not recognized until age 3 or 4 and often later.

Earlier diagnosis in turn could lead to earlier interventions. One therapeutic possibility suggested by the study's findings is biofeedback.

Pineda, who also works on a number of brain-computer interface projects, says that the mu rhythm is one that we most readily learn to control.

"We can learn to increase or decrease the strength of the mu signal at will. By imagining action, subjects are able to move a paddle in a computer game of 'Pong' after just four to six hours of practice," he said. "Because this rhythm is one that we have access to volitionally, it may prove useful in therapy."

Another possible therapy would involve ordinary mirrors. Ramachandran has successfully treated amputees who experience pain or paralysis in their missing, or "phantom," limbs by using a mirror reflection of their healthy limb to "trick" their brains into believing that the missing limb has been restored to pain-free motion. Since autistics' mirror neurons respond to their own motion, the researchers say, perhaps their brains can be induced to perceive their own reflected movements as the movements of another human being.

"We have a long way to go before these therapeutic possibilities are a reality, but we're that much closer now that we've linked autism to a specific region of the brain," said Ramachandran. "More than just documenting a brain anomaly in autism, we've been able to relate symptoms that are unique to the disorder -- loss of empathy and imitative skills -- to the function of a particular circuit, the mirror neuron system."

Other authors on the study are: Eric Altschuler, former UCSD postdoctoral researcher now at the Mt. Sinai School of Medicine in New York, who with Ramachandran and Pineda originally presented preliminary findings on mirror neuron dysfunction in one autistic child in 2000; Edward Hubbard, recent UCSD graduate now at the French National Institute of Health (INSERM) in Paris; and UCSD graduate student Joseph McCleery.

The team is now pursuing another, related line of research: Are mirror neurons involved in the ability to understand metaphors? Autistic individuals typically have difficulties with metaphors, often interpreting them literally, and the researchers believe this too may be connected to a dysfunctional mirror neuron system.

"Even as the clinical study of mirror neurons is giving us insights into autism and other disorders," Ramachandran said, "it is also giving us glimpses of a host of uniquely human -- and elusive -- mental capacities: making metaphors and passing on proverbs, to name just two."

Story Source:

Materials provided by University Of California, San Diego. Note: Content may be edited for style and length.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset