ristojkoivula

Oikeusvaltioperiaate...


Keskustelun blogissaan estävä Iiro Orava toteaa aiheesta seuraavaa:

http://iiroorava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258881-kenella-on-varaa-tuomita-aino-pennanen

Kenellä on varaa tuomita Aino Pennanen?31.7.2018 21:46

Iiro Orava

 

Huhtasaaren blogin mukaan Jussi Halla-aho haluaa tietää, ovatko vihreät sitoutuneita oikeusval- tioperiaatteeseen? On taas niin kovin koomista, kun persu, etenkin itsekin rikoksesta tuomittu, esittää tälläisiä kysymyksiä tai vaativat muilta lakien kunnioittamista. Jospa Halla-aho ja Huhtasaari keskittyisivät vaan omien rikollistensa suojeluun, kun se niin hienosti näyttää onnistuvan. "

Halla-aho ei ymmärrä tiedettä oikeustiede mukaan lukien (tohtoritutkinnostaan huolimatta tunnetusti hörönlörö-laitokselta...),koska hän ei ymmärrä aksiomaatis-deduktiivisen tieteeellisen menetelmän peruskäsittä ja ydntä, AKSIOOMAA:

Halla-ahon hyökkäys ihmisarvoaksioomaa vastaan osoittaa, että hän ei ymmärrä tieteen menetelmiä

FT Jussi Halla-ahon (pers) blogihyökkäys kaikille yhtenäisen perusihmisarvon käsitettä vastaan mm. oikeustieteen perusteita koskien on herättänyt huomiota ympäri Eurooppaa hänen kansanedustajaksi valintansa jälkeen.

Kummallista on että Halla-aho ei tohtorismieheksi näytä tietävän tieteellisestä metodologiasta mitään - ei I:tä S:än leuan alta, vaikka kirkkoslaavin tutkija taatusti osaa venäjääkin, jolla parhaat lähteet tuostakin aiheesta on kirjoitettu:

http://www.halla-aho.com/scripta/ihmisarvosta.html

Halla-aho: " Ihmisarvosta

Aksioomalla tarkoitetaan väitettä, jonka totuudellisuus on niin ilmeinen, ettei sitä tarvitse erikseen perustella. Lienee aksiomaattista (pun intended), että myönnettä-essä väitteille aksiooman statusta pitäisi olla erityisen varovainen. Väitteen pitäisi mielellään olla sellainen, että sen voidaan todeta olevan ja olleen totta kaikkialla ja aina.

Yksi nykyajan aksioomista on, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, ja että tuo ihmis-arvo on kaikilla ih-misillä samansuuruinen. Pahinkin rasisti ja antiegalitaristi yrittää yleensä mahduttaa ihmisarvoaksi- ooman omaan teoreettiseen kuvioonsa. Aksiooman kieltäminen on kerta kaikkiaan epäkorrektia.

Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata. "

 

HM: Ei väitetä. Aksioomaa määritelmällisesti ei testata suoraan, vaan tieteessä sen teorian koko-naisuutta testattaessa,jota muodostettaessa aksioomaa on käytetty. Teoriasta voidaan sitten ennus- taa kaikenlaisia muitakin testattavia lauseita, joiden välityksellä koko teoria,ja siinä ohessa myös aksiooma voidaan todistaa empiirisesti yleensä suhteellisiksi totuuksiksi.Esimerkiksi erityisessä suhteellisuus- teoriaas on aksiooma, että on voimassa partikkelien Lobačevskin nopeusavaruus. Siitä sitten seuraa kaava E = mc^2, jota testataan.

" Axiom

in a given theory, a proposition that is not proved in the deductive construction of the theory but is accepted as a basic starting point in proving the theory’s other propositions. Usually the propositions of the theory under examination chosen as axioms are known to be true or can be considered true within the framework of this theory.

 

HA: " Ellei sitä voida mitata, ei voida todentaa, miten paljon kullakin yksilöllä on sitä."

HM: Kaikkilla ihmiseksi luokitettluilla on täysi ihmisarvo YK:n hyväksyttävissä olevassa lainsäädännössä.

HA: " Mikään ulkoa (taivaasta) tuleva ominaisuus ihmisarvo ei voi olla, tai ainakaan sitä ei voida sellaiseksi osoittaa, koska sitä ei ole kirjoitettu tähtiin, vesiin eikä kallioihin. "

HM: Ei ole kukaan väittänytkään.

HA: " Itse asiassa mikään ei viittaa siihen, että ihmisten yhtäläinen arvokkuus (tai ylipäänsä arvokkuus) olisi mitään muuta kuin ajallemme tyypillinen konventio ja julistus, "

HM: " Se on ajallemme tyypillinen konventio, joka oli rajoiteusti voimassa feodaali-sessa yhteiskunnassa, esimerkiksi pelkästään rikoslaissa (ja vain erittäin harvoissa tapauksissa sielläkään).

HA: " samanlainen kuin menneiden aikojen aksioomat: "aurinko kiertää maata", "paavi on erehtymätön", "

HM: " Nämä ovat esimerkkejä epätosiksi osoittautuneista perutettomista aksioomista.

HA: " "naisella ei ole sielua", "

Mutta Halla-aho ei ole ainoa, joka vain lörpsii.



Mitä siis Iiro Orava tuossa yhteydessä tarkoittaa ´oikeusvaltioperiaatteella´?

Entä muut?

Minne sellainen on kirjattu ja kenen toimesta?

Missä sellaista noudatetaan ja missä taas (ehkä) ei?

Kuka siitä päättää? Voiko sitä muuttaa?

 

Tässä mun kommentti, mitä ´oikeusvaltiolta´ edellyttäisin:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/kukaan-ei-ole-suomessa-virkavastuussa-valtion-kayttaman-tieteellisen-tiedon-todenperaisyydesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Risto Koivula

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/donald...

" Donald Trumpilla "vanharuotsalainen", Hillary Clintonilla "valeradikaali" oikeuskäsitys

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/do...

Aamun väittelyssä FOX TV:n juontaja kysyi ehdokkaiden kantaa ja periaatteita koskien suurta valtaa USAn "pyhän" perustuslain tulkitsijana käyttävän Korkeimman oikeuden (perustuslaki- tuomioistuimen) tuomarinimityksiin,joita presidenttikaudelle osuu ainakin yksi, konservatiivisen tuomari Scalian seuraajan valinta,mutta mahdollisesti useampiakin.Tuomarit ovat perinteisesti jakautuneet konservatiiveihin, jotka usein ovat edustaneet samalla myös uskonnollista oikeis- toa, ja radikaaleihin. Tällä hetkellä voimasuhteet ovat tiukasti tasan 4 - 4 niin, että oikeuden toi- minnan katsotaan jopa olevan jumissa. On selvää, että presidenttinä nämä nykyiset ehdokkaat tulisivat nimittämään vaaankieleksi täysin erilaisen henkilön.

Trumpin linja oli, että hän nimittää tuomarit, jotka toimivat "(Lain) PERUSTAJIEN TARKOITTAMALLA TAVALLA".

Hillary Clinton vastasi, että hän nimittää tuomarin mm. "tasa-arvo" nimissä "GLBT-yhteisön (gay-lesbo-bi-trans) hyväksymällä tavalla".

Molemmat ehdokkaat heittivät vastauksensa kampanjan ehdottomasti tärkeimpiin kuuluvaan kysymykseen rennosti ja "löysästi" melkein kuin väistääkseen kysymyksen,mutta ei ole syytä epäillä, etteivätkö molemmat tarkoittaneet (taas) pilkulleen juuri sitä mitä sanoivatkin.Tyyli on tuttu mm.Trumpin uskonasioitakin koskien.

Oho... kumman tuttu oikeusfilosofia...

... "

Risto Koivula

SDP:n Jari Lindmanin "oikeusvaltio" on KURIVALTIO:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/20180801220110...

SDP:n Lindtman vihreiden lainsäädäntösihteerin protestista: ”Oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen saisi päättää, mitä lakeja pitää itseään sitovana”

Tänään klo 19:36

Lindtmanin mukaan lainsäätäjien on puolustettava lakien noudattamista.

" Antti Lindtmanin mukaan Suomen turvapaikkajärjestelmä voi toimia vain, jos myös kielteisiä päätöksiä voidaan antaa ja panna täytäntöön. Lindtman lisää, että samalla on huolehdittava turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. JARNO KUUSINEN/AOP

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ei erityisesti innostu tavasta, jolla vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen osoitti mieltään Suomen turvapaikkapolitiikkaa kohtaan.

- Lakeja ja viranomaistoimintaa on aina voitava tarkastella kriittisesti ja niitä on voitava arvostella ja kyseenalaistaa. Sitä varten oikeusvaltiossa on kuitenkin lailla suojatut mielipiteen ilmaisun tavat ja demokraattiset vaikutuskanavat, Lindtman viestittää Iltalehdelle.

Lindtman lisää, että oikeusvaltio ei toimi, jos jokainen päättäisi oman vakaumuksensa pohjalta päättää, mitä lakeja hän pitää itseään sitovana ja mitä viranomaispäätöksiä kunnioitetaan.

- Siksi erityisesti lainsäätäjien on puolustettava lakien noudattamista ja demokraattisten vaikutustapojen käyttämistä. Muunlainen suhtautuminen voisi helposti antaa polttoainetta myös erilaisille ääriliikkeille. "

Siihen ei kansalaistottelemattomuus kuulu: näkökulma on yhdistelmä OIKEUSPOSITIVISMIA (laki in sitä ja vain sitä, mitä kulloinkin valtuutetut päättäjät ovat sellaiseksi säätäneet) ja kovaa komentoa. Kuri nähdään lain lain edellytykysenä ja tuloksena on "kuirivaltio" eikä oikeusvaltio. Sen ajattelun mukaan "laki on voimassa vain niin kauan ja siinä määrin kuin sitä noudattaan".

Lakivaltio/oikeusvaltio-ajattelu/retoriikka on lähtenyt alun perin täysin päinvastaisesta LAIN tuntomerkistä, "kurivaltion" VASTKOHTANA:

LAKI ON VOIMASSA, VAIKKA SITÄ EI NOUDATETTAISIKAAN. Kaikenlaisen komennon pitää perustua laille eikä toisin päin.

Yksi tienraivaaja oli Rooman keisari Flavius Vespasianus (69-79 j.a.a), joka sai Roomassa ensimmäisenä järjestyksen pystyy Caligulan ja Neron kaaoksen jälkeen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vespasianus

Hänet oli nostanut valtaan Rooman Palestiinalaisarmeija (filistealais-), joka tunnettiin paitsi tehokkuudesta, myös rannattomasta kurittomuudeestaan, sama porukka, joka hävitti Jerusalemin temppelin, vaikka Vespasianus oli nimenomaan kieltänyt siihen koskemasta: "Ai siellä on semmonenkin...", meinasivat joukot.

Hän sääti myös huussiveron, vaikka sen ensimmäinen vaikutus oli, että ihmiset eivät ensi alkuun käyttäneet huussia ollenkaan...

Häneltä vaadittiin tasavallan palauttamista, kun kokemukset monarkiasta olivat lähinnä täysin katastrofaalisia, mutta hän sääti järjetelmän jossa lain piti olla sekä Senaatin että keisarin säätämä ollakseen lakia. Muut kuten maaherrojen ja sotilaalliset käskyt olivat muuta. Niiden piti olla lakien mukaisia. Hän perusti myös ensimmäisen varsinaisen dynastian nimittämällä poikansa seuraajakseen. Ennen oli adoptoitu pätevimmäksi katsottu henkilö.

Risto Koivula

Täällä on yksi "asiantuntijalausunto" "oikeusvaltioperiaatteesta", jossa sitä ei ollenkaan määritellä ja jossa pelkästään populismi, mutta ei lainkaan elitismi, nähdään sille uhkana:

https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2018/09/14...

Martin Scheinin: Populismin muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle

14.09.2018 Kirjoittanut Blogin toimitus 4 kommenttia

Tässä kirjoituksessa jatkan Juha Lavapuron avaamaa keskustelua populististen puolueiden vaalimenestyksen muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle. Otan kopin Juhan kirjoituksen viimeisessä kappaleessa esitetystä lausumasta, jonka mukaan ”kansallismieliset populistit jatkavat nousuaan läntisissä demokratioissa eivätkä pohjoismaiden kaltaiset hyvin vakaatkaan demokratiat näytä olevan tästä kehityksestä täysin sivussa”.

Tuo ilmaisu voi herättää vastaväitteen joko siitä, ettei kansan vapaalle tahdolle pidä asettaa esteitä taikka siitä, ettei Suomessa ole todennäköistä, että populistinen puolue tai mikään muukaan yksittäinen puolue saisi enemmistöaseman eduskunnassa. Vastaan näihin vastaväitteisiin, ja samalla Juhalle, kahdeksan teesin muodossa.

Teesi 1: Populistista ohjelmaa tuskin (Suomessa) kannattaa enemmän kuin 20 % äänioikeutetuista

En pidä vakavana huolta siitä, että populiset puolueet – Suomessa lähinnä perussuomalaiset – ”jatkavat nousuaan”. Mielestäni tuollaisen ennusteen esittäminen itse asiassa tarjoaa tekohengitystä populistisille liikkeille, joiden elinehto on kannatuslukujen jatkuva nousu. Jos kannatus vakiintuu tai kääntyy laskuun, populismin tenho katoaa. Mielestäni 20 %:n teesin tueksi on aineistoa Suomesta, Ruotsista, Briteistä ja USA:sta. Suomessa siniset tulevat ensi vuonna katoamaan puoluekartalta ja perussuomalaisten kannatus painuu 10 %:n tienoille.

Teesi 2: Mobilisaatio ja demobilisaatio ovat tärkeitä

Populistien tie valtaan ja samalla heidän muodostamansa uhka demokratialle ei ensisijaisesti edellytä äsken mainittua 20 %:a suurempaa kannatusta vaan tehokasta kannattajien mobilisointia äänestämään ja yhtä tehokasta epävarmojen äänestäjien ja vastustajien demobilisointia. Tämän takia Facebookin kautta jaettu disinformaatio ja sen räätälöity kohdennus vastaanottajan profiloinnin avulla ovat olleet avainasemassa sekä Brittien Brexit-kansanäänestyksessä että Donald Trumpin valinnassa USA:n presidentiksi. Trumpin salaisessa ja massiivisessa kampanjassa mm. epävarmojen kannattajien passivoimiseksi ja Hillary Clintonin kannattajiksi lokeroitujen ihmisten harhauttamiseksi esimerkiksi ”äänestämään” tekstiviestillä, on paljon opittavaa vaalien järjestäjille ja valvojille.

Teesi 3: Populistit jakavat äänestäjäkunnan ”meihin” ja ”muihin”

Profilointi ja informaation räätälöity kohdennus heijastavat yleisempää populistien strategiaa: siinä missä Hitler tai Mussolini silloisen uuden teknologian (radio) avulla kokosivat kansaa suuren johtajan tueksi (tietenkin jo silloin mm. syntipukkeja konstruoimalla), nykyajan populistit haluavat aikaansaada polarisaatiota, vastakkainasetteluja. Sen avulla tiivistetään ja mobilisoidaan omia kannattajia, ja samalla identifioidaan ne ”muut” joita sitten disinformaation avulla pyritään demobilisoimaan. Populismi ei ole alhaalta ylös lähtevä liike kansan kuuntelemiseksi, vaan autoritaarisesti ja manipuloiden rakennettu ylhäältä johdettu kampanja ”meidän” konstruoimiseksi suhteessa niihin ”muihin”, jotka eivät ”oikeastaan” kuulu kansaan vaan ovat esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia, suvakkeja, eliittejä tai kansanvihollisia. Populistit eivät puhu koko kansan puolesta vaan itse konstruoimansa ”todellisen” kansan nimissä, mikä voi viitata vaikka Brexit-kansanäänestyksen 52 %:n enemmistöön (joka sekin oli luotu valheilla ja manipulaatiolla). Polarisaation tietoinen aiheuttaminen merkitsee, että populistit hakevat kannatuksensa ulkomaalaisvihan ja rasismin asenteista ja ovat siksi joko aidosti tai taktisista syistä liikkeellä likaisen asian puolesta.

Teesi 4: Menestyäkseen populistit usein turvautuvat likaisiin keinoihin

Ensimmäisenä esitetystä 20 %:n teesistä jo ilmenee, ettei populisteille ole tunnusomaista nousu valtaan demokraattisin keinoin, äänestäjäkunnan enemmistön tahdosta. Manipulatiivinen disinformaatio ja profilointiin perustuva sen räätälöity kohdennus ovat jo itsessään epädemokraattisia ja usein lainvastaisia keinoja. Niitä saattavat täydentää vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön räikeät loukkaukset (kuten USA:ssa ja Briteissä) ja äänioikeutettujen piirin ja vaalipiirijaon manipulointi. Donald Trump valittiin presidentiksi vain siksi, että äänioikeus oli osavaltiotason toimenpitein riistetty tai käytännön toimenpitein estetty suurelta osalta afroamerikkalaisia ja vaalipiirijakoa oli manipuloitu. Unkarissa Orbanin vaalimenestys on osin seurausta vaaliluettelon manipuloinnista mm. julistamalla muiden maiden etniset unkarilaiset äänioikeutetuiksi kansalaisiksi. Suoranainen vaalivilppi kuuluu sekin monien maiden populistien keinovalikoimaan, milloin se vain on mahdollista (esim. sähköisen äänestämisen manipuloinnin kautta). Populistit ovat huolestuttavan usein liikkeellä likaisin keinoin likaisen asian puolesta.

On tietenkin totta, ettei Suomen sinisiä tai perussuomalaisia voi pitää vastuullisina Trumpin ja Orbanin tai heidän tukijoidensa rikoksista. Mutta sama ilmiö, huomattavien vapauksien ottaminen suhteessa laillisuuteen, näkyy myös Suomessa. Kun Jussi Halla-aho sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän leimasi sen vain yksittäisten tuomareiden ”mielipiteeksi”. Myös Laura Huhtasaaren suhtautumisen pro gradu -työtään koskeviin plagiarismitutkimuksiin voi mainita samassa yhteydessä. (Ks. myös jäljempänä uhriutumisesta sanottua.)

Teesi 5: Politiikan tutkijat ja media ruokkivat populismia

Suomessakin politiikan tutkijat ovat hiljattain havainneet, ikään kuin yllättyneinä, että populistit ovat saaneet suhteettoman suuren osuuden mediassa. Esimerkiksi maahanmuutosta keskusteltaessa toimittajien on helppo hakea ”debattia” ottamalla mukaan perussuomalainen poliitikko. Britanniassa Nigel Farage, joka seitsemän kertaa epäonnistui oman parlamenttipaikan saamisessa vaalien kautta, mutta lopulta valittiin Euroopan parlamenttiin UKIP:n valtakunnallisen ääniosuuden turvin, on saanut vakioaseman puhuvana päänä televisiossa, ikään kuin hän olisi vakavasti otettava poliitikko. Valheellinen tasapaino (false balance) on ilmiö, jossa totuus ja valhe, fakta ja fiktio, tutkiva journalismi ja salaliittoteoriat asetetaan toisiinsa nähden tasavertaisina yleisön arvioitaviksi – tai ennemminkin viihteeksi. Tällä menettelyllä media tekee populistit valheineen ja vihapuheineen hovikelpoisiksi, ikään kuin yhdeksi hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi.

Asian ironinen puoli on, että juuri politiikan tutkijat ovat pitkälti aiheuttaneet false balance -tilanteen mediassa. Heille populismi on kiinnostava yhteiskunnallinen ilmiö, siksi he artikkeleillaan, blogeillaan ja tviiteillään ovat olleet mukana nostamassa populistit mediakelpoisiksi keskustelijoiksi.

Teesi 6: Uhriutuminen on osa populistien strategiaa

False balance on kullanarvoinen populisteille, koska se antaa heille ilmaista televisioaikaa ja ylläpitää vaikutelmaa heistä vakavasti otettavana vaihtoehtona. Siksi populistit puolustavat asemaansa reagoimalla ärhäkästi kaikkiin yrityksiin osoittaa heidän sanansa valheiksi tai rikoksiksi. He huutavat sananvapautta saadessaan rikossyytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. He inttävät yhtäläisestä oikeudestaan mielipiteeseen, kun heidän sanomansa osoitetaan valheeksi. Ja kun populisti-ulkoministerimme toimii tavalla, joka on yhteensopimaton ulkoministerin aseman kanssa, hän vetoaa uskonnonvapauteensa. Kyllä, hallituksen ministereillä on sananvapaus ja uskonnonvapaus yksilöinä, mutta he käyttävät noita vapauksia eroamalla tehtävästään jos he eivät voi seistä Suomen linjausten takana. Kehen hyvänsä työntekijään ei sovellu linjaus, että sananvapautta tai uskonnonvapautta käyttäessään he olisivat sidottuja välttämään työnantajansa kannasta poikkeavia tekoja tai lausumia. Mutta tietyn uskontokunnan sanomaa levittämään valittu pappi ja valtakunnan hallituksen ministeri ovat eri asemassa.

Teesi 7: Todellinen uhka oikeusvaltiolle syntyy valtapuolueiden selkärangattomuudesta

Jos populistien aidon kannatuksen yläraja useimmissa maissa (mukaan lukien Suomessa) on 20 % äänestäjäkunnasta, populisteille tärkeää ei ole kansan enemmistön kannatuksen saavuttaminen, vaan jatkuva näkyvyys ja polarisaatio, joiden avulla tuo 20 %:n potentiaalinen kannatus saadaan mahdollisimman hyvin ulosmitatuksi. Pysyttäytyminen oppositiopuolueena on usein heidän ensisijainen vaihtoehtonsa. Mutta joskus tie hallitukseen voi aueta koalition kautta tilanteissa, joissa enemmistöhallituksen kokoaminen on vaikeaa. Hallitukseen osallistumalla populistit voivat saavuttaa kolmenlaisia hyötyjä, joskin aina vaalikannatuksen alenemisen riskillä: a) henkilökohtaiset hyödyt kuten narsistia aina houkutteleva jatkuva julkisuus, makea elämä autonkuljettajineen ja matkoineen; b) poliittiset pikavoitot kuten siltarummut kotiseudulle, epämieluisten ryhmien (maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, kaksoiskansalaiset, ruotsinkieliset) kurittaminen ja yhteiskunnan militarisointi (etenkin jos populistit ovat sattuneet saamaan haltuunsa puolustusministerin salkun); ja tärkeimpänä c) valtapuolueiden vetäminen mukaan populistien projektin toteuttamiseen. Valtapuolueiden – Suomessa tällä hetkellä sinisten hallituskumppaneiden eli keskustan ja kokoomuksen – vetäminen mukaan populistien vankkureiden vetämiseen onkin tärkein syy siihen, miksi oikeusvaltio voi olla uhattuna Suomessakin.

Teesi 8: Oikeusvaltion murentaminen on jo alkanut Suomessa

Se on jo alkanut. Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeusluetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esimakua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaaminen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistön toiminnasta. Eduskunnassa vireillä oleva perustuslain 10 §:n tekstimuutos on häpeällinen esimerkki siitä, kuinka kiireen ja terrorismilla pelottelun avulla yritetään viedä läpi tiedustelulainsäädäntöä, jonka tiedetään olevan perustuslain vastainen ja jota ei ole osoitettu terrorismin torjunnan kannalta tehokkaammaksi kuin perustuslain mukaiset keinot. Kolmen hallituspuolueen edustajat jyräsivät läpi saamelaiskäräjälain uudistamista koskevassa työryhmässä ratkaisun, jonka ilmeisenä tarkoituksena on kaapata Saamen kansan vaaleilla valittu edustuselin pois saamelaisten omista käsistä.

Kirjoituksessaan Juha Lavapuro esitti terävän huomion siitä, kuinka helppoa meillä olisi eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksin puuttua ylimpien tuomioistuinten kokoonpanoon lisäämällä niiden tuomarien lukumäärää. Nykyiseltä hallitukselta onneksi loppuu aika kesken, joten emme tiedä millainen lainmuutosten sarja saattaisi seurata tuomioistuinviraston perustamisesta. Niin kauan kuin perinteisiltä puolueilta on selkäranka hukassa, on aina olemassa vaara, että ensin harmittomalta vaikuttavaa lainsäädäntöä yritetään käyttää taikka vähin erin muuttaa oikeusvaltion murentamiseksi.

Martin Scheinin
Professori, EUI

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset